Ihanat ystävät!

Oi että olen iloinen mun ystävistä, ihan kaikista! Kiitos teille kun olette olemassa! Blogiystäville myös!

Eilen näin piiiitkästä aikaa kahta ystävääni, joita en välimatkojen takia useasti tapaa. Voi kun oli kiva ilta! Hätkähdyin oikein kuinka pitkä aika siitäkin on, kun olen kunnolla nauranut, ihan niin että mahaan sattuu. No eilen tuli naurettua niin että hauskuutta on varastossa pitemmäksikin aikaa :)

Käytiin syömässä intialaista ruokaa, nam! Lammas jugurttikastikkeessa ei maistunut yhtään villasukalta! Jee! Siinä yks ilonaihe taas, mulla on halvat huvit ;) Tai ei sentään ihan halvat, pitihän siitä ruuasta jotakin maksaakin. Harmitti ainoastaan se, että en jaksanut syödä kaikkea :P

Pitäisi kyllä karata täältä maaseudun rauhasta vähän useammin kaupunkiin ja tavata useammin ystäviään. Se piristää arjen tohinoiden väsyttämää mammaa kummasti.

Kuvassa yhdenlaiset ystävykset, meidän vanhus Tobbe ja Saku, silloin kun se vielä oli ihan pentu... Aika suloinen!

Koiralle kaveri

Eilen olikin jännä päivä. Lapsetkin innostuivat. Meille tuli uusi asukki! Karvainen sellainen. Koirakin kiinnostui haistelemaan oikein innolla. Kyllä mua hieman nauratti.


Saku sai taas kerran miettiä että mitäs sillä emännällä nyt onkaan mielessä, aina yrittää mua juksata. Katse on kyllä sellainen että tätä kaveria ei niin helposti nenästä vedetä. Taitaa ollakin juuri toisin päin, tämä poika vetää emäntää nenästä kovinkin helposti.

Pahuuksia ei poika pahemmin ole tehnyt, mitä nyt syönyt yhdet silmälasit, tv-kapulan, lasten kännykän, 16 kanamunaa... Tosin käy se aika pitkäksi kun yksin jää kotiin, joten jotain puuhaa kai on pitänyt keksiä. Mamma vaan ei ole niin kovin ilahtunut ollut kotiin tullessa.

Vaan pitemmittä puheitta, paljastan teille uuden hiljaisen asukkimme:


Allright folks, meet Lilli!

Hihhihhih, eikös oo suloinen?! Kirppikseltä kolmella eurolla! Ihan tajuttoman hauska ja halpa löytö. Ihan on koiran näkönen ja oloinen, Saku haistelee ihan ihmeissään kun ei Lilli pussaa eikä pukahda. Lapset taas kiljuu ja pussailee ja halaa niin Lilliä kuin Sakuakin ennen nukkumaanmenoa. Täytyy sanoa että kovin on helppo hoidokki, taidan tyytyä siihen seuraavan kerran kun koirakuume iskee ;)


Kavereita ollaan, vaikka toinen on kovin totinen ja hiljainen.

Innokas pyykkäri

Eilen oli oikein kaunis, aurinkoinen päivä. Tuulikin oikein sopivasti, tosin täällä peltojen keskellä tuulee lähes aina. Ihan turha oli siis lähteä vanhasta kotikaupungista merta edemmäs kalaan, ei täälläkään pysy tukka kuosissaan kun päänsä ulos pistää ;)

Tämä emäntä oli sitten kovin touhukkaalla tuulella eilen, ja päätti pestä oman ja isännän täkin lakananvaihdon yhteydessä. Täkit kuivateltiin tietysti ulkona. Täällä maalla saakin olla ulkona kuivattamisen kanssa tarkkana. Heti kun kuulee että naapurin Gustav lähtee traktorilla liikkeelle, on paras kytätä ikkunasta että onkos pissikärry mukana. Muutoin saa vastapesty pyykki lähtemättömän aromin... Sen opin yhdellä kertaa tänne muutettuani. Pyykit riippuivat vielä narulla kun Gustav ajeli ympäri peltoja pissikärrin kanssa. Ei auttanut yksi, kaksi tai kolmekaan pesukertaa minkäänmoisella arielilla, vaatteet haisivat sille itselleen. Siksipä kyttäys.

Nojaa, illalla meillä ei sitten laskettu lampaita vaan näitä:


Pyykkipoikia!

En ymmärrä etten lakananlaiton yhteydessä ollut hoksannut että täkissäni oli vielä kiinni kolme pyykkipoikaa! Syytän kirjavaa täkkiä, josta on vaikea huomata puisia poikia ;) Täkki oli ulkona kiepauttanut itsensä vaikka minkälaiselle mutkalle, ja irroittaminen oli hieman hankalaa. Siinä rytäkässä ne pojatkin piiloutuivat. Tälleen meillä...

Taistelu alkakoon!

Tein inhonväristyksiä aiheuttavan löydön tietokoneen takaa: HIIRENPAPANOITA! Yäk! Tämähän on maalla asuvalle aika tavallista varsinkin syksyisin, kun hiiret kylmissään etsivät lämpöistä kotia. Ei silti mikään mieluisa löytö. Viime siivouskerta ei muuten ajoitu syksylle, kyllä mä sentään useammin siivoan, heh!


Mieskin ihmetteli miten hiiri/hiiret näin keväällä ovat eksyneet vierashuoneeseen (kivakiva, kohta meillä ei käy enää koskaan vieraita!) ja laittoi loukun tietokoneen taa. Vaan mitä näinkään aamutuimaan: Ovela siimahäntä oli vienyt juuston, eikä loukku ollut edes lauennut. Johan on markkinat, sanon minä! Nyt alkaa taistelu! Uutta juustoa kehiin ja odottelemaan... Että tiedoks vaan, Mickey-boy, täältä pesee!

Googletin hiiren, jotta saisin tänne jonkinmoisen kuvan, ja mikä juttu tulikaan eteen! Aika noloa... Mitä jos meilläkin on niin hirveästi tavaraa, että jostain romujen keskeltä löytyy hiiripalleroisten pesä..? Nyt on sitten jätesäkki täynnä tavaraa odottamassa kärräystä kirppikselle. Että ei kai tää nyt sitten ollutkaan niin huono juttu, kun sain vähän rojua vähennettyä! Toivotaan nyt silti etten enempi siivoillessani törmää minkäänlaiseen pesään...

Ps. Velipojalle tiedoksi että vielä on kutsu voimassa... Jos uskallat hiirihuoneessa nukkua! ;D

Ammatti vaihtoon, taas...?

Törmäsin blogikierroksellani tällaiseen testiin. Kun tässä nyt ei juuri muutakaan tekemistä (oi, oi valepukki!!!) ole, tekaisinpa testin aikani kuluksi.

Ihan hauska oli katsoa tulokset, olihan tuossa muutama kiinnostava ammatti. Eihän tässä tiedä mitä elämä vielä tuo tullessaan, jos vaikka joskus alaa vaihtais ;) Ihan kuin tässä ei olisi elämän aikana jo opiskeltu tarpeeksi...

Käyhän testaamassa, jos mietit mitä tulevaisuudessa voisi tehdä. Jos vaikka uusi ura urkenisi!


Tuloksesi:

Sosiaalinen 59%

Tieteellinen 25%
Systemaattinen 18%
Yrittävä 14%
Taiteellinen 48%
Käytännöllinen 32%
Vastauksiesi perusteella olet sosiaalinen ja taiteellinen. Alle on listattu joukko ammatteja, joissa voit parhaiten hyödyntää näitä ominaisuuksia. Tarkemmat kuvaukset eri ammateista ja niihin kouluttautumisesta löydät ammattinetti.fi:stä.

Luokanopettaja
Talousopettaja
Puheopettaja
Kielten opettaja
Kosmetologi
Kampaaja
Puheterapeutti
Hammashoitaja
Pappi

Mies yllätti

Aika ihana mies mulla. Yllätti minut tällä tänään töiden jälkeen! :)

Tosin on se ihana ilman yllätyksiäkin. Noloa vaan kun tämä vaimo on ollut hiukan väsynyt ja kärttyinen koko viikon. Tää kimppu kyllä piristi, joten viikonloppuna pitkien unien jälkeen vois eukosta muotoutua ihana vaimo :D

Haaste

Tähän haasteeseen törmasin Sisustus&Sepustus-blogissa. Haasteen säännöt kopsasin sieltä:

1. Sinulla on 150 euron lahjakortti, joka pitää käyttää kokonaisuudessaan kerralla.
2. Valitse nettikauppa, johon haluat lahjakortin tuhlata.
3. Valitse sellaisia tuotteita, jotka tilaisit oikeastikin mikäli sinulla olisi se 150 euron lahjakortti.
4. Kokoa tuotteista kollaasi.
5. Esittele kollaasi blogissasi ja ilmoita samalla tuotteiden hinnat ja loppusumma.
6. Haasta niin moni bloggaaja kuin itse haluat.

Minä shoppailin H&M:n sivuilla, sieltä kun löytyy himoitsemani pellavalakanat. Ostoskoriin tarttuivat siis juurikin nuo lakanat, joita en piheyksissäni ole oikeasti raaskinut ostaa. Samoin sängynpeite on jotenkin niin suloinen, että se olisi pakko saada. Oikeastaan olisin voinut ottaa sieltä muutaman muunkin tuotteen...

-pellavalakanat, 49,95 euroa/kpl, kaksi settiä yhteensä 99,90 euroa

-ihastuttava pellavatyynyliina, 1 kpl/9,95 euroa

-suloinen sängynpeite, 1 kpl/79.95 euroa


Yhteensä ostokset maksavat siis 189,80 euroa, eli itse pitäisi avata lompakkoa lahjakortin lisäksi vielä 34,80 euron verran. Siihen suostuisin, joten olisko ketään joka haluais mulle lahjoittaa 150 ekeä? Hihihii ;D

Ai hups, tulis kai tuohon jonkinmoiset postimaksutkin päälle...

Ihastusta ilmassa

Ajattelin näyttää teille pari mielestäni tosi kaunista kuvaa.

Olen tullut siihen tulokseen että vaikka valkoinen sisustus on tosi kaunis, ei se meidän tahmatassuperheelle sovi. Mun siivous- ja pyykkäysinnolla valkeat sohvat ja mööpelit olis kovin äkkiä likaisen harmaat, ruskealäikkäiset tai sinertävät, riippuen viikon ruokalistasta...

Lähes valkoisten ideakuvien sijaan olen löytänyt tällaisia, no vaaleita värejä niissäkin, ihania kuvia. Oijoi, ihan hengästyttää kun näitä katselee! Ehkäpä meilläkin on joskus oikein ihanan näköistä ja viihtyisää! Sitä odotellessa... ;)
Kuva ihastuttavasta olohuoneesta löytyy täältä. Ihana tuo mustan ja vaalean kontrasti! Vaan olis nuokin sohvat meillä äkkiä kovin sottaiset...

Ja tämä eteinen! Oolalaa! Harvoin minulta kuulee kovin ylistäviä arvioita mutta tämän kuvan nähdessäni olin menettää tajuntani! Ihana! Lyhdyt voisin jättää pois mutta muuten vau! Kuva löytyy Potterybarnilta.

Näitä kuvia katselen ja haaveilen. Mitäs teillä on haaveita sisustuksen suhteen? Minä toivon ennen kaikkea käytännöllistä ja toimivaa kotia, kauniskin saisi tietysti olla. Isolla porukalla toimiva menee kyllä kauniin edelle, vaikkei toinen sulje toista pois.

Melkein valmista!

Tässähän voi melkein huokaista, tyttöjen huone on asuttavassa kunnossa! Ei valmis, mutta sen verran valmis että siellä jo nukutaan. Ne kuuluisat listat on laittamatta myös tässä huoneessa, samoin jotain mööpeliä pitää vielä hankkia. Ai niin, ja patteri pitää vielä laittaa paikoilleen. Näytän teille vähän tuokiokuvia viikonlopulta:

Tästä lähdettiin. Kauhea sotku, josta näkyy vain osa!

Mies repi tapetit, spaklasi seinät ja maalasi. Minä auttelin. Täytyy tunnustaa että valitsin sen värin sittenkin... Tuli aikamoisen vaaleanpunainen! Tarkoitus oli valita lähes valkoinen, jossa häivähdys vaaleanpunaista. Ei ihan mennyt nappiin, värejä on vaikea valita pienistä näytetikuista! Nojaa, roosa tuli ja tytöt tykkää.

Tuossa kuvassa näkynee tuo väri, ja vanha matto. Tilalle tuli sama laminaatti kuin vierashuoneessa. Tiedä häntä jos laminaatti kestää lasten leikit ja askartelut...

Vanhan lattiamaton alla oli jonkinmoinen levy, ja levyn alla ihmeellistä karvaa! Tuli ihan mieleen takavuosien sketsisarjan hahmo Herra 47! Muistaako kukaan muu kyseistä "herrasmiestä"? ;D
Yhdennäköisyys joiltakin osin on ihan selvä! Eikös vaan..? ;D

No, ettei täysin harhauduta pois rempasta, näytetään nyt vielä lopputuloskin.

Uusi kirjoituspöytä olis kiva, mutta niin kauan kun lapset liimailevat tarroja ja piirtelevät pöytälevyyn, saa vanha kelvata. Ehtiipä sitä hankkia uuden ja ehomman sitten kun tytöt ovat isompia.

Korilipaston tilalle tulee isompi lipasto, korihommeli siirtynee ikkunan alle. Tuolle seinustalle ajattelin maalata muutaman valkean kukkasen, tasapainottamaan kaikkea tätä vaaleanpunaista. Saas nähdä milloin ne tulee maalattua...

Tytöt olivat ikionnellisia, vaikkei kaikki ihan uutta olekaan. Silti muutos on suuri, tyttöjen huone kun on ollut surkeimmassa kunnossa koko talossa. Seuraavaksi kai laitetaan poikien kammari ja meidän makuuhuone, tosin se onkin jo isompi homma kun pitää yksi väliseinäkin siirtää.

Remppahommia!

Mies kyllästyi joutenoloon ja alkoi veljensä innoittamana (sielläkin rempataan) repiä tyttöjen huoneen tapetteja. Osa seinistä on nyt pohjamaalattu kerran, vaan muutama kerros maalia on kaiketi lisättävä. Alla on mikälie tumma levy, joka paistaa läpi aika herkästi. Huomenna miekkonen meinaapi maalata oikein urakalla, saa nähdä mikä tulee seinien väriksi.


Tyttöjen mielipiteet värien suhteen eriävät, joten isäpappa päättää lasten puolesta. Roosaan vivahtavaa kai... Tyttöjen sänky maalattiin vuosi sitten äklövaaleanpunaisella, kun tytöt niin halusivat. Vähän on vaikea nyt päättää mikä väri seiniin sitten passaisi. No, mikä tahansa vaihtoehto on kai nykyistä kirjavaa parempi ;D


Huoneen toisella seinustalla oli vanhat umpikomerot, jotka olivat ihan täynnä pelkkää romua. Mies repi komerot sileiksi, ja sen takia uusitaan nyt sitten lattiakin. Maton tilalle tulee kai tummahko laminaatti. Vanhojen komeroiden paikalle siirretään huoneen toiselta seinustalta vaatekaapit, jotta pimut saavat opetella vaatehuoltoa. ;)


Minä en ole oikein ehtinyt mukaan tähän projektiin, on liikaa töitä eikä pää vain pysy mukana värien valinnoissa tai muissa päätöksissä juuri nyt. Tehköön siis mies mieleisensä, kunhan ei tee niitä ainaisia boordiseiniä! Tyttöjen kasvaessa tulee taas varmaan remppa eteen, joten en jaksa oikein stressata tästä. Eiköhän siitä hyvä tule.

On tässä huoneessa muuten ollut kokolailla tapetteja. Mies on saanut aikansa kuluksi repiä. Yksi aika kiva malli löytyi ikkunan yläpuolelta. En ehkä ihan ruskeata laittaisi, mutta kukat on aika kauniit.


Sitten vielä remppaan täysin kuulumaton ilmoitusluontoinen asia: mies on laihtunut 5 kiloa. Tosta noin vaan. Kyllä se sipsejä ja karkkia on iltaisin mussuttanut, että en sit tiedä kuinka kauan tää mies-laihemmaksi-projekti oikeesti kestää :D En raaskinut sanoa että monesti se on vaan nestettä, joka lähtee ekaksi. Läski kun meinaa olla ikuista.

Juhlia kerrakseen

Tässä on nyt saatu viime aikoina juhlia kovasti. Synttäreitä on osunut tiuhaan tälle ja edelliselle kuulle. Lauantaina oltiin siskon synttäreillä, pyöreitä juhlimassa, ja tänään vietettiin täällä meillä nuorimmaisen juhlia. Kakusta voi varmaan arvata kumpaa sukupuolta födelsedagsbarnet on ;)



Siskon kakku ei jäänyt ollenkaan pahemmaksi, oli oikein maukasta. Ihana oli tavata rakkaita ihmisiä ja viettää aikaa vanhassa kotikaupungissa. Harmi vain että aina aika hurahtaa liian nopeaan. Ehkä kesällä sitten kerkeää käydä useammassakin kyläpaikassa. Onnittelut vielä siskolle, olet kaunis ja rohkea! :)



Mukavaa viikkoa kaikille! Jokainen päivä on lahja, joten iloitaan elämästä ja maistellaan vähän kakkua välillä! Vaikka arki onkin monesti kovin rukiista leipää, vaan aina väliin vähän kakkua mahtuu :)

Sotkua vaikka muille jakaa!

Voi ei. Meidän kodista vois tehdä elokuvan Mission Impossible, osa 4... Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu. :/

Rakas siskoni käväisi pääsiäisen aikaan meillä pikapikaa ja näyttelin tietysti mitä olen saanut tehtyä. Jaa-a, itselle jäi kyllä päällimäisenä mieleen se mitä EN ole saanut tehtyä. Blääh! Silmäni avautuivat mahdottomalle määrälle romua, selvälle sotkulle ja lialle, hiekkaiselle keittiön lattialle. Siis oikeasti, onko kellään muulla osaa Saharasta keittiössä?! Syy hiekkaisuuteen on tässä:


Koiramme majailee yön keittiössä, ja sen turkissa kulkeutuu uskomattomat määrät hiekkaa sisälle. Ei auta vaikka putsaan tassuja aina kun koira tulee sisälle.

Mitä tavarapaljouteen tulee, Saunalahden mainoksen tapaan voin kysyä että mistä tätä romua oikeen kertyy!?! En voi pahemmin päivittää tätä remppablogina, kun en saa mitään tehtyä. Rojua suorastaan lainehtii nurkissa. Voiko rojuttomaan arkeen koskaan päästä? Kai askeetikoillakin on romuja kaapissa..?

Olen kai jonkinasteinen outolintu, kun en osaa olla näyttämättä kotimme sotkuja. Laitan tähän todistusaineistoa työhuoneestani. Auts, totuus on kaunistelematon ja särkee silmiä. Tämän perusteella voisi jo kuvitella että olen puoliksi hamsteri.



Vaan olohuoneen puolelta kuuluu nyt sellainen mekastus että pitää lähteä ottamaan selvää mitä siellä oikein tapahtuu. Ehkäpä lapset rauhoittuvat pannukakun ääreen, onneksi se on jo valmiina.

Pääsiäinen

Oi huh, kovin nopsaa meni pääsiäinen!

Pitkäperjantai on perinteisesti kovin hiljainen päivä, ainakin meidän perheessä. Muistan kun lapsena sai tuskin pistää nokkaansa ulos, pajunkissoja sai hakea. Kovin tuli aina aika pitkäksi. No eipä siitä mitään traumoja ole jäänyt ;)

Itsekään en halua että lapset juoksevat pitkänäperjantaina pitkin kyliä, mutta kävimme silti koko perheellä pajunkissoja ja risuja keräämässä. Mies teki tytölle kunnon luudan, joka oli mukana seuraavan päivän virpomisreissulla. Kiva kun perjantaina saatiin nauttia auringostakin :)

Isot lapset kyyditettiin lankalauantaina sitten kylille, ja pikkuiset seurasivat minun kanssani fammoa ja sukulaisia tapaamaan. Harmiksemme sukulaiset eivät olleet kotona, mutta muutamalle tutulle päästiin sentään virpomaan. Pienet saivat "saaliiksi" muutaman lantin, jolla sitten saivat itse kaupasta ostaa hieman karkkia. Olihan eri hienoa päästä karkkiostoksille ja vielä maksaa itse!

Isojen lasten kännykästä taas loppui akku kesken virpomisreissun. Ei alkanut lapsista mitään kuulumaan useammankaan tunnin jälkeen, joten soitin heille vain huomatakseni että puhelimeen ei saada yhteyttä. Saihan siinä sitten mies kierrellä kylillä yli tunnin, ennen kuin kadonneet lampaat saatiin takaisin kotiin. Ehdittiin jo vähän huolestua... Lapset olivat lompsineet pitkin poikin kylänraittia, tytöllä pikkuveljen kumisaappaat jalassa. Silti oli suut hymyssä vaikka tytöllä jalat rakoilla. Voi kun itsekin omaisi moisen asenteen. :)



En harmikseni kaiken hässäkän keskellä muistanut otella kuvia meidän pikkutrulleista, mutta tässä kuva päivän pikaleivoksesta. Onneksi oli kääretorttupohja pakkasessa...muuten ei ois saatu suuta makeaksi. Käärispohjalle lemon curdia ja kermarahkaa. Nopeaa ja hyvää!

Vehnänjyvän laki

Luin tässä hiljattain Ulla-Christina Sjömanin kirjoituksen vehnänjyvän laista. Näin pääsiäisen aikaa se puhutteli erityisesti. Sjöman oli kylvänyt rairuohoa, ja muutama siemen oli tippunut purkin ulkopuolelle. Eiväthän ne sivuun pudonneet siitä mihinkään kasvaneet.

Samoin koen meidän laitamme olevan. Vehnänjyvän laki koskee meitä kaikkia. On kaiketi kyse siitä, mitä me voimme antaa itsestämme toisille. Monesti sitä miettii että mitä ihmettä minä tästä ja tuosta taas saan. Voisikos joskus ajatella toisin, mitä toiset tästä saavat? Voinko minä antaa toisille sitä, mitä he tarvitsevat?

Ei sen tarvitse olla aina jotain SUURTA ja elämää mullistavaa, vaan ihan arjen pieniä asioita. Monesti se kiteytyy lasten tullessa taas tuhannen kerran ulkoa sisälle pyytämään että laittaisin haalarin kuminauhan kengän alle, tai vetäisin housunlahkeen kumpparin päälle. Tai zorro-naamion värkkäämistä, vaikka zorro ei omasta mielestä kuulu pääsiäiseen... Tai iltasadun lukemiseen kun on itse rättiväsynyt ja haluaisi lapset sänkyyn vain mahdollisimman nopsaan, että saisi itse hieman hengähtää. (näin meillä...)

Äitini sanoi aikoinaan, ettei itsekäs elämä tuo onnea. Elämän jakaminen toisten kanssa ja toisten hyväksi tekee elämästä mielekkään. Ei helpon, mutta kaikessa kaaottisuudessaan elämisen arvoisen.

Siunattua pääsiäistä kaikille!

Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.

Johanneksen evankeliumi, 12:24-26

Kevät!

Johan tässä kevät kovasti yrittää ottaa niskalenkin talvesta. Näyttää jo aika hyvin onnistuvan. Mistäs tiedän? Tästä:



Vaikka mieheni on kovin lapsirakas, ei meillä sentään noin montaa paria kurahousuja kuivumassa roiku. Kuvan otin työpaikaltani. Lapset olivat totaalisen innoissaan vesilätäköiden ilmestymisestä. Moni jopa istui lätäkköön, mitä tädit tietenkin yrittivät estää. Aina siellä joku kuitenkin pyllötti... Onneksi on kurahousut! :)

Toivotaan että pääsiäisen aikaan saadaan nauttia auringon paisteesta, joka vähän kuivattaisi pihan vesipotteja.