Valkaisua

Valkaisin tässä yksi kerta muutaman puisen esineen. Paperirullateline oli aivan kellastunut, samoin käyttämätön naulakko. Naulakon takana oli vielä hintalappu markka-ajalta! 10 markkaa, euroina 1.68, eli varmaankin siltä ajalta kun euroa ajettiin sisään.

Isäni tekemät puulaatikot maalasin myös, kun ajattelin laittaa ne keittiöön kaapin (joka ei edelleenkään ole valmis eikä edes edisty) päälle. Mies sanoi jo että hänen on varmaan otettava asiakseen kaapin rapsiminen jotta tulee valmista.

Ihan mukava kuitenkin vähän uudistella vanhoja ja uusiakin asioita maalaamalla. Piristää kummasti! Kun sais tuon keittiön seinän vielä maalattua...huoh! Ja kaapin valmiiksi...plääh! Ei tunnu aika riittävän kaikkeen. :(

Kakkaa kaakeleissa

Kuten otsikosta voi päätellä, nyt tulee vessajuttuja. ;)

Saimme vessan, tai tässä tapauksessa pienen kylppärin, valmiiksi viime kesän korvilla. Vieläkään tosin ikkunan koristelistat ja kattolistat eivät ole paikoillaan. Miten sitä aina jää jotakin kesken? No jaa, taitaapa tuo olla aika yleistä.


Vessan vesipiste ja pöntön paikka ovat samat kuin aiemminkin, ainoastaan suihku on vanhaan vessaan lisätty. Lavuaarin ja pöntön paikkaa ei siis rempassa muutettu. Nyt vähän mietityttää olisiko voinut tehdä toisin...

Meidän päiväkotilaisemme on alkanut käymään vessassa ihan omatoimisesti eikä tarvitse enää mihinkään apua. Ihan kiva, joo kyllä. Paitsi välillä pöntön viereiseltä seinältä löytyy kakkaa kaakeleista... Kai se käsi on vaikea koukistaa vielä näin omatoimisten vessareissujen alkutaipaleella ja kieltämättä pönttö on aika ahtaasti tuossa paikallaan. Vaan näin mennään. Ei kai se auta kuin yrittää kerrata vielä miten toimitus tapahtuu ja siivota ahkerasti...

Vessan kaapit on Ikeasta ja olen niihin oikein tyytyväinen. Samoin lattiaan olen ihan ihastunut. Se on tarkoitettu julkisiin tiloihin eikä tarvitse kummempaa hoitoa. Kulutuksenkestävyyskin on huippuluokkaa. Löytyy täältä jos kiinnostaa.


Vaaleat kaakelit on ylijäämäerä halvalla, tosin vasta myöhemmin tajusin valkean vetävän vihreään. Ei ihan kiva ylläri mutta minkäs sille voi. Mustaan seinään olen ihastunut edelleen, vaikka kalkkinen vesi jättää jälkensä. No, elämällä on tapana jättää kaikenmoisia jälkiä ja kun ei rätti kädessä koko aikaa jaksa palloilla, niin seinä on sitten hiukan läikikäs.


Kokonaisuutena olen kylppäriveskiin tosi tyytyväinen, vaikka tila aika pieni onkin. Saunaosasto (oho, kuulostaapa suureelliselta!) tehdään "sitten joskus" kun aika antaa myöten. Siihen asti on kärvisteltävä ilman saunaa ja käytävä vieraisilla saunapäivinä. Jos vaikka pääsis löylyihin. ;)

Kesämuistoja

Oi että on kesää ikävä! Viime kesän kuvien katselu ei tietenkään auta asiaa, mutta muistaapas taas että kyllä se sieltä vielä tulee. Johan täällä on muutama lämpöaste havaittu, ja aurinkokin pilkistellyt joinakin päivinä. Ei auta kuin odottaa.

Viime kesänä norjanangervot kukkivat kilpaa, tosin kuvan muistin ottaa vasta kun osa puskista oli hiljentänyt tahtia. Tein periaatepäätöksen kuvien kommentoinnista, en halua marista kuvan laadusta vaikka se olis minkälainen... Vaan ihanasti on kännykkäkamera tallentanut kesäisen taivaan ensimmäisessä kuvassa. Meillä ei siis ole digikameraa hankittuna. Ehkä joskus...

Toisessa kuvassa näkyy kasvimaamme ja uusi mansikkamaa sekä perunapelto. Kasvimaa tuottaa kivasti satoa, kesän alussa olivat pillisipulit jo vauhdissa. Mansikkamaa saatiin tehtyä, mutta tiilet eivät riittäneet. En halua uusia hankkia, vaan keräilen vanhoja kun niitä eteen tulee.


Perunaa ei ole toisenakaan vuonna tullut ihan niin paljon kuin olisimme toivoneet, mutta luotamme siihen että vanhemmiten maasta saa enemmän pottua. Saas nähdä mitä mies nyt sanoo, luulisin että laitetaan omat potut maahan joka tapauksessa. Täällä peltojen keskellä sitä siis elellään.

Päiväni piristys

Minulla on salaisuus. Lapset ja mies eivät tiedä siitä. Minua se piristää ja ilostuttaa melkein joka päivä. Vaikkei ole ehkä maailman terveellisin juttu... Vaan eivätkös näytä pirteiltä?


Olen aina, tai ainakin niin kauan kuin muistan, ollut salmiakin ystävä. Hedelmäkarkit ovat aina olleet ihan liian leppoisia minun makuuni. Vaan mitä onkaan tapahtunut?! Pääsiäisrakeet veivät kieleni! Tämä satsi (puoli kiloa, öhöm...) on kolmas pääsiäiseksi lapsia varten jemmattu. Rakeet kun loppuvat aina kaupasta liian aikaisin, tai sitten minä olen liian myöhään liikkeellä. Tällä kertaa olen ollut aikaisin liikkeellä ja hamstrannut karkkia tosiaan jo useampaan otteeseen, mutta vain viimeinen satsi on säilössä...

Nuo isommat raekarkit varsinkin maistuvat, mussutan niitä yleensä tietokoneen ääressä. Pienet suklaiset ostin leipomusten päälle, kun ovat niin söpöjä, mutta eivät maistu erikoisemmin. Vaan noita isoja kiskon kitaani innolla. Punaiset ovat lemppareita!

Maistuukos karkki teille muillekin?

Kevään merkkejä, oikeasti!

Oi kun olen tässä pari päivää nauttinut auringonpaisteesta! Töissä ollessa "joudun" ulos lasten kanssa ainakin kahdesti päivässä. Samalla saa kääntää naaman aurinkoon ja välillä kurkata että lapset pysyvät pihapiirissä. Onneksi on aita ja jämerä portti ;)

Ei voi mitään, mutta kirkas aurinko vie ajatukset väistämättä kesään. En muista milloin viimeksi olisi näin innolla odottanut nurmen vihertymistä ja kevättakin kaivamista komerosta. Liekö näillä massiivisilla lumikasoilla vaikutusta asiaan...

Kevättä näyttävät odottavat muutamat muutkin. Ruokaa laittaessa yllätyin kun sipulit olivat kasvattaneet vihreät hännät! Liekö paras paikka sipuleille valoisassa ja huoneenlämmössäkin jopa, kai ne hännät siihen äkkiä kasvavat. Vaan eipä tuosta haittaakaan ole.

Hyllypäivitys

En vieläkään ole valmis keittiön avohyllyjen kanssa, mutta toinen on sentään jo seinällä. Ruuvausaukot pitäisi kaiketi tilkitä, näyttäisivät ehkä kivemmilta ilman noita reikiä. Ihanaa on, että olen saanut purkkeja ja muuta sälää pois ruokapöydältä tilaa viemästä. Ja kuten kuvasta näkyy, keittiön koristelista on edelleen laittamatta...

Toinen pitempi hylly tulee tuohon pikkuhyllyn alle, ja siihen saa kaiketi muutamankin kipon kerättyä. Jospa keittiön kaappien tungos siitä helpottuisi. Kunhan ei taas koira saa hullutuksia päähänsä...

Tänään se oli kuulemma ollut aika kiltti, tosin kukkamaljakon oli kaatanut kun mies käväisi kaupungissa. En oikein tiedä mitä sesse miettii, saako jonkinmoisen paniikin kun lähdemme, vai kostaako vain yksinolon. Helpointa koiralle ja meille olisi kun saisimme hankittua koiralle häkin, vai mikä se hundhage oikein on... Siis ihan kunnon kokoista ulkohäkkiä tarkoitan. Siellä saisi Saku touhuta sen aikaa kun olemme töissä, eikä keksisi pahuuksia.

Kevään merkkejä?

Ostin viikonlopuksi mieheni veljeltä vapaan kanan munia. Heillä on kanoja ja muita lintuja ihan kaupunkialueella, ei sentään aivan keskustassa mutta ihan keskustan liepeillä. Täällä pikkukaupungissa keskusta ja sen liepeet ovat kyllä lähes yksi ja sama asia... En tosiaan tiedä miten he saavat kotkottajia pitää kaupunkialueella, mutta iät kaiket heidän perheellään on kanoja ja ankkoja ollut.

Kauniita värejä ja eri kokoja, minusta oli hauskaa kun eivät kaikki olleet standardien mukaisia. Muutaman käytin viikonloppuna leivontaan, suurin osa jäi kartonkiin. Vaan mikäs odottikaan tänään työstä kotiin palaajia? Onneksi en ollut ensimmäisenä kotona...

Perheemme koira Saku oli popsinut poskeensa 16 munaa! Kuoria oli joka paikassa, munista 8 oli jäänyt ehjäksi. Kyllä oli tainnut mieheltä päästä muutamakin ärräpää näyn edessä. Lattian siivous oli tehtävä ensimmäisenä, ja matto meni pesuun.

Munakartonki oli kaiken lisäksi ollut edelleen kaapin päällä, koiramme on aika pitkä kun alkaa kurottelemaan. Sen verran näppärä oli ollut ettei mitään ollut tiputtanut. Napsinut vaan munat yksitellen kartongista ja mennyt takaisin lattian tasolle syömään. Hoh hoijaa, liekö tämä yksi kevään merkeistä?

Tässä lopuksi vielä kuva syylliseksi julistetusta. Eipä tuo näytä tuntevan tunnontuskia tekemisistään ;)

Katkaisimet

Enpäs ole tästä ennen tehnyt ongelmaa, mutta yhtäkkiä hoksasin että voihan juku! Täällä meidän talossa on sähkökatkaisimetkin vanhassa kuosissaan. Kauniit pyöreät, vanhanaikaiset, paitsi uudistetuissa huoneissa... Harmittaa kamalasti kun kylppärin tuulettimen takia vanha katkaisin piti vaihtaa uuteen malliin. Samoin eteisessä vanha vaihdettiin. Ei tullut silloin edes mieleen että katkaisimet ovat ihan erilaiset kuin nämä vanhat! Oli vain niin kova into päällä, kun saatiin jotain tehtyä. Vaan ehkäpä ne voisi vielä vaihtaa vanhoihin, jos jostain löytäsi samanmoiset. Toivottavasti mies ei ole nakannut vanhoja roskiin, vaikka eipä niitä voi sellaisinaan käyttää kun pitäisi olla katkaisin niin lampulle kuin tuulettimellekin. Samanlaisia ei löytynyt rakennusapteekista tai muualta netistä, mutta ehkäpä joskus jossain osuu silmiin juuri oikeanlaiset. Vaikkei tähän nyt maailma kaadu. ;)

Isän tallilyhty ja muuta roinaa

Oli ihan pakko ottaa kuva makuuhuoneen nurkkaan ajautuneesta tavarasta. Eivät tosiaankaan kuulu tuohon vaan odottavat siinä oikeaa paikkaansa (emäntä on ollut hieman laiska järjestelemään tavaroita). Vaan onpas aika kauniisti yhteensopivia sävyjä, vai mitä?

Tallilyhty on isäni tekemä, saimme lyhtyjä joululahjaksi kaksin kappalein. Mies teki pihalle kuudesta heinäseipäästä kaksi tiipiin muotoista rakennelmaa, joiden keskelle laitettiin sitten lyhty roikkumaan. Oikein idyllisen näköistä pimeällä! Tässä kevään tuulissa toinen lyhdyistä tipahti telineestä, ja minä sydän syrjällään ajattelin lasien menneen rikki. Vaan lyhty olikin ihan kunnossa! Otin sen sisälle, enkä vieläkään ole saanut vietyä sitä säilöön...

Samoin joulukukka jäi sille tielleen, ajattelin säästää sen jos se vaikka tuosta kasvaisi. Jugurttipurkkiin istutettuna sillä ei kyllä ole kovasti kasvun mahdollisuuksia. En edes tiedä mihin sen laittaisin. :)

Henkarit olin ajatellut maalata, mutta nyt niiden luonnollinen pinta miellyttää enemmän kuin valkeaksi maalattu. Siinä ne nyt joka tapauksessa makaavat lattialla vaikka voisivat olla komerossa. Oliskohan aika vähän järjestellä..?

Hyvää viikonloppua kaikille! Nauttikaahan elämästä! :)

Vetimien valinta

Tietokonepöydän olen löytänyt erään koulun roskalavalta. Tai oikeasti äitihän sen hyvävainuisena löysi, jos rehellisiä ollaan. Monta vuotta pöytä oli varastossa mutta muutama vuosi sitten sain sen kunnostettua. Ihana! Olen tosi tyytyväinen siihen.

Laatikot piti uusia täysin, kun alkuperäiset olivat jääneet jonnekkin matkan varrelle. Vetimiä en silti ole saanut hommattua. En vain osaa päättää mitä teen. Yhdet vetimet on ostettu, mutta eivät istu kuin nenä päähän. Siinä pelossa että löydän ne TÄYDELLISET, en ole laittanut minkäänmoisia ettei jäisi turhia reikiä. Vaikeaa on ;)

Harmittelen vetimettömyyttä aina kun laatikot luiskahtavat paikoillensa. Huh mikä homma yrittää nitkuttaa niitä auki! Siis nehän ovat normaalisti aina hieman auki jotta vältän nitkutuksen. Mitäs siis sanotte vetimistä? Pitäisikö olla hieman "rumemmat", kun tuntuu että nämä ovat jotenkin liian sievät ja siloiset.

Kirppislöytö

Katso mitä löytyi kirppikseltä! Valkoinen varjostin leveällä brodyyrireunuksella makkariin! Ihan ok, varsinkin kun en oikein osaa sanoa minkämoinen lamppu minua miellyttäisi. Saa siis kelvata kunnes "se oikea" astuu kuvioihin.

Muutamia kivoja, kaikki erityylisiä, olen netistä bongannut. Kuten esimerkiksi tämä Anttilan/Prisman helmiäisvalaisin (Prismassa 30 ekeä halvempi...). Verner Pantonin alkuperäisen designlampunkin löysin vanhasta kotikaupungistani, mutta 1100 euroa oli liikaa pienelle budjetilleni.

Samoin ruotsalaisen Tove Admanin taggtrådskrona olisi hieno, mutta... En oikein tiedä kun eihän tuo valaise tarpeeksi.

Uudehkot organza-kristallivalaisimetkin kiinnostavat mutta eivät oikein taida sopia makkarin sisustukseen. Katsotaan siis mitä tuleman pitää. Siihen asti brodyyri on pop! Tykkään kyllä kirppislampusta jostain kumman syystä aina vaan enemmän ja enemmän. Ehkä se sittenkin on SE OIKEA.

Ihana kevät!

Voi mikä päivä! Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Lapset ulkona hiihtämässä ja mies hakkeenhaussa. Koirakin on ulkona jaloista pyörimässä. Taidan kyllä itsekin pistää nokkani ulos.

Eilen ostin viikonlopun iloksi ihania tulpaaneita. Kaveriksi hain iltamyöhällä vähän risuja. Olikin hakureissu, lunta polviin ja pimeetä kun pyyn pyllyssä. No, nyt on kimppu kuitenkin kasassa ja ilahduttaa NÄIN isosti!

Samaan syssyyn näytän meidän keittiön tapettia, ja paljastan että kolme vuotta ollaan oltu ilman koristelistaa. Aina on jotain tekemättä... Enää ei silmä edes huomaa, ja ihan nolottaa kun jossain vaiheessa taas hoksaa että hups! Kesken on hommat vaikka pienestä asiasta on kyse. Ehkäpä tänä keväänä saadaan listat seinälle! :)

Tapetti on mun silmään ihan hyvä (yksi aika harvoista asioista tässä talossa jotka on ok) ja seinän värikin passaa. Mies haluaisi hieman harmaamman seinän samalla tapetilla. En oikein tiedä... Tuo vaalea sininen on jotenkin niin raikas! Vaan likainen se jo on eikä kestä pesua. Taitaa siis joutua uuden maalin alle. Katsotaan jos vaikka ensi viikolla ehtisi.

Työn alla on myös keittiön avohyllyt, joista toisen saan varmaan viikonlopun aikana seinälle. Ihanaa kun jotain saa aikaiseksi!

Apukaappi keittiöön

Talon keittiö ei ole mikään suurensuuri, eikä säilytystilaa ole kuusihenkiselle perheelle tarpeeksi. Kaappien ovia aukoessa saa usein päähänsä jos jonkinmoista kippoa tai maustepussia, eikä emännän hermo kestä moista.

Apu saatiin joskus muinoin kirjahyllynä kai toimineesta kellertävästä mäntykaapista. Siinä on sovussa niin kattilat kuin padatkin, mutta väritys ei oikein silmää miellyttänyt. Siispä pensseli käteen ja maalaamaan! Muutama ilta meni eri maalikerrosten kuivumista odotellessa, mutta nyt se on valmis! Jee! Eikös tule kaapin kauniit linjat paremmin esille valkoisena? Minä olen tyytyväinen, vaikka verhon puuttuessa kipot ja kupit pistää silmään... Meinasin jo etten kehtaa kuvaa laittaa ennen kaapin putsaamista kuvauskuntoon mutta pöh! Tältä se OIKEASTI näyttää arkena.


Samaan syssyyn putsasin keittiön sohvan (se syö paljon tavaraa) vanhasta romusta ja laitoin leipomavermeet tilalle. Näinpäs selvittiin kivasti, eikä rahaa mennyt kuin pohjamaaliin ja sutiin. :)

Vihdoinkin uusi sänky!

Meillä oli 3 vuotta puhetta uudesta sängystä ja tosiaan vain puhetta. Kyllästyttyäni tilanteeseen laitoin tilauksen skandinaaviselle huonekalujätille, ja niin vain meidän sänky ja yöpöydät sekä liinavaatearkku saapuivat litteissä pahvilaatikoissaan olohuoneen lattialle. Vapaapäivänäni sitten monteerasin yöpöydät kasaan, ja illemmalla kasattiin miehen kanssa sänky ja liinavaatearkku. Oi kun olen tyytyväinen! Kannatti kai tätä odottaa kolmisen vuotta! :)

Uusi verhotanko ja uudet verhot piti myös hommata, kun miehen mielestä vanhat olivat liian vaaleat. Olin ihan yllättynyt, mies kun ei pahemmin sisustusta kommentoi. Meinaa vaan että tee kuin tahdot. Sain myös sängynpeitteen hankittua.

Välillä tuntuu että väriä sais olla lisää mutta sitä saa verhoja ja tyynyjä vaihtamalla. Seinät laitetaan "sitten joskus", kunhan saan värit valittua... Vaikea homma! Nykyisistä en voi sanoa tykkääväni. Mies taas on kaksväriseinien ja boordien ystävä, byäh!

Lamppu on, kuten kuvasta näkyy, vielä hakusassa. Muutama kiva on katsottuna netistä, mutta en osaa päättää. Mistäs sitä tietää että on tyytyväinen, ja mikä meidän makkariin tyyliltään oikein sopisi?

Muratin arvoitus

Tuli tässä vaihdettua kaikkille kodin kukkasille mullat. Huh, mikä homma! Mistä noita onkaan kertynyt?! Puoli päivää meni ja tuloksena kukkasille uusi kasvualusta ja väsähtänyt emäntä. No, eipä tarvi taas vuoteen alkaa moiseen puuhaan.

Saan suurimman osan kukistani menestymään suht huonolla hoidolla, mutta muratti ei ole meillä innostunut elämään. Ei ennen kuin keksin laittaa sen altakasteluruukkuun. Hoplaa! Johan onnistui! Nyt muratteja on jo kolme, joista kaksi kirjavaa asustelee keittiön ikkunalla. Mutta mikäs on, kun molemmilla on sama kasvualusta, samanlainen ruukku ja samalla kertaa kastelen ja lannoitan, mutta toinen kukoistaa ja toinen riutuu. Tai ei nyt sentään riudu, mutta ei se parhaimmillaankaan ole. Vai mitäs sanotte kuvasta? Molemmat ovat siis vielä saman ikäisiäkin..! Taidan vaihtaa kukoistavamman riutuvan tilalle, jospa laiheliini saisi pontta kasvullensa.

Vieressä lähikuva söpöstä lyhdystä, joka talven pimeillä heiluskeli ulkona puskassa. Kevättuulien sitä riepottaessa se sai muuttaa keittiön ikkunalle. Sopii se siihenkin.

Lyhty keittiöön

Ostin joulun jälkeen alennuksesta ihanan kynttilälyhdyn. Tosin se on vain ulkokäyttöön, joten kynttilää tuskin tulee sisällä poltettua ettei koko mökki pala. Vaan on sen verran kaunis että pääsi esille keittiön seinälle. Sopii siihen kuin nenä päähän!

Sipulikori

Eikös ole suloinen sipulikori? Tämä oli hankintalistalla koska jääkaappiinkaan ei möllykät mahtuneet. Korissa saavat sipulit köllötellä ilmavasti, kunnes päätyvät pataan. Olen oikein tyytyväinen ostokseeni. :)

Kaappi keittiöön

Olen pitkään äkissyt miehelleni keittiön pienuutta ja säilytystilan puutetta. Totta on, että meidän perheellemme 60-luvulla rakennnettu keittiö on aika pieni. Kaappitilaa ei vain ole riittävästi (tai sit on liikaa kippoja!). Valkoinen apukaappi auttaa tietty asiaa mutta perusongelma ei silläkään poistu. Koskapa mittava keittiöremppa jäänee monesta syystä hamaan tulevaisuuteen, oli keksittävä jotakin muuta ongelman ratkaisemiseksi. Keittiön kokoa ei pahemmin voi muuttaa, mutta säilytystilaa voi hankkia lisää. Ei kun miettimään!

Tällä kertaa suurin apu löytyi anopilta. Aikani netissä surffailtuani ja kaappien hintoja ja toimitusaikoja tuskailtuani mies soitti äidillensä. Oma äiti paras äiti, niin kai se taitaa olla. Onneksi fammo (anoppi siis, lasten isoäiti=fammo) ei tykkää heittää tavaraa hunningolle. Saimme häneltä kellarin kätköistä ihanan 50-luvun kaapin. Sitä on nyt rapsuteltu ja vanhan maalin alta paljastui kaunis tumma petsi. Tarkoituksena on kuitenkin maalata kaappi valkeaksi, koska se piristäisi keittiötä. Vähän silti arvelluttaa, kun petsi on silti aika kaunis...

Alku aina vaikeaa

No heips!

Asumme 60-luvulla rakennetussa talossa, joka on kyllä asuttavassa kunnossa mutta... Emännällä on kova into rempata ja sisustaa, mutta aina ei aika ja rahat riitä. Erilaisia projekteja on, mutta niiden edistymisvauhti ei aina päätä huimaa.

Jospa tämä blogi toimisi jonkinmoisena virtuaalipäiväkirjana projektien osalta. Tuleepahan käytännössä nähtyä että mennäänhän sitä sittenkin eteenpäin. Ehkei kovin nopeasti, mutta sanotaanhan sitä että hiljaa hyvä tulee. Siihen luottaen...