Venetsialaiset

Käytiin viikonloppuna kotikaupungissani tapaamassa isiä ja veljeäni. Ystävän luonakin ehdin vihdoin käydä, oli kiva nähdä pitkästä aikaa! :)

Täällä Pohjanmaallahan vietetään elokuun viimeisenä viikonloppuna venetsialaisia, ainakin siis täällä meidän suunnalla. Kotikaupungissa moista juhlaa ei ole ennen vietetty, mutta lasten onneksi ja iloksi nähtiin raketteja tänä vuonna aika kivasti. Olin kyllä yllättynyt, koska ikinä ennen ei venetsialaisia ole siellä suunnalla juhlittu. Kivahan oli nähdä kauniita raketteja, ja lyhtyjä rannan tuntumassa. Pauketta kesti keskiyölle, mutta sitten hiljeni niin että sai nukuttua. Meillähän oli bussi ihan rannan tuntumassa parkissa, ja pahimman paukkeen aikana mietitytti miten ikinä saadaan yö nukuttua, mutta hyvinhän se meni.

Siitä venerannan parkista onkin kiva lähteä joka suuntaan, eikä minnekään ole liian pitkä matka. Kävellen pääsee joka paikkaan. Oi voi, kyllä mä taitaisin takas muuttaa, jos koko perhe olis samaa mieltä. Tytöt jo kyselivätkin miksei muuteta, mutta poikia arvelluttaisi kovasti koulun vaihto. Mieskään ei omasta vakityöstään mieluusti lähde, joten kai sitä muuttoa saa haaveilla. Viimeistään sit eläkkeellä tuun kyllä takaisin, joten varautukaapa siellä kotikulmilla siihen jo nyt! ;D

Haaste

Sain Onnen Omenia-blogista kuvahaasteen. Tässäpä säännöt:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Avaa neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä blogia tekemään sama.

Kuten olen aiemmin kertonut, meillä on vanhasta turistibussista tehty reissubussi. Asuntoauto jäi pieneksi, ja mies innostui nikkaroimaan meille hieman isompaa autoa. Bussiin mahtuukin hyvin koko perhe koirasta alkaen. Säilytystilaa on kivasti, samoin jokaiselle oma istumapaikka, tai vaikkapa kaksi. Kuvassa näkyy oikealla meidän mobiili kesäkeittiö ja vasemmalla ruokapöytä. Toinenkin pöytä bussista löytyy, joten jokainen saa syödä samaan aikaan eikä ruokavuoroja tarvita. Vastapäinen ovi johtaa bussin takaosaan, missä meillä on sängyt ja vessa.

Haastan seuraavat blogit mukaan, toivottavasti ette ole jo haastetta saaneet!

Sekasortoa

Fredrika Johnsonin uusperhe-elämä

Suuri Sininen

Ilo elää

Vielä vähän lomatunnelmia

Taas alkoi jonkinmoinen arki. Mies aloitti työt ja pikkuiset lähtivät päiväkotiin. Koululaiset ja emäntä ovat kotona.

Ennen paluuta arkeen päästiin taas bussireissulle. Sama paikka kuin aiemminkin, mutta mikäs sitä on vaihtaessa kun kaikki ovat tyytyväisiä. Emännänkin on extramukavaa palata vanhoille kotikulmille. :)

Reissussa kalastettiin, ja poika sai ensimmäisellä virvelinvedolla hännättömän hauen. Tai siis pyrstöttömän... Minua säälitti. Syötyä se tuli silti, kun äitini laittoi sen uuniin. Poika oli ylpeä saaliistaan, taisi olla kesän kohokohta koko lomalla. Sen verran kovasti hauesta on puhuttu vielä jälkikäteenkin.


Pelattiin ulkona ja sisällä, ja tyttö teki korttitaloja. Ihmeesti ne pystyssä pysyi vaikka pikkusisarukset lamppasivat vierestä vähän väliä.


Uitiin. Sotkettiin kropat hiekalla ja uitiin taas. Huulet sinisinä oltais uitu vielä vähän lisääkin mutta aikuisten järjen ääni sai lapset lämmittelemään kuumaan suihkuun. Onneksi rannalta löytyy ilmainen suihku.


Käytiin myös lenkillä koko perheen kanssa. Isä otti kuvia ja kaikki halusivat tietysti nähdä. Näytä mulle! Mä en nähny! Näytä uudestaan!...


Koiraa eivät kuvat innostaneet, vaan se oli jo huomannut jotain kiinnostavampaa. Vähän matkan päässä sateenvarjon alla kyyristelevissä hahmoissa oli jotain tuttua...


Mummi ja vaari! Johan oli iloinen yllätys. :)

Lomalla!

Vihdoin viimein päästiin bussilla liikenteeseen. Kytkin on vihoitellut eikä ilmaus ole vieläkään täydellisesti onnistunut, mutta kyllä tuolla ajelee. Minä tosin istun vänkärin paikalla ja mies saa hoitaa ajamisen.


Ensimmäinen yö vietettiin täällä kotikulmilla kaupungin rannan tuntumassa. Lapset sai uida ja kalastaa. Saalista ei tosin kalojen muodossa tullut, mutta panttipulloja ja purkkeja löytyi! Se ilahdutti lapsia, aikuiset eivät olleet löydöistä yhtä haltioituneita...


Pitemmällä reissulla käytiin tervehtimässä kotiväkeä vanhassa kotikaupungissani. Leiriydyttiin sielläkin ihan rannan tuntumassa. Isolla rannalla oli pienten hyvä uida kun pohja jatkui matalana ja suihkuunkin pääsi rannan huoltorakennukseen. Karusellissa sai hyvät vauhdit eikä aikuisten tarvinnut koko aikaa keksiä tekemistä kiljuvalle lapsilaumalle.


Lähellä on myös koiraranta, jonne Sakua vietiin joka päivä. Sakupelle oppi uimaan viime viikonloppuna. Jopa emäntä meni koiran perässä uimaan! Välillä oli pojilla myös onki mukana koiranuittoreissulla, mutta saaliiksi tuli vain yksi ahven.


Yöt bussissa sujuivat hyvin, eikä hyttyset ja kärpäset olleet kiusana. Kuumakaan ei ollut kun parkkeerattiin hieman puiden suojaan. Jopa aikuiset saivat nukkua normaalia pitempään, kun lapset vetelivät hirsiä vielä 9 aikaan aamulla. Historiallista!


Lapset pääsivät myös liikennepuistoon. Huh, oli siinä hatussa pitelemistä! Mies ei saanut koiran kanssa tulla puistoon, joten mun vastuulle jäi neljän polkuautoilijan vahtiminen... Onneksi puistossa oli kovaääninen puistotäti, joka jakeli ohjeita ylinopeuksiin sortuville ajajille.


Viimeinen reissuilta vietettiin siskon luona grillaten, lapset pelaten sulkapalloa ja vakoillen aikuisia. Mukavaa oli niin aikuisilla kuin lapsilla.

Kiitos vielä R-kadulle muonituksesta ja kaikesta avusta ja N-kadulle grilli-illasta! Hyvällä mielellä ollaan vieläkin. :)

Loppukevennyksenä perheen vanhemman neidin teos perheen bussista. Hyvät nuo perheenjäsenten kokoerot. :D

Bussireissulla

Taas käytiin pienellä yhden yön reissulla. Kyllä mies ja lapset olivatkin odottaneet! Minäkin sain varpaankynnet kesäkuntoon. ;D

Isommat lapset lähtivät yökylään kaupunkiin, ja me isännän kanssa pakattiin pienet ja koira bussiin ja lähdettiin reissulle. Kyllä mua välillä huvittaa nämä reissut, kun itse olen tottunut monen kuukauden reissailuihin, mutta lasten kanssa yhden yön matkat on ihan parasta.

Yövyttiin naapurikunnan kalasatamassa. Ihanan rauhallista! Mikä parasta, bussista oli havsutsikt, siis merinäköala. ;) Saatiin seurata kalastajien rantautumista illalla ja puhella parin ruskeaksi paahtuneen kalamiehen kanssa. Olihan siellä kaksi muutakin karavaanaria leiriytyneenä, tosin taisivat olla kalastajia.


Pienistä taisi olla vähän jännää nukkua ensimmäistä kertaa bussissa, kun ei oikein uni tullut silmään. Minä taas vastoin tapojani nukuin oikein hyvin! Oli sopivan viileää, tosin mies oli palellut... Ei hoksannut ottaa kahta ylimääräistä täkkiä päälleen kun ei "mamma" sanonut, hihi. Ensi kerralla muistaa kai ottaa pyjamat mukaan.


Aamulla oli ihana herätä auringon paisteeseen ja käyttää koira pissillä. Kyllä kaipaan meren äärelle! Pellon reunalla seisoskelu ei ole mitään meren rannalla värjöttelyyn verrattuna. Vaan eipä täältä mitään rantatontteja löydy, joten taidetaan käydä pikkureissuilla useamminkin. Mies oli tyytyväinen kun saatiin kunnon merinäköala, jota ei kuulemma miltään mökiltäkään sais. No, tiedä häntä. Maisemat tän "mökin" kanssa ainakin vaihtuu sitten kun siltä tuntuu, joten voin sanoa että olen tähän asuntoautoomme oikein tyytyväinen! :)


Meillä oli oikein kiva reissu! Näitä minimatkoja tulee varmasti tehtyä useampia kesän aikana. Ai niin, siunattua helluntaita jokaiselle!

Reissulaiset

Miehelläni on projekti, kuten nyt miehillä tuppaa olemaan. Minä en siitä ole ollut niin kovin innostunut. Vaan laittakoot ja puuhatkoon, toivottavasti siitä on iloa koko perheelle. Nyt projektin loppupuolella olen vasta vähän kiinnostunut minäkin.

Se on 12 metriä pitkä ja syö dieseliä. Bussi. Turistibussi.

Meillä on ollut asuntoauto aiemmin, nyt on bussi. Kieltämättä linjuriin meidän porukka mahtuu paremmin kuin hyvin. Koirakin pystyy kääntämään kylkeä ilman että peräpäätä täytyy ährätä ahtaimpaan nurkkaan.


Koko talvi tuossa on mennyt, kylmimmät kuukaudet tietysti on projekti ollut jäissä. Sisälle on tehty kaksi pöytää, keittiö tilattu, kerrossängyt lapsille ja meille isännän kanssa parisänky. Vielä on tekemistä joten kuvia tulee sitten myöhemmin.

Viikonloppuna käytiin pitemmällä reissulla ensimmäistä kertaa. Ei sentään yövytty kun patjojakaan ei ole hankittu ja yöt on kylmät. Webastohan tuosta kyllä löytyy mutta säästetään yöpymiset siihen kunnes ilmat on lämmenneet.


Täytyy myöntää että kuskin vieressä istuminen Alan Jacksonia kuunnellen oli aika mukavaa. :) Jospas tämä emäntä sittenkin myöntyy tälle projektille. Ainakaan selän takaa ei kuulunut ainaista kitinää, vaan lapset katselivat rauhassa videoita tai maisemia. Aika ihmeellistä! Ja kerrankin sai mies ajaa ihan itsevaltiaana, minä kun en (vielä!) ole noin pitkällä automobiililla ajellut. Että ei kai tässä kuin kesää odotellessa... ;)