keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Joulun paras paketti


Monta vuotta meni oman perheeni kanssa niin, että jätettiin lahjat ostamatta aikuisille. Ei siihen lahjattomuuteen nyt ihan täydellisesti päästy, mutta aika hyvin silti. Lapset toki saivat pakettinsa kuten aina. Tänä jouluna tosin kaikki jotenkin villiintyivät hyvällä tavalla, ja niin aikuiset kuin lapsetkin saivat lahjoja. Ihanaa! :) Kiitos kaikille kivoista lahjoista!

En halua laittaa lahjoja arvojärjestykseen, mutta yksi on kyllä yli muiden...




Se ei löydy tästä kasasta, eikä mistään kaupan hyllyltä saa moista hankittua. Tämä seuraava "paketti" on mulle tämän joulun suurin lahja, vaikka toimitusaika on melko pitkä. Varsin merkityksellinen lahja tänä vuonna, kun on joutunut aika paljosta luopumaan. Silti elämä ihmeellisesti jatkuu yllätyksiä täynnä. Yllätyksiä, joiden ei tiennyt olevan mahdollisiakaan. :)





Keväällä kirsikankukkien aikaan meitä on jo seitsemän! <3
Minusta tulee vihdoin äiti.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Siunattu joulu!


Kiitollisin mielin saan muistella tämänkin vuoden joulua, vaikka ennen pyhiä en niin olisi voinut kuvitella. Kiitos rakkaille ja ystäville hyvästä joulutunnelmasta ja lahjuksistakin, joista taidan kertoa toiste. Tällä hetkellä mun keskittymisestä ei tule oikein mitään kun eräs viisivuotias höpöttää koko ajan tuossa vieressä... :)

perjantai 23. joulukuuta 2011

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulumieli hukassa



Vähän huolettaa, kun ei hyvä joulumieli ole tänne meille vielä ehtinyt. On kuuset ja koristeet, joululaulut radiossa ja lahjat paketoituna. Leivonnaisiakin jokunen. Vaan eipä innosta, ei oikein pätkän vertaa. Ainut mitä odotan, on sukulaisten ja ystävien tapaaminen.

Näinkin se voi mennä. Onneksi joulua ei ole standardisoitu, vaikka välillä siltä vaikuttaa. Viimeksi tänään kaupungilla käydessä ja ihmisvilinää katsellessa mietin, josko olemme kaikki tulleet hulluiksi. Jokin joukkohysterian tapainen on ottanut vallan yhdestä jos toisesta. Kollektiivinen jouluhullutus on päässyt niskan päälle.

Onneksi joulu tulee ja menee ihan ilman mitään valmistelujakin. Tämän joulun rukoukseksi voisin ottaa säkeen laulusta "Taivas sylissäni". Ehkä se riittää.

Anna elämälle usko joka kantaa
anna valon viedä meidät kauas huomiseen
nähdä sydämellä, kuulla nöyryydellä
kaiken minkä annat, palaa luokses uudelleen

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Vihdoin viimein sisustusjuttuja

Johan tässä on aikaa mennyt, että olen tänne kotiin mitään uutta sisustukseen liittyvää saanut aikaiseksi. Energiaa ja intoa ei sisustamiseen ole ollut, mutta tarvikkeita kyllä. Ikeasta ostettu tauluhylly on ollut vierashuoneen nurkassa jo aika kauan, mutta vasta nyt se saatiin seinälle. Hyvinhän tuo passaa. Samalla siirsin amppelikukan tuohon viereen, se kun oli tietokonepöydän päällä aiemmin. Joka kerta kukkaa kastellessa pelkäsin veden roiskuvan myös koneen näppiksille. Nyt sitä vaaraa ei ole.








Siskon tekemät linnut sopivat juurikin tälle hyllylle. Vähän pelkäsin, josko pyrstö olisi liian paksu, mutta onneksi ei. Lidlistä joskus ostettu kortti pääsi kehyksiin, kun passaapi väriensä puolesta tänne kuin nappi silmään. Muutenkin tuo kuva on jotenkin ihanan rauhallinen, siksi kai sitä olen säästänytkin.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Hyvää Lucian päivää!



Tänään meillä juhlitaan Lucian päivää. En kotikonnuillani ollut oikein tietoinen tästä juhlasta, mutta täällä ruotsinkielisellä alueella ei sitä voi sivuuttaa. Illalla mennään kaupungille katsomaan kaupungin Luciaa, joka toivon mukaan ei joudu kulkemaan ihan vesi- tai räntäsateessa...

Lasten koululla järjestetään aina Lucian päivän aamulla pieni esitys, jonne kaikki halukkaat saavat tulla. Minäkin ehdin, vaikka en ollut kuullut ollenkaan herätyskellon soittoa. Onneksi lapset olivat olleet itsenäisiä, ja laittaneet aamupalaa ja vaatteet päällensä ilman eri kehoituksia. Hieman nolotti kun tyttö kysyi josko ehdin ollenkaan mukaan... Onneksi ei ollut "bad hair day" tällä kertaa, joten kulkue tuli nähtyä. :)


perjantai 9. joulukuuta 2011

Hui, kuinka säikäytti!

Perjantainen siivousurakka alkaa olla takanapäin, ja kiva niin. Olisi voinut olla kovinkin toisin, mutta oli varjelus mukana tällä kertaa.

Meillä on ollut vanha "puunausmasiina", jolla siis voi pestä lattioita ja myös levittää vahan muovimatoille. Meillähän kun ei ole, harmillista kyllä, puulattioita. No, ahkeruuden iskiessä ajattelin vetäistä aina likaisen keittiön lattian koneella puhtaaksi. Yleensä pesen sen karkealla mopilla, mutta ahkerasta olosta huolimatta ajattelin kokeilla konetta tällä kertaa. Eipä siinä muuta kuin pesuaineet lattialle ja kone käyntiin. Aikansa surrattuaan kuului koneesta "puff", ja niin kone kuin koko keittiö, olohuone ja ne yhdistävä käytävä pimenivät. Onneksi tajusin päästää koneesta irti, sillä se alkoi savuta ja haista pahalle. Hui! Vetäisin johdon pistokkeesta ja soitin järkyttyneenä miehelleni, joka lupasi tulla töistä katsomaan tilannetta.

En tiedä mitä tapahtui, sulake nyt ainakin meni. Kone heivattiin ulos savuamaan ja sieltä suoraan kaatopaikalle. Kyllä säikäytti! Olisi voinut käydä paljon pahemminkin, kone kun oli metallirunkoinen. Onneksi meni vain sulake, eikä henki siinä samalla, Luojalle kiitos!

Turvallista viikonloppua kaikille, varokaa vanhoja sähkölaitteita, varsinkin näin joulun valokoristelujen aikana. (Viime vuonna meillä tusahti palamaan yksi valokoriste, onneksi mies oli vielä silloin hereillä, me muut nukuimme!) Minä turvaudun vastaisuudessa siivousvälineissä kyllä näihin moppeihin ja luuttuan lattiat ihan mieluusi käsipelillä. Huh, vieläkin hikoiluttaa kun ajattelen miten olisi voinut käydä.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Hyvää itsenäisyyspäivää 2011!


Hyvää itsenäisyyspäivää tämän sinisen taivaan alla!

Sun kätes, Herra, voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan
niin sodassa kuin rauhassa
ja murheen, onnen aikana.

Sun armos täällä meille soi,
mi kallehinta olla voi,
ja meille alla auringon
tää synnyinseutu rakkain on.

On isät täällä taistelleet
ja uskoneet ja toivoneet.
Me saimme saman asunnon,
ja samat vaiheet meidän on.

Ja meidän polkuamme saa
taas lapsemmekin taivaltaa.
He kyntää kerran peltomme
ja uskoo kuin me uskomme.

Oi Herra, käy sä siunaamaan
nää rannat rakkaan synnyinmaan.
Suo aina rauha suloinen
ja estä sota verinen.


Sä siunaa mielet vakaiset
ja hurskaat työt ja aikehet.
Lyö maahan maansa pettäjät,
tuo julki juonet ilkeät.


Sä turvaa maamme vapaus,
sen kansalle suo viisaus.
Suo armokaste maille sen
ja sydämihin ihmisten.


Sä autoit valoon tämän maan
kuin kedon kukan ummustaan.
Sen varttua suo valossas
ja hoida sitä armossas.

Suo, että sanas kirkkaana
saa keskellämme kaikua,
ja kautta sukupolvien
suo soida nimes kiitoksen.

Virsi 584

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Rauha maassa

ja emännällä hyvä tahto. :)


Riehuskelukausi laimeni kummasti kun mies on ollut kotona ja ollaan saatu viettää ihan vain tavallista ja rauhallista aikaa kotosalla. Ei siihen sen kummempia taida useinkaan tarvita. Vaikkei arki mitenkään vauhdikasta olekaan, näköjään sitä kaipaa myös koko perheen yhteisiä viikonloppuja, jolloin ei tehdä mitään erikoista.

Tällä tavoin paremmilla mielin toivottelen hyvää pyhää ja siunausta sunnuntaihin teille jokaiselle!

perjantai 2. joulukuuta 2011

Rauhallista toista adventtia


Adventti on rauhoittumisen aikaa, mutta tämä täti ei osoita seestymisen merkkejä. Kummallinen raivopää on ottanut vallan, eikä siihen auta mikään. Tai no, ehkä pienehkö määrä suklaata, jota jemmasin eilen viikonloppua varten. Ihan siis perherauhan säilyttämiseksi. ;D

Omasta rauhattomuudesta huolimatta toivottelen kaikille oikein hyvää ja kaunista viikonloppua, sekä rauhallista toista adventtia.



torstai 1. joulukuuta 2011

Kranssit

Sainpas vihdoin kranssit tehtyä. Sipuleita riitti vielä tähän toiseen kranssiin, mutta nyt taitavat olla jo lopussa, huh! Harmi vain, että sammal aina ruskettuu, vaikka yritän kastella myös tuota kranssia. Ehkä pitää ostaa seuraavalla kerralla sitä oasis-sientä, jospa pysyisi vihreämpänä.


Toinen kranssi on vieraseteisen ovessa. Tosin tätä ovea ei koskaan käytetä muuhun kuin tuulettamiseen... Harmillista myöntää, mutta mun vieraseteisremppa on edelleen kesken. En jaksa näitä rasittavia tapetteja, joiden päälle on vielä maalattukin! Onko kellään hyviä vinkkejä, miten nuo paprut saisi ilman raivohulluuskohtausta irti seinästä? ;)


Joulukoristeitakin olen saanut esille. Pikkujoulukuusi tuotiin sisään eilen, koska miehen mielestä aito ja oikea pikkujoulu vietetään viimeisenä päivänä marraskuuta. Ennen näin on kuulemma ollutkin, mutta nyt juhliminen on siirretty viikonloppuun. Meillä tosin ei. Riisipuurot syötiin eilen, ja lapset saivat joulukalenterit ja pienen ylläripussukan. Eiköhän se joulumieli tule tässä pikkuhiljaa, vaikkei hirveästi touhottaisikaan.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Siivousinnostus

Täällä on huhkittu jo heti aamusta, kun tajusin, että olisi ehkä syytä minullakin ryhdistäytyä ja opetella elämään sillä tavalla kuin lapsille yritän opettaa. Kyse on siis siivouksesta. En ole mikään maailman ahkerin siivoaja, vaikka siististä kodista kovasti tykkäisinkin. Yksin eläessä siivous oli ok, nyt muiden sotkuja setviessä vähän vastahankaista.

Tyttö nirpisteli aamiaisella nenäänsä, kun muistutin tiistain imurointipäivästä. Lapset siis itse siivoavat oman huoneensa, tosin pienin luistaa usein siivouksesta kun ei tule kotiin samaan aikaan kuin muut lapset. Pojat imuroivat siis vuoroviikoin oman huoneensa tai olohuoneen, jotta molemmilla olisi yksi siivottava huone ja näin siivousriidoilta vältyttäisiin (ja minä pääsen vähemmällä, hehee!). Minulle jää sitten kaikki muu...

Pidin pienen puhuttelun tästä siivousasiasta, kun minusta nyt se vain kuuluu arkeen jos emme ihan p-askan keskellä halua elää. Onneksi puhuttelu upposi myös minuun, ja tartuin imuriin jo ennen kuin lapset olivat koulutaksiin ehtineet. Mitä nopeammin ja tehokkaammin toimin, sitä äkempää on siivous ohi ja koko loppupäivä on aikaa tehdä mukavampia juttuja. Tehotyttö minussa sai siis siivousinspiksen ihan tuosta vaan, ja nyt on melkein koko minun siivousreviirini hoidettu. Jee! Ei enää rasittavaa imurin odottelua iltapäivästä. :D Yleensähän siis iltapäivä menee kokonaan siihen, että hoputan lapsia imuroimaan ja tuskastun kun en itse saa imuria käyttööni. Nyt sekin rasittavuus on näin kätevästi ratkaistu. Aika kauan aikaa menee, että arjen rutiineihin saa muutosta, mutta kylläpäs ilahduttaa kun oma pää keksii näinkin pienen ratkaisun helpottamaan arkea.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Tunnustus

Tällainen tunnustus tuli Talosta Tähtitaivaan alla, kiitokset sinne Kikkelle!

Tunnustuksen ovat seuraavanlaiset:

-Kiitä tunnustuksen antajaa
-Tee postaus aiheesta
-Vastaa kymmeneen annettuun kysymykseen
-Anna tunnustus 10:lle blogille, jotka sinusta ansaitsevat sen

Eipä tässä auta kuin aloittaa!

1. Lempiväri?
Tällä hetkellä se on luonnonvihreä, aika neutraalit värit yleensäkin.

2. Lempieläin?
Taitaa olla mun Saku-koira ja Tobbe-koira myös.

3. Lempinumero?
Hmmm, matkin Kikkeä ja sanon 24, muistuttaa joulusta! :)

4. Paras alkoholiton juoma?
Vesi

5. Facebook vai Twitter?
Facebook, Twitteriin en ole edes tutustunut...

6. Intohimosi?
Perhe ja hyvä Raamattuopetus! Siis kun sitä opetusta ehtii kuulemaan... Ja LAISKOTTELU!

7. Lahjojen antaminen vai saaminen?
Sopivan lahjan löytäminen on iso ilo, mutta kylläpäs se saatukin paketti ilahduttaa kovasti.

8. Mieleisin kuvio tai muoto?
Orgaaniset muodot, pyöreähköt kaiketi.

9. Paras päivä viikossa?
Perjantai, kun miehellä on vapaata ja viikonloppu suunnitelmia täynnä.

10. Lempikukka?
Oi, lemppareita on useita: pionit, ruusut, amaryllikset...


Ja tässäpä tulee seuraaville blogeille, tosin vain viidelle kun olen laiskimus... Olkaas hyvät!






perjantai 25. marraskuuta 2011

Glad lillajul!


Täällä ruotsinkielisellä seudulla vietetään taas vuoden virallista pikkujoulupyhää. Eli kuvan myötä oikein mukavaa viikonloppua kaikille, oli pikkujoulut tai ei. Tämä laiskimus ei oikein nyt jaksa sen kummempia runoilla, lapsille sentään on joulukalenterit ja pikkuisen suklaata varattu. Lokakuun alussa alkanut jouluinnostus on hautautunut jonnekin arjen syövereihin, toivottavasti saan siitä kiinni tässä parin viikon sisään...

maanantai 21. marraskuuta 2011

Ei siitä takkia tullut...

Ei tosin sukkaakaan. Tarkoitus oli tehdä pienen pieni sukka tai tontun tossu peittämään valoketjun patterilootan. En saanut pattereita peilin taakse piiloon, joten piti keksiä muuta. Sukkaa tein ja tein, purkamaan joudun ainakin kaksi kertaa ja annoin periksi. Vaikka kuinka yritin tehdä pientä, tuli sukasta koko ajan jättisuuri. Uh.

Valoketju on kiva, mutta mulle tulee sirkus mieleen. En tiedä miksi... No onhan tää meidän meno täällä välillä kuin sirkuksesta, joten ei kai tuo mielleyhtymä ihan tuulesta temmattu ole.

Pussukan sentään sain tehtyä, ja olen siihen aika tyytyväinen. Ainakin se peittää patterit hyvin!

Äidiltä saatu tonttuenkelikin pääsi jo hyllyn päälle istuksimaan. Toinenkin tonttutyttö saa olla tuossa, sekin äidiltä saatu. Tontuista en yleensä tykkää, mutta nämä laitan kyllä aina esille. Harmillisesti kameran linssi vääristää mittasuhteita, hylly näyttää ihan kierolta. Pitäisi vähän kai taas opetella kameran käyttöä, tosin näihin vääristymiin en tiedä mitä tehdä.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa! Minä lähden setvimään lasten ulkovaateröykkiötä. Sain jo heti aamusta hepulin tän vaatesirkuksen kanssa...

lauantai 19. marraskuuta 2011

Vähän talvisempaa kielojen keskelle

Meidän makuuhuoneessa on kielotapetin myötä ikuinen kevät, mutta se ei haittaa minua. Vähän näin joulunaikaan mietityttää, miten koristella, mutta löytyyhän sitä muitakin värejä kuin punaista. Eilen silti sain vähän punaistakin mukaan pihlajanmarjatyynyjen muodossa. Kankaan sain aikoja sitten äidiltäni, ja vasta nyt sain ommeltua päälliset. Aika kivan pirteät!

Toiset tyynyt ovat myös pyörineet varastossa kauan, mutta passaavat nyt talven tullen oikein hyvin mukaan. Tyynyjä näköjään alkaa taas iltojen hämäryydessä kertyä, aina kesäksi ne pääsevät varastoon.

Tämä söpö koriste oli melkein pakko hankkia. Tosin metallisena se kolisee heti sängyn päätyä vasten, kun kylkeä kääntää. Nyt kolinaan on jo tottunut. :) Yhden asian haluaisin vielä makuuhuonetta koristamaan, ja se on Stockalta löytyvä valoköynnös.

Kuva on lainattu Stockmannin sivuilta. Köynnös on jopa 7 metriä pitkä, mutta olispas ihana! Näköjään mulla tällainen luontoteema jatkuu vähän kaikessa. Tuota voisi käyttää koko pimeän ajan, kun ei ole mitenkään jouluinen. Saas nähdä, jos saan moisen hankittua.

torstai 17. marraskuuta 2011

7 vuotta


Kuten kuvasta näkyy, täällä ollaan oltu juhlatunnelmissa. Ekaluokkalainen täytti 7 vuotta, ja kutsui muutaman kaverin kylään. Vaikka kakku oli kovin yksinkertainen, söivät lapset sen niin, ettei siitä jäänyt edes neljäsosaa illaksi. Piti sitten äkkiä vääntää kääretorttu tarjottavaksi, kun eno tuli käymään.

Enpäs ole aiemmin nähnyt, että lapset syövät noin paljon kakkua! Yleensä kakku jää toiseksi, kun muksut ahmivat sipsejä ja karkkia. Tosin minulla oli tähän taktinen veto: laitoin karkkikulhot pöytään vasta sitten kun kakkua oli maistettu. ;) Välillä saa pikkuisen narrata unohtaneensa muutaman kulhon kaapin perukoille...

Nämä vuoden kaksi viimeistä kuukautta onkin juhla-aikaa meillä. On useammat synttärin, pikkujoulut, Lucian päivä sekä tietysti joulunpyhät. Ei ihme, että tammikuussa ei tee enää kauheasti mieli juhlia. Toisaalta kivaa, eipä ole tasaista arkeakaan koko aikaa. :)

Onnea vielä meidän touhupetterille!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Onnea isi!


Rakkaalle iskälle oikein mukavaa isänpäivää! <3


perjantai 11. marraskuuta 2011

Viikonlopputerveiset!




Kaunista ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Täällä on välillä jo kuura maassa, mutta lunta ei vielä ole näkynyt. Minun puolestani saa lumen tulo odotellakin vielä hetken. Kaunista on ilmankin. Piti ihan ottaa kamera käteen tässä toissapäivänä, kun aurinko kultasi pensaita niin kauniisti. Onneksi on neljä vuodenaikaa!

maanantai 7. marraskuuta 2011

Minkin metsästystä

Täällä maalla kun ei hirveästi aina ole järjestettyä ohjelmaa, keksivät lapset mieluista puuhaa ihan itse. Ainakin vuoden ajan ovat pojat metsästäneet minkkiä, tarhalta karannutta siis, ei luonnonvaraista. Pohjanmaallahan sijaitsee siis 97 prosenttia Suomen turkistiloista. En nyt ota kantaa turkistarhauksen puolesta tai vastaan, mutta sen sanon ettei otusten meidän pihalle tarvitse tulla pissimään. Oletteko muuten koskaan joutuneet haistelemaan minkin pisua? En suosittele...


Pojilla ei ollut käynyt flaksi koko vuonna, ja välillä kai vähän turhautti. Vaan arvatkaa sitä intoa, kun yhtenä iltana huomattiin kauhea haju rappusilla. Ei voinut erehtyä siitä, kuka oli käynyt pisulla ja etsimässä ruokaa. Pojilla oli ulkovaatteet päällä alta aikayksikön, ja minkkiansa kannettiin sopivaan paikkaan. Meetvursti ei minkkiä kiinnostanut, mutta onneksi löytyi vielä yksi luu grillikyljestä, jolla minkki saatiin satimeen.



Syy miksen minkkiä omalle pihalleni halua, on juurikin tuo pissan karmea haju. Kissojen maaliskuun pisut eivät ole mitään tuohon verrattavaa. Byäk! Minkkihän on myös melkoinen tuholainen, tappaa kaiken pienemmän mikä tielleen tulee. Sukulaisilta vei useamman kanan vaikkei se niitä silti syö, tappaa vain. Sormea ei häkin raosta kannata minkille tarjota, koska kerran puremaan päästyään se ei päästä irti. Tämä kaveri on tarhalta karannut, harvinaisempi valkea yksilö. Narttu kuulemma, minä en noista eroa näe.



Kun otus tajusi, ettei häkistä ulos pääse, se rauhoittui. Vaikken minkeistä tykkää, en halua että elikko stressaa itsensä ihan hepuliin. Onneksi tämä tosiaan lopulta rauhoittui. Olisi voinut luulla poikienkin rauhoittuvan, mutta vielä mitä! Ansaa on nyt kiikutettu ympäri tonttia ja metsänkin puolella, mutta toivotaan ettei elikoita liikuskele vapaana taas ainakaan vuoteen...

lauantai 5. marraskuuta 2011

Pyhäinpäivänä 2011

Hieman yli puoli vuotta sitten ei meistä kukaan vielä tiennyt mitä päivät tuovat tullessaan. Vain reilu kuukausi, ja äiti oli poissa. Vaikka sairauden tiedettiin olevan parantumaton, jokainen kuvitteli arjen jatkuvan kohtalaisen normaalina ilman sen suurempia ongelmia. Yhtäkkiä elämä kääntyi päälaelleen, eikä mikään ollut niinkuin ennen.

Matkalla tuntemattomaan


Tänä pyhäinpäivänä ikävä on kova. Arki on rullannut ihmeen hyvin, mutta juhlapyhät tuntuvat vaikeilta. Erityisesti harmittaa, etten pääse kotikirkkoon kuulemaan nimienlukua. Meillä eivät kaikki muksut ole kunnossa, eikä parinsadan kilometrin matka silloin ole ollenkaan järkevä vaihtoehto. Näin se välillä menee. Aina ei saa sitä mitä haluaisi.



Onneksi meillä on jälleennäkemisen toivo. Emme jää suruun ja murheeseen ikuisesti. Rakkaus kantaa yli surun ja ikävän. Vaikkei toinen ole enää vierellä, yhteisen elämän muisto lämmittää mieltä joka päivä.

Voi äiti, mulla on sua kamala ikävä! :´/

maanantai 31. lokakuuta 2011

Paistaa päivä risukasaankin!

Onneksi päivä paistaa risukasaankin, eikä turhat harmit masenna mieltä liian kauaa. Ystävän tapaaminen pikaisestikin saa hymyn huulille. Mieltä piristävät myös syksyn kukkaset, joita kerrankin laitoin ihan parvekelootaan asti. Olen jopa muistanut kastella näitä, kun yleensä ovat kuivuneet ihan koppuroiksi.

Mukaan pääsi muutama ylimääräinen punasipuli, ja metsästä haettua sammalta. Sammal on niin kaunista kyllä myös luonnossa, että ihan harmitti ottaa sitä omiin tarpeisiin. Kaunista se on kyllä tuossa istutuksessakin.

Tässäpä vielä koko loota. Vähän on astia kulunut, mutta menee vielä hetkisen.

Oikein hyvää ja aurinkoista viikkoa kaikille!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Se idiootti!

Nyt ottaa päähän, ja rankasti. Vaikken tänne blogiin yleensä halua valituspostauksia tehdä, niin tässä tulee yksi. Ärrinmurrin!

Muistatteko sen mun vähintäänkin "erikoisen", Luojan kiitos, entisen pomoni? Juttuhan meni niin, että aikansa minulle kettuiltuaan, hän lomautti minut noin puolen vuoden ajaksi, siihen asti, että työsuhteeni loppui. Olen siis odotellut tässä työtodistusta, ja viimeisiä lomarahoja. Tänään tuo todistus sitten tuli palkkalapun kanssa postitse. Palkasta oli vedetty rapiat kymmenen euroa Matkahuoltokuluihin. Siis tämä sen takia, kun pomo oli itse lähettänyt minulle kesällä yhden palkkatodistuksen toisen kunnan puolelle Matkahuollon kautta (meidän kylässä sitä ei ole), eikä suinkaan postitse, kuten oli sovittu. Minä siis jouduin kesällä maksamaan 11,40 euroa jotta sain palkkatodistuksen lunastetuksi, ja sitten se on vielä kerran vedetty palkastani! Voi ¤#!%#!!!

Kyllä täytyy ihmisen olla jotenkin sairas, että jaksaa tehdä koko ajan kiusaa, ja tehdä jopa laittomuuksia, kuten aiemmin. Onneksi ei tuollaisen, anteeksi nyt, hullun kanssa tarvitse enää olla tekemisissä!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Luonnossa

Vaikka lokakuu on aika harmaa, onneksi tulee välillä aurinkoisiakin päiviä. Silloin ei auta muu kuin lähteä pienelle kävelyretkelle koko perheen kanssa. Mitä sitä harvoja aurinkoisia ilmoja sisällä viettämään!

Kävelimme moottorikelkkareittiä, jonka varrella on myös yksi ison ojan ylitys. Kaikki pojat olivat ensimmäisenä sillalla, tosin karvaisinta kaveria vähän ylitys taisi pelottaa. No, kontaten meni yli moni muukin. :)

Paras tapa nähdä alas oli makoilla sillalla. Eipä ainakaan horjahda helposti! Pikkusisko miettii vielä mennäkkö yli, vai odottaisiko vielä iskää hetken ajan...

Sakusta sillan ylitys oli yliarvostettua puuhaa. Paljon kivempaa oli olla jo toisella rannalla ja katsella syksyisen luonnon ihmeitä. Ehkäpä taas viikonloppuna uudestaan!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Sinapista suklaaksi

Kuten varmaan on tullut huomattua, tämä ei ole vaateblogi, eikä tule olemaankaan. ;) Näytän nyt silti, miltä yksi lempihameistani nyt näyttää. Ykköslemppariksi siitä ei aiemmin ollut, koska sinappinen väri ei oikeasti houkuttele. Malliltaan taas oli oikeinkin kiva. Onneksi Emilia jossain postauksessaan kertoi värjänneensä vaatteitansa, ja siitähän minäkin sitten apinoimaan. Hyvä tuli, paljon parempi kuin aiemmin.

Tässä ylläolevassa kuvassa eivät värit ole oikein kohdallaan, tuntuu ettei tässä harmaassa valossa saa oikeita sävyjä millään esille. No, näkyy silti kuinka tikkaukset eivät ole värjäytyneet, mikä ei minua kyllä haittaa. Värihän ei värjää tekokuituja, vaan tarttuu luonnonkuituihin. Siksi nuo ompeleetkin ovat jääneet sinappisiksi.

Tässä siten lähempänä totuutta oleva värisävy. Näyttää silti vähän oudolta...hmmm. Syytän syksyn harmautta kuvaustilanteessa. :D

Ei siis kannata hävittää kivaa vaatetta sopimattoman värin takia. Koneväriä ostamaan, ja ryysy koneeseen. Ei ollut vaikeaa. Nyt olenkin silmäillyt koko vaatekaappia, miettien mitä voisi vielä värjätä. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Keittiön lattiaa

Vihdoin löytyi lattia, jonka voisin kuvitella meidän keittiöön. Ei tässä nyt kauheasti ole etsitty, mutta kiva että nappasi heti alkumetreillä. Minulle ihan uusi tuttavuus, Novilon-matto, olisi ruutukuosisena aika kiva, vai mitä sanotte? Tässä ekan kuvan vaaleassa ei ole liikaa kontrastia värien välillä, mutta kyllä tuo sinisenäkin menisi, varsinkin noiden suunnittelemieni kaappien kanssa.

Vaalea olisi kai "järkevä" valinta.

Mutta kyllä olis aika makea tämä siniruutuinen, varsinkin noiden suunnittelemieni sinisten kaappien kera...

Nyt sitten vielä mietitään ja odotellaan. Ensi viikolla meille tulee tästä läheltä yksi keittiönvalmistaja ottamaan mittoja, jonka jälkeen saamme varmaan vielä tarjouksen. Saas nähdä onko hinta kohdillaan, vai pysyttelemmekö tässä Ikean suunnitelmassa.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Tunnelmavaloja

Syksyn pimetessä tekee jo mieli laitella vähän valoja sinne ja tänne. Makuuhuoneesta sopii kai aloittaa, muissa huoneissa en osaa kynttilöitä vielä oikein poltella, kun pelkään lasten järjestävän meille tulipalon. ;) Noita valoketjuja taas uskaltaa kyllä ihan käytellä ilman pelkoa, ja kivaltahan näyttää noinkin. Ei sen aina tarvitse elävää tulta olla.




Olisin halunnut löytää Iittalan tuikkukippoja, mutta tällä kauppareissulla niitä ei löytynyt. Halpakaupasta löytyi samanmoiset, joten kokeillaan ensin näillä. Joskus olisi kyllä kiva ostaa niitä Iittalankin tuotteita, niissä kun on niin monia värivaihtoehtoja. No, ehkäpä tässä vielä ehtii.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Takkuamista

Voi elämän kevät!

Olen suunnitellut keittiötä taas oikein urakalla, mutta ohjelma temppuilee. Olisi niin kiva saada jo edes suunnitelma valmiiksi, mutta sen hiomisessa menee aikaa. Kaikki kyselemäni keittiötarjoukset ovat olleet liian kalliita, mutta Ikeasta saamme keittiön koneineen suhteellisen sopivaan hintaan. Kun tuo ohjelma vain toimisi...

Täällä siis elellään ihan entiseen malliin, vaikka päivitykset laahaavat etananvauhtia. No, sitä se nyt on tämän blogin kanssa. Aina ei ole innostusta eikä ideoita. Onneksi muilla on kivoja postauksia, joita käyn joka tapauksessa vilkuilemassa. :)


sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Kalakakku



Sunnuntain piristykseksi tää tytön tekemä kalakakku. Aika hauska idea ja hyvää oli! Mua laiskotti, ja ostin valmiin kakkupohjan, jossa kolme kerrosta. Kerrosten väliin tuli nougatjätskiä ja kakku kuorrutettiin kermalla. Päälle karkit koristeeksi. Kiva tuli, vaikken löytänyt tarjotinta mistään. Ei tuo pyrstö olis muulle tarjoiluastialle mahtunut, joten tällä kertaa oli pakko käyttää leivinpeltiä alustana. Ei niin kaunis tarjoilu, mutta ei se syömistä hidastanut. Kakku katosi herkkusuiden mahaan aikamoisen äkkiä.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Hus pois, kylmä ja kolea!

Heipparallaa!

Täällä hytistään vielä hetki, mutta tänä viikonloppuna laitetaan vihdoin lämmitys päälle. Tähän asti ollaan selvitty, mutta nyt kun kaksi sähkökäyttöistä puhallinta on koko ajan päällä, on kaiketi syytä lopettaa kärvistely, ja suosiolla laittaa lämmöt päälle.


Meillä talo lämpenee hakkeella. Kuvassa näkyy säiliö ja sanko haketta. Aika monta sankoa saa säiliöön kipata, kunnes se on täynnä. Sydäntalvella saa olla lisäämässä haketta joka päivä, muina aikoina muutaman kerran viikossa. Kesällä hakepolttimo ei ole ollut ollenkaan päällä, kun ei taloa tarvitse silloin lämmittää. Vesi taas lämmitetään tuulivoimalla ja aurinkopaneeleilla, mutta saas nähdä kuinka ne selviävät ensimmäisestä talvesta. Aurinkopaneelit taitaa olla pois pelistä talven aikana, mut eiköhän se taas keväällä aurinko ala lämmittämään. Muutoin saadaan kytkeä myös vesi tuohon hakepolttimoon, kuten aikaisempinakin talvina.


Tässä näkyy siis tuo säiliön pohja. Nuo rullat, vai mitkä lie ovatkaan, pyörivät ja samalla kertaa keskellä oleva ruuvi kuljettaa hakkeen polttimoon. Kätevää ja suhteellisen halpaa, tosin välillä saattaa joku iso oksanpala tukkia ruuvin. Siitä on näissäkin kuvissa kyse, mutta hyvälaatuista haketta ostamalla moinen voidaan välttää.


Kuvassa mun "nutcase" istuu säiliössä ja imuroi pois haketta, jotta saadaan pyörät taas pyörimään. Tää ei ole kivaa hommaa pakkasilmalla, mutta näin ei ole onneksi käynyt keskitalvella. Joskus jos ei säädöt ole kohdallaan, saattaa polttimo sammua, kun ruuvi ei vie tarpeeksi nopealla tahdilla haketta polttimoon. Onneksi varoitusvalo alkaa palamaan, ja sanotaanko, että kyllä sen aika äkkiä huomaa kun patterit kylmenevät...

Nyt mä odottelen innolla, että saadaan haketin taas käyttöön. On ollut hiukan vilpoisaa täällä kotopuolessa, ja extratäkki on otettu käyttöön. No, eiköhän tää taas tästä ala rullaamaan, eikä meillä kukaan sentään kylmettynyt ole, ;D

Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! Minä lähden tekemään jäätelökakkua lasten kanssa. Onneksi ovat itse ottaneet selvää miten se tehdään, minä saan vaan toimia joukkueen kapuna.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Kävelyllä entisessä kotikaupungissa

Käytiin viikonloppuna taas entisessä kotikaupungissani tapaamassa isiä ja sisaruksia. Oli taas niin ihana käydä, varsinkin kun ehdittiin olla yksi yö pitempään kuin yleensä.


Parasta reissussa on tietenkin perheen tapaaminen, mutta kyllä kävely vanhassa kaupungissa ilahduttaa melkein yhtä paljon. Ihana oli lähteä jo aamusta koiran kanssa lenkille, ja kiertää kaikki tutut rantareitit. Yhden päivän aikana kävin kolmesti kävelyllä, kun kerrankin pääsin. Pääsenhän nytkin, mutta minä kaipaan ihmisiä ja kaupunkiympäristöä lenkkeillessäni ja sitä täällä kotosalla ei ole tarjolla.

Kirkko on ollut remontissa jo jonkin aikaa, mutta kuulemma ensimmäisenä adventtina otettaisiin taas käyttöön. Olisipas kiva päästä katsomaan. Hienolta näytti ainakin näin ulkopuolelta katsottuna. Varmaan kaunista myös sisällä.

Mukavaa viikkoa jokaiselle!

torstai 15. syyskuuta 2011

Tallilla

Isomman tytön koulukaveri oli kysellyt, josko meiltäkin tultaisiin mukaan aloittelijoiden ryhmään, ja käytiin kokeilemassa. Meiltä ei kukaan ole pahemmin ratsastanut, mitä nyt joskus hevosen selässä istunut. Minä olisin kovasti halunnut olla hevostyttö, mutta se ei lapsuudessani onnistunut. Kiva silti, että tyttö saa nyt kokeilla josko tästä tulisi hänelle harrastus. Vaikka aika kallista lystiä, näin pystymetsästä tulleen mielestä. En tosin tiedä onko asia näin, vai tuntuuko se vain kalliilta kun ei olla koskaan vertailtu hintoja (onko niissä edes eroja?).


Ensin mentiin kentällä, mutta sitten pääsivät tytöt hevosineen maastoonkin. Pollet olivat innoissaan, joka toisella roikkui heinää suusta. :) Lopuksi opettaja päätti ratsastustunnin siihen, että hevoset kulkivat muutaman kerran pienen lammen kautta kahlaten, jotta kaviot jäähtyisivät. Aika jännäksi kävi, kun erään tytön hevonen päättikin rullata itseään vedessä oikein selällään. Onneksi opettaja oli nopea ja sai hevosen ylös juuri oikealla hetkellä. Yksi polleista innostui vielä laukkaamaankin niin, että ratsastaja itki äitiänsä kun ei innokas laukkailija totellut enää ohjaksia. No, kaikesta jännityksestä huolimatta kukaan ei loukkaantunut eikä kaiketi jätä kurssia keskenkään. Luulen että eniten pelotti äitejä ja isiä, jotka piiloutuivat metsän suojaan nähdessään hevosen pikkuisen villiintyvän. ;D

Tyttöä ei kuulemma moinen pelottanut, ja ensi kerralla olisi kiva mennä uudestaan. Jopa kymmenvuotias kaikkitietävä isovelikin vähän innostui, ja lupasimme että hänkin saa seuraavalla kerralla ratsastaa, jos siltä tuntuu. Aika kivaa oli seistä ja pelkästään katsella, tekis mieli melkein joskus itsekin koittaa josko siellä hepan selässä pysyisi.