Kevään ihme

Elämä jatkuu. Kirsikkapuu kukkii, tosin vain vierashuoneen vaasissa. Äidin ja isän puutarhasta karsitut oksat puskevat silmuja, osa jo kukkiakin. Ihana lupaus kesästä, siitä että elämä jatkuu kaikesta huolimatta.

Pääsiäistervehdys

Siunattua pääsiäistä kaikille!

Varjoja

Elämä jatkuu. Sen sai huomata jo aiemminkin. Ei pääse karkuun ruuanlaittoa, ei koiran ruokintaa, ei työvaatteiden valintaa. Suihkussakin on pakko välillä käydä, ja kaupassa. Virallisia asioita pitää hoitaa. Pakotietä arjesta ei siis näytä löytyvän, ja ehkäpä hyvä niin. Eihän tässä muuten eteenpäin pääsisikään.

Mun äiti ei enää ikinä soita mulle. Koskaan enää me ei puhuta puutarhasta tai siitä milloin sammalruusu mahtaa kukkia. Ikinä enää mun äiti ei tee mahtilöytöjä Lidlistä, eikä kysy ostetaanko jätskiä illaksi. Ei liioin hän näytä vaatelöytöjään kirppiksiltä. Enää se ei heiluta iloisena ikkunasta kun lähdetään kotimatkalle ja pyydä soittamaan sitten kun ollaan perillä.

Tää on ihan kamalaa. Sydäntäraastavaa. Itku on vieraana joka päivä.

Haaste

Sain Onnen Omenia-blogista kuvahaasteen. Tässäpä säännöt:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Avaa neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä blogia tekemään sama.

Kuten olen aiemmin kertonut, meillä on vanhasta turistibussista tehty reissubussi. Asuntoauto jäi pieneksi, ja mies innostui nikkaroimaan meille hieman isompaa autoa. Bussiin mahtuukin hyvin koko perhe koirasta alkaen. Säilytystilaa on kivasti, samoin jokaiselle oma istumapaikka, tai vaikkapa kaksi. Kuvassa näkyy oikealla meidän mobiili kesäkeittiö ja vasemmalla ruokapöytä. Toinenkin pöytä bussista löytyy, joten jokainen saa syödä samaan aikaan eikä ruokavuoroja tarvita. Vastapäinen ovi johtaa bussin takaosaan, missä meillä on sängyt ja vessa.

Haastan seuraavat blogit mukaan, toivottavasti ette ole jo haastetta saaneet!

Sekasortoa

Fredrika Johnsonin uusperhe-elämä

Suuri Sininen

Ilo elää

Äh!

Voihan Purmon äh-mummo sentään!

Valtio sinipukuisten pakettiautoilijoiden muodossa teki aamulla ilmeisen selväksi että ylinopeus ei ole hyve, ja että on turha haaveilla laittavansa säästöön muutamaa kymppiä reissaamista varten. Jospas sillä vaaditulla satasella saataisiin vaikka tätä meidän kotoista soratietä kunnostettua muutaman sentin matkalta... ;D

No, ei auta itku markkinoilla. Sakot on maksettava ja ehkä kaasujalkaakin vähän kontrolloitava. Vaikea on vain sopeutua ajatukseen ettei trafiikittomalla tiellä saisi vähän leikkiä Kekeä. Nojaa, en mä oikeasti leikkinyt rallikuskia, oli vain vähän kiire töihin. Silti myöhästyin.

Tällainen päivän aloitus täällä. Toivottavasti teillä muilla päivä alkoi mukavammin!

Tiedoksi siskolle

Jo on aikoihin eletty! En olis ihan heti uskonut että mun blogissa nähdään asukuvia, niin kiva kuin niitä muiden blogeista onkin kurkkia. Mun asuissa vaan ei ole mielestäni mitään näytettävää, kuten ehkä ymmärrätte seuraavan kuvan arkiasusta...


Vaan hautajaisvaatteet näytän, jotta siskokin tietää millasen mekon hankin. Tietysti on kiva myös vähän "mainostaa" kiinnostavaa pohjanmaalaista yritystä. Lähiruokaa meillä ei aina saa, mut ainakin mulla on "lähimekko". ;)


Mekko on täyttä villaa, joten kylmä ei ainakaan tule. Malli on sopivan simppeli ja ajaton, joten voin käyttää sitä varmaan aika pitkään. Suosin mieluummin tällaisia pitkäikäisiä vaatteita kuin joka juhliin uusia. Alle laitan joko valkoisen tai tumman (sisko kerro kumpi on parempi!) paidan.


Ulkokengätkin löytyivät kellarista, vähän plankkia päälle niin eiköhän kelpaa. Kiva kun ei tartte kaikkea ostella, takkikin löytyi lähes käyttämättömänä komerosta. Nyt pitää vain päättää mitkä kengät otan muistotilaisuuteen. Hohhoijaa, pienet on mulla murheet, mutta en halua suurempia surujani sen kummemmin täällä surra. Ikävä ja suru on joka tapauksessa kova. :´(