Ihanuuksia!

Lainasin Divaani-lehden kirjastosta. Lehti on aika kiva, oon lukenut nyt jo useamman numeron ja aina löytyy kivoja artikkeleita. Toukokuun numerossa oli juttu toukokuun väripaletista. Sen mukaan sinivihreät sävyt tekevät sisustuksesta rauhoittavan. Aika kiva juttu olikin, ja eri sävyt ja värit miellyttivät ainakin minua. Sai taas makuuhuoneideat uutta potkua. Johan mulla on tässä useampi vaihtoehto mietittävänä.

Jutun mukaan romantiikan nälkäinen (ai olenko mä sellainen kun näistä valinnoista tykkään?) sisustaa vaaleilla sävyillä ja naisellisilla valinnoilla ;) Tässä muutama juttuun valittu asia.


Ihana Laura Ashleyn kaappi, tosin 960 euroa!!! Ei ihan mun budjetin mukainen...

Ja kaunis vihertävä tapetti, sekin 82 euroa rulla. Huh. Onko kaikki tosiaan näin kallista vai onko mulla kallis maku (isin ja miehen mukaan on, siis mulla kallis maku).

Ja hihii, mun tyynynpäälliset 9,95€ oli kans päässeet mukaan, tosin valkoisina. Minähän sain ne oikein edullisesti, 2,5 euroa kipale, vaikka jouduin hieman ompelemaan :)

Aika ihanuuksia! Ainahan noita tietty löytyy. Kiva olis kun olis itse tyytyväinen siihen mitä omasta kodista löytyy, eikä aina haikailisi uutta. Ja mihis mää tuon kaapin oikeasti edes änkäisin? ;D

Aina ei voi onnistua

Ystäväni pyysi minua tekemään kakkuja tyttärensä valmistujaisiin. Nyt on kolme kakkua kuorrutusta ja koristelua vaille valmiina. Huomenna onkin aikainen aamu, ennen puolta kymmentä pitäisi olla kakut koristeltuna. Mitenkähän onnistuu, kun tämä emäntä koisi tänäänkin yhdeksään...!

Eilen tein myös omaan käyttööni kakkupohjia. Yhden vaalean ja yhden pienen suklaapohjan. Tosin suklaakakkunen päätti kuohua uunin pohjalle...liian pieni vuoka. Aina ei voi onnistua. Tässä todistusaineistoa:


Kakun kuohumisesta huolimatta lapset söivät kakkua innolla. Se oli vähän kuin mudcake! Että ei hukkaan mennyt tämäkään epäonnistuminen :D

Ohhoh!

Surffikierroksella löysin tällaisen sivun, en nyt muista minkä blogin kautta...

http://labs.wanokoto.jp/olds

Sivustolla voi muuntaa kuvan vanhan näköiseksi. Aika mahtava juttu! Heti piti testata blogissa jo näyttämäni tuomenkukat.


Kiva tulos, täytyy sanoa. Taidan käyttää tätä joku toinenkin kerta. Tosin mitään käyttäjäehtoja tms en sivustolta katsonut, joten jää nähtäväksi josko olen pistänyt pääni johonki mistä mulla ei ole mitään haisua! ;)

Puskissa hiippailija

Mikäs puskissa hiippailija meidän pihalla oikein liikuskelee?

Ai jahas, mies on käynyt kanankakkaostoksilla. Työvaatteet päälle ja hanskat (ennenkuulumatonta!) käteen ja kakkaa viskomaan. Meistä jokaisesta löytyy pieni maanviljelijä, ainakin miehen menoa katsellessa. :D


On tämä kyllä ihmeellistä tämä vihreys! Yhtäkkiä taas! Täällä meidän korkeudella saadaan omenapuu kukkaan varmaan päivän parin päästä. Puu on täynnänsä vaaleanpunaisia nuppuja. :) Ihanaa. Jospa TÄNÄ vuonna viimein saatais oikeasti omenaa. Viime vuosina kun sieltä on tullut vain ihan muutama hassu omppu. Pitää toivoa ettei tule hallaöitä ja että pörriäisiä löytyy.


Jos isäntä onkin jo vauhdissa pihalla, niin kyllä sieltä emännällekin työtä riittää. Muutamakin kukkapenkki näyttää hiukan risuiselta. Hyvä kun tuolta skillat pääsee edes esille! Pitänee vetäistä työhanskat omiinkin kätösiin ja ruveta töihin.

Hyvää syntymäpäivää rakas!

Mun kultsi täyttää tänään vuosia. En paljasta kuinka paljon, mutta enempi kuin minä, heh! :) Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain!

Sankari ei kaivannut juhlia, mutta juotiin kotiväen ja mun anopin kanssa kaffet kuitenkin. Kakusta tein tällä kertaa kovin yksinkertaisen, kun viime isänpäivänä isukki halkaisi hampaansa koristehelmeen... Tällä kertaa saikin koristeeksi helposti kakun päälle sulavia sokerirakeita ja muokatun supermies-merkin.


Ja minä taas sain eilen tytöltä pienen kimpun tuomenkukkia. Olin niistä höpöttänyt miehellekin, joka tokaisi vaan että niissä on niin paljon ötököitä ettei niitä sisälle tartte tuoda. Tyttö ei (onneksi) kuullut isänsä kommenttia ja ilahdutti minua kimpulla. Olipas ihana aamulla herätä tuomen tuoksuun.

Bussireissulla

Taas käytiin pienellä yhden yön reissulla. Kyllä mies ja lapset olivatkin odottaneet! Minäkin sain varpaankynnet kesäkuntoon. ;D

Isommat lapset lähtivät yökylään kaupunkiin, ja me isännän kanssa pakattiin pienet ja koira bussiin ja lähdettiin reissulle. Kyllä mua välillä huvittaa nämä reissut, kun itse olen tottunut monen kuukauden reissailuihin, mutta lasten kanssa yhden yön matkat on ihan parasta.

Yövyttiin naapurikunnan kalasatamassa. Ihanan rauhallista! Mikä parasta, bussista oli havsutsikt, siis merinäköala. ;) Saatiin seurata kalastajien rantautumista illalla ja puhella parin ruskeaksi paahtuneen kalamiehen kanssa. Olihan siellä kaksi muutakin karavaanaria leiriytyneenä, tosin taisivat olla kalastajia.


Pienistä taisi olla vähän jännää nukkua ensimmäistä kertaa bussissa, kun ei oikein uni tullut silmään. Minä taas vastoin tapojani nukuin oikein hyvin! Oli sopivan viileää, tosin mies oli palellut... Ei hoksannut ottaa kahta ylimääräistä täkkiä päälleen kun ei "mamma" sanonut, hihi. Ensi kerralla muistaa kai ottaa pyjamat mukaan.


Aamulla oli ihana herätä auringon paisteeseen ja käyttää koira pissillä. Kyllä kaipaan meren äärelle! Pellon reunalla seisoskelu ei ole mitään meren rannalla värjöttelyyn verrattuna. Vaan eipä täältä mitään rantatontteja löydy, joten taidetaan käydä pikkureissuilla useamminkin. Mies oli tyytyväinen kun saatiin kunnon merinäköala, jota ei kuulemma miltään mökiltäkään sais. No, tiedä häntä. Maisemat tän "mökin" kanssa ainakin vaihtuu sitten kun siltä tuntuu, joten voin sanoa että olen tähän asuntoautoomme oikein tyytyväinen! :)


Meillä oli oikein kiva reissu! Näitä minimatkoja tulee varmasti tehtyä useampia kesän aikana. Ai niin, siunattua helluntaita jokaiselle!

Kivipöytä

Kylläs on ilmat hellineet! Nyt näyttää siltä että viikonloppua kohden viilenee, mutta niin taitavat olla lupailleet säätiedotuksissakin.

Mulla on aika hurahtanut pihalla kasvimaan kimpussa. Sinne on nyt saatu multaan niin sipuleita kuin salaattia, juureksia ja pikkuisen kukkiakin. Ai ja tietysti yrttejä! Niitä tosin on jo aiemmilta kesiltä, kun ovat monet monivuotisia. Pilli- ja ruohosipulikin ovat innostuneet rehottamaan. Onpas ollutkin ihanaa hakea aamupalaleivälle hieman sipulia omasta maasta. :)


Mies sai tänä kesänä valmiiksi viimevuotisen projektinsa. Kivipöydän toisellekin sivulle saatiin kivinen "penkki". Miehen silmää rasittaa kovasti kun penkit ovat vinossa, minä taas en moista olis huomannutkaan. Eli traktorihommia on kai tiedossa, ja emännälle ruohon repimistä... Pöydän ympärystän siis on tarkoitus olla hiekkainen, ei suinkaan noin ruohottunut kuin kuvassa.

Tuohon viereen ollaan istutettu äidiltä saatua nutkan ruusua, jonka lehdet tuoksuvat ihanan metsäiselle. Muutama viime kesän ruusuntaimi on kuollut, mutta itsepäisimmät näyttävät jakselleen. Tulevan ruusukaaren päässä on ostoruusut joihin mies ihastui. Saas nyt nähdä miten meidän ruusuille entisellä mansikkapellolla käy. Tuulta ja aurinkoa ainakin riittää, joten ihan mitään hienohelmoja tänne kai turha on yrittää kotiuttaa. ;)

Kisatunnelmia

Taas paistaa, vaikka eilen kastuttiin kyllä aika railakkaasti!


Eilinen ralli meni sateesta huolimatta aika kivasti. Tosin palkintoa ei tällä kertaa tullut, mikä harmitti varttuneempaa miesväkeä kovin. ;) Taitaa olla niin, että sitä isompi kilpailuvietti mitä isompi poika, hih. Naispuolisten mielestä oli tärkeintä että sai olla mukana, ja saivathan kaikki ajajat pienen pokaalin joka tapauksessa.

Koeajo meni vielä kuivissa tunnelmissa, mutta jo kilpailun alussa alkoi sadella hiljalleen. Loppuvaiheessa vettä tulikin jo niin että moni osaanottaja oli ihan likomärkä. Palkintojen jakoon mennessä sentään sade lakkasi.


Autoja oli taas vaikka minkämoisia, kuvia ei sateessa tullut otettua kuin pakolliset meidän muksuista. Väkeäkin oli selvästi viime vuotta vähemmän. No, nyt on kilpailupäivä ohitse ja aurinko paistaa taas. Ja mies suunnittelee jo uutta autoa... Mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsis. ;D


Minä lähden nyt kyllä kasvimaalle, naapurikin on jo pellolla traktorin kanssa. Ei onneks oo vielä pissikärry perässä! Mukavaa päivää jokaiselle!

Lådbilsrally eli mäkiautokisa

Tänään lähdetään kisaamaan mäkiautolla!

Viime vuonna oltiin ekaa kertaa kun isäntä sai lapsille auton valmiiksi. Vierähtihän tuossa muutamakin talvinen tunti... No, työ kannatti. Lapsilla oli kivaa ja isukkikin sai tunnustusta tekeleestään. :)
Lådbilsrally on kasvanut ja kasvanut, ja tänä vuonna ajajia on jo yli sata! Siis lapset ajavat isukin tai kenen lienee tekemällä mäkiautolla. Autossa ei saa olla mitään apuvälineitä, vaan se on ihan vain perinteinen mäkiauto. Tosin ulkonäkö saa olla sitten vaikka minkälainen! :D On nähty traktoria, tynnyriautoa, lava-autoja, rallimalleja...kaikenmoisia!

Katsojia ralli houkuttaa myös. On puhuttu jo viidestä tuhannesta katsojasta. En tiedä, mitään virallista lukua en ole kuullut. Vaan tulkaas katsomaan jos liikutte Uudenkaarlepyyn alueella.

Täältä löytyy enemmän infoa jos jotakuta kiinnostaa.

Voihan kakka, ja kukka!

Kesän harvoihin harminaiheisiin täällä maalla lukeutuu naapurin peltojen lannoituspäivät. Tänään on se päivä. Näin loppukeväällä/alkukesästä lähimaastossa pörrää kaksi naapuria pissitynnyrin kanssa peltoja lannoittamassa. Siis meillähän on talon ympärillä vain peltoja joten haisua riittää. Onneksi ehdin kotiin ennen kuin lempipaita ehti vetää löyhkän itseensä. Siis paita oli narulla kuivumassa. Hajua kun ei oikein saa pois useallakaan pesukerralla.

Ulkona ei siis oikein tee mieli olla, vaikka nyt olis oikein hyvä päivä käydä kasvimaan kimppuun. No eiköhän haisut ole laantuneet huomiseen mennessä. :) Enhän minä siis osannutkaan olla ostamatta siemeniä ja muutamaa kasvinplanttua, vaan maassa on jo sipulit ja porkkanat sekä tilli. Huomenna (jos en pökerry löyhkään) kylvän persiljan ja kukkasia, punasipulia ja nauriita. Kaalinplanttuja ei vielä ollut saatavilla, mutta myöhemmin sitten.

Jos ei pää ole haisuista pyörällä, niin onpahan ainakin näistä:


Vau! Ostin naapurikaupungin kirppikseltä alle kympillä! Ihan mahtavia! Sanoinkin mukana olleelle fammolle, tai siis oikeammin mun anopille, että täähän on kuin taivaassa. Monta kärryä eri värisiä hortensioita, aivan taivaallista. Tai niin voisin kuvitella, liekö taivaassa sitten kukkasia. Toisen pidän itse, toinen tulee lahjaksi. Kunhan vaan osaisin hoitaa niin että kukkii kauan...

Leppoisia aurinkopäiviä kaikille! :)

Mumetsulla mennään!

Nyt mulla on vihdoin viimein pyörä!


Mummopyörä! Ei aivan perusmumetsu, vaan kolmivaihteinen. Ja punainen, ihan kuin mun eka ihkaoma pyörä, jonka sain kymmenvuotiaana. Nopsa Libero (vaippanimi oli hiukan häiritsevä jossain vaiheessa!) oli mulla kauan ja kesti niin ylä- kuin alamäetkin. Tulihan sekin sitten tiensä päähän, hyvin palvelleena.

Nyt halusin mummopyörän, ne kun tuntuu rullaavan paremmin kuin monet muut. Kotimatkalla tosin oli semmoinen vastatuuli että sain polkea ihan hikipäisenä. Ja joo, ostinhan minä jopa pyöräilykypärän! Jos kerran lapsien on käytettävä kypärää, on kai hyvän esimerkin mukaista että kypärä on päässä aikuisillakin. Joten ei muuta kuin pyöräilemään, nythän on siihen ollut loistavat ilmatkin!


Viuh vaan, kohta oon kaupungissa uudella menopelilläni. :)

Vau!

Mikä päivä!

Heti näin aamusta mittari näyttää yli 20 lämpöastetta ja aurinkoinen ilma ihan pakottaa kaivamaan shortsit ja bikinit kaapista. Taidan lähteä kukkapenkkejä kuopimaan! Penkeistä pilkistikin jo vaikka ja mitä. :)

Vaan nyt heti haluan näyttää mitä täällä on saatu valmiiksi, vihdoinkin! Tässä se on:



Eikös ole hieno!? Tämä on siis vierashuoneen yhteydessä oleva pikkuvessa. Oikein onnistunut meidän mielestä, tosin vieras lähti just kun vessa tuli valmiiksi.

Kuva on otettu veljen kameralla ja lataaminen bloggeriin kestää, joten jääköön tällä kertaa yhteen kuvaan. Kuvakoon muuttaminen pitäis onnistua, mutta en tällaisena hellepäivänä jaksa keskittyä moiseen. Puuroa nassuun ja ulos, sinäkin sieltä, jos vaan ilmat sallii! ;D

Kaunista kaunista!

Blogikierroksella kerran törmäsin Vihreään taloon ja tähän postaukseen, ja hyvä ettei taju lähtenyt: Tautisen kaunis tapetti!


Sain lainata kuvaa tänne, käykääpäs muutenkin kurkkaamassa mitä ihanuuksia Vihreästä talosta löytyy.

Ah, sanon minä. Olen jo katsonut montako rullaa meidän makkarin päätyseinälle menis (2 tai 3 rullaa) ja ottanut selvää mistä tuota kaunokaista voisi meidän kotiin kysellä. Hieman tosin mietityttää josko makkarista tulisi tällä vaihtoehdolla liian pimeä. Ei se muutenkaan auringonvalossa kylve... Pitänee harkita, mutta onpas yksi täydellinen ehdokas valmiina kun makuuhuoneessa aletaan repimään seiniä.

Itse taas löysin makuuhuoneeseen tämän:


Peilit on mun mielestä aika kalliita, tosin Jyskistä löytyy monesti edullisesti. Tämäkin on siis sieltä. Mallikappale, 19,95 euroa! Hieman on yks nurkka kolhiintunut, mutta ei haittaa. Jo pelkkä peili on kyllä kahdenkympin arvoinen! Tuo saapi siis olla meillä makkarissa, katsotaan nyt ripustanko sitä seinälle ollenkaan. Kiva kun ei enää tarvi juosta eteiseen mallaamaan kun vaatteita valitsee ;)


Aika kivat kehyksetkin! Tämä on tosiaan iso, 86x146 cm. Että saas tosiaan nähdä uskaltaako tätä koskaan seinälle ripustaa...

Vihdoin!

Vihdoin viimein sain vierashuoneen siihen kuntoon että tänne kehtaa muitakin majoittaa kuin nurkkiin kakkivia hiiriä (hiirenpesää ei muuten löytynyt!). Mulla on paha tapa kerätä tänne kaikenmoista roinaa, jota muka joskus tartten. Pah! Suurin osa rojusta lähti käppäsemään, jotta sain lattian siivottua. Hiirenpapanat on muisto vain! Ai niin, RIP, Mickey; se löytyi tässä yks aamu hiirenloukusta. Taisi olla joku eksynyt yksilö.


Tässä muutama kuva täältä. Tuossa senkin vieressähän mulla on tietokone, joten kyllä täällä tulee aika usein oleiltua. Huomattavasti mukavampaa se on nyt, kun huoneessa on siistiä. Nuo ruttuiset lippunauhat laitoin ikkunaan kun teki mieli vihreää väriä huoneeseen. Yhtään enempää kukkaa en halua joten liput sai hoitaa homman. Pitäis kai ne silittääkin...


Sohva on äitini verhoilema ja passaa tänne hyvin. Sen yläpuolelle olis tosin ehdottomasti saatava joko peili tai taidetta. Aivan aneemisen näköistä muuten. Yksi vaihtoehto ois tässä: opiskelukaverini tekemä grafiikan työ, josta tykkään kovasti. Onneksi en oo saanut sitä kehystettyä aiemmin, kerrankin on laiskuudesta ollut hyötyä! Kauhea että mua vaivaa kun kuva on liian ylhäällä, vaikka testikuva onkin...!


Sohvan viereisen sivupöydän virkaa toimittaa jo liimauksistaan hajonnut jakkara. Lamppu on suoraan nuoruudesta, eikä edes ylety johtoineen pistorasiaan, mutta tuossahan tuo nököttää. Uus sivupöytä olis tarkoitus hakea joskus mualimassa Ikeasta, jos ei kirppikseltä löytyis ehompaa. Siihen asti olkoot noin!

Nyt kelpaa vieraiden tulla! Että tervetuloo vaan! :)

Reissulaiset

Miehelläni on projekti, kuten nyt miehillä tuppaa olemaan. Minä en siitä ole ollut niin kovin innostunut. Vaan laittakoot ja puuhatkoon, toivottavasti siitä on iloa koko perheelle. Nyt projektin loppupuolella olen vasta vähän kiinnostunut minäkin.

Se on 12 metriä pitkä ja syö dieseliä. Bussi. Turistibussi.

Meillä on ollut asuntoauto aiemmin, nyt on bussi. Kieltämättä linjuriin meidän porukka mahtuu paremmin kuin hyvin. Koirakin pystyy kääntämään kylkeä ilman että peräpäätä täytyy ährätä ahtaimpaan nurkkaan.


Koko talvi tuossa on mennyt, kylmimmät kuukaudet tietysti on projekti ollut jäissä. Sisälle on tehty kaksi pöytää, keittiö tilattu, kerrossängyt lapsille ja meille isännän kanssa parisänky. Vielä on tekemistä joten kuvia tulee sitten myöhemmin.

Viikonloppuna käytiin pitemmällä reissulla ensimmäistä kertaa. Ei sentään yövytty kun patjojakaan ei ole hankittu ja yöt on kylmät. Webastohan tuosta kyllä löytyy mutta säästetään yöpymiset siihen kunnes ilmat on lämmenneet.


Täytyy myöntää että kuskin vieressä istuminen Alan Jacksonia kuunnellen oli aika mukavaa. :) Jospas tämä emäntä sittenkin myöntyy tälle projektille. Ainakaan selän takaa ei kuulunut ainaista kitinää, vaan lapset katselivat rauhassa videoita tai maisemia. Aika ihmeellistä! Ja kerrankin sai mies ajaa ihan itsevaltiaana, minä kun en (vielä!) ole noin pitkällä automobiililla ajellut. Että ei kai tässä kuin kesää odotellessa... ;)

Hyvää äitienpäivää!

Supinaa, pienten askelia eestaas, miehen kolistelua keittiössä. Varovainen kurkkaus makuuhuoneeseen, missä ollaan jo oltu hereillä aika tovi. Silti edes vessaan ei ole asiaa ennen kuin lapset ehtivät "herättämään". ;)

Sitten tullaan, hihitelleen ja syntymäpäivälaulua laulaen. Kukaan ei tiedä mitä äitienpäivänä pitäisi laulaa, joten lapset päättivät aloittaa päivän laulaen "ja må hon leva..." Kortteja, koru, helmipingviini Madagaskar-elokuvasta, kulho, kaksi liinaa, kaikki hienoja itsetehtyjä lahjoja. Ei voi olla kuin iloinen ja onnellinen kun aamu alkaa näin. :)


Äitiys ei ole kiiltokuvan kaunista tai helppoa. Se vie myös voimia ja väsyttää. Näin ainakin meillä välillä. Silti tällaisina päivinä on kiitollinen ja onnellinen siitä mitä on saanut. Toivonkin kaikille äideille oikein ihanaa ja rentouttavaa äitienpäivää. Niin iloisille, surullisille, väsyneille ja uupuneille, niille jotka eivät vielä äitejä ole mutta haluaisivat, niille jotka ovat mutta eivät ole jaksaneet. Kaikille äideille! Olette tärkeitä!

Ja rakkaita terveisiä tietenkin omalle rakkaalle äidilleni, joka on hienosti jaksanut meitä neljää vilperttiä, nyt jo aikuisia. Olet paras äiti päällä maan!

Lapsuus se on, korvaamaton
Paljon mä sain, siks kiitän sua vain
Äidille vaan laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain
Lohdun hän loi,
suojan hän soi
Hellyyttä koin,
siks kiittää vain voin
Rakkaudestaan voimaa mä saan,
äideistä parhaimman sain

Hän ymmärtää ja lohduttaa,
laulun tään hän nyt saa
Kallein hän on, niin korvaamaton,
parhain hän on äiti mun

Luotas jos tie kerran mun vie,
suureks kun vartun unhoon jää et
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää
Äideistä parhain sä oot

Hän ymmärtää ja lohduttaa,
laulun tään hän nyt saa
Kallein hän on, niin korvaamaton,
parhain hän on äiti mun

Luotas jos tie kerran mun vie,
suureks kun vartun unhoon jää et
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää
Äideistä parhain sä oot
Äideistä parhain sä oot

Satasella mennään täälläkin

Näitä on näkynyt monessakin blogissa, joten apinoinpa minäkin ;)

1 itsestä kirjoittaminen on yllättävän vaikeaa
2 siksipä inhoan tehdä esim. työhakemuksia
3 tosin yksi hakemus lähti viime perjantaina
4 samaan hommaan kuin vuosi sitten
5 tosin minulla ei ole hommaan koulutusta...
6 tykkään tehdä töitä ihmisten kanssa
7 tosin olen jossainmäärin ujo
8 ja viihdyn hyvin yksin
9 siksipä perhe-elämä ottaa joskus hiukan koville ;)
10 opettelen ottamaan omaa aikaa
11 mutta se on vaikeaa
12 yritän käydä edes epäsäännöllisesti lenkillä
13 kuntosalikorttikin on
14 mutta olen käyttänyt sitä vain kerran
15 olen vuosien saatossa tullut laiskaksi, mitä tulee liikkumiseen
16 yleensä liikun omalla autolla, jos liikun ;D
17 pylly ei oo silti pahemmin levennyt, ihme kyllä!
18 olen huono valitsemaan eri vaihtoehtojen välillä
19 ystäväni jätti mut kerran jätskialtaalle, kun en osannut valita haluamaani jätskiä
20 osaltaan siks meidän remppakin venyy ja vanuu, mun päättämättömyydestä johtuen
21 ja se rasittaa mua aikamoisesti välillä
22 mutta hiljaa hyvä tulee, haluan uskoa
23 olen ns. "uskovainen"
24 tarkoitan siis kristitty
25 en tuo sitä yleensä esille, jos ei ihmiset siitä kysy
26 en halua olla tungetteleva sillä saralla
27 enkä tosin muutenkaan, vaikka olenkin suorasanainen
28 aika avoin olen
29 ja kerron elämästäni välillä liikaakin ulkopuolisille
30 mutta avoimuus auttaa monesti niitä jotka ei osaa tai uskalla olla avoimia
31 "kantakaa toistenne taakkoja", on mun mielestä hyvä ohje
32 toivon voivani elää niin, etten ole toisille taakaksi
33 vaan voin auttaa niitä jotka apua tarvitsevat
34 kuva on otettu kun olin noin nelivuotias
35 ja olin lyönyt pääni lämpöpatteriin piilosta leikkiessä
36 mulla on ollut lähes aina pitkät hiukset (paitsi pienenä ollessa)
37 jotka haluaisin leikata useemmin kuin kerran kuussa ;)
38 vaan mies laittaa kapuloita rattaisiin
39 siksi silläkin on pitkä tukka, jotta "kärsitään" yhdessä, hih!
40 saa se sen kyl leikata jos haluaa
41 mut se tykkää itse että ois hienoa jos sillä ois letti kuin Willie Nelsonilla
42 oho, nyt harhaudun aiheesta, piti kai kertoa itsestäni...
43 osaan olla aika rauhallinen
44 mut sit kun hermostun niin on oksat poissa!
45 olen eräänlainen "hihat palaa"-tyyppi
46 toivoisin olevani seesteinen
47 ja etten stressaisi liikoja
48 siinä onkin oppimista
49 tänään meillä syödään nakkeja ja ranskiksia
50 vaikka toivoisin ettei syötäis eineksiä
51 vaan luomuruokaa ja itse tehtyä
52 mut aina ei vaan jaksa laittaa itse
53 vaikka noin yleensä tykkään ruoanlaitosta
54 ja lapsetkin syö melkein kaikkea
55 se on tosin pitkän opettelun takana
56 mutta olen siitä tosi ylpeä ja iloinen
57 harkitsin joskus luostarielämää, tosin en loppuelämäkseni
58 nyt vähän harmittaa kun en koskaan kokeillut
59 tosin pyrin elämään niin ettei mikään harmita
60 piti musta kyl tulla lähetystyöntekijäkin
61 se unelma ei ole kyllä kuopattu
62 meinaan kaapata miehen matkalaukkuun sit viimeistään eläkeiässä
63 siis jossei se suostu lähteen mukaan
64 mieluiten lähtisin Kiinaan
65 asuin Hong Kongin puolella tässä muutama vuosi sitten
66 tosin vain vajaa 4 kuukautta
67 mutta rakastuin siihen kaupunkiin
68 lähtisin takas milloin tahansa jos se olis mahdollista
69 lapset tulis mukaan, niin ne sanoo
70 mut miehessä onkin suostuttelemista (mun rakas jääräpää <3)
71 mut uskon että se vielä toteutuu
72 mihin maahan ja milloin, jää nähtäväksi
73 tai sit ei mihinkään, siihenkin suostun
74 en oo koskaan synnyttänyt
75 silti meillä on lapsia
76 mua kiinnostais tukiperhetoiminta
78 mut ehkä sitten myöhemmin kun meidän lapset on isompia
79 taitaisin muuten haukata liian ison palan
80 mut aikansa kutakin, sano mies ku pässiä pussas
81 tuon sanonnan opin Liisalta Kristiinankaupungista
82 olen asunut ulkomailla kolmeen eri otteeseen, eri pituisia aikoja
83 olen tosi kiitollinen niistä ajoista
84 välillä kaipaan takaisin
85 vaikken oikein tiedä minne
86 viihdyn suurkaupungeissa
87 mut asun maalla
88 oli aika vaikeeta tottua hiljaiseloon
89 kaipaan usein ystäviäni
90 joita tapaan liian harvoin
91 samoin rakkaita vanhassa kotikaupungissa
92 on usein kauhea ikävä
93 mut siitä ei voi liikaa puhua
94 ettei tule vielä kovempi ikävä
95 toivon että he tietävät olevansa kovasti rakkaita
96 toivon että SINÄ tiedät olevasi tärkeä
97 tämä menikin helpommin kuin kuvittelin
98 toivottavasti en tullut paljastaneeni liikoja
99 etten kadu myöhemmin
100 ei se kyllä kuulu tapoihini ;)

Pyörälenkillä

Ehtii sitä näköjään muutakin kivaa kuin ompelemaan tyynynpäällisiä! Oon jo pitemmän aikaa halunnut lähteä pyörälenkille, vaikka omaa pyörää ei enää olekaan. Mies sitten laittoi omansa kuntoon, jotta pääsen kokeilemaan josko minullekin kannattaisi pyörä ostaa.

Lähdettiin koululaisten kanssa kohti kaupunkia. Meiltä on sinne hiekkatietä kohtalainen matka. Ensin noin 7 kilometriä kylälle, ja sieltä sitten vielä muutama kilsa kaupunkiin. Hyvin silti jaksettiin, niin minä kuin lapsetkin. Minähän en ole mihinkään liikkunut kuin autolla viimeiset kolme vuotta...


Kaupungissa mentiin kaupan kautta isoille kiville (siirtolohkareita jääkaudelta kai) syömään jätskiä ja juomaan pillimehua. Se on varma kevään merkki! Sieltä meidät sitten hoksasivat isi ja kaksi pikkuista, joita iskä haki päiväkodista. Eikun takas kauppaan jotta kaikki saavat jätskin ja mehun. Mukava oli istuskella koko perheen kanssa ja samalla tuli syötyä välipalakin.

Olipa aika kiva pyöräretki! Mieskin taisi innostua kun pärrää pihalla monkey-mopolla...keuliikin vielä! Kaikkea sitä :D

Oveluus palkitaan

Hahaa, piheys kannattaa! Tai sitten ei. Tällä kertaa kannatti.

Ihastelin tässä taannoin Hooämmän Home-mallistoa ja sieltä pellavaisia tyynynpäällisiä ja samettista sängynpeitettä. Peite oli sen verran hintava eikä väreiltään (ainakaan vielä) passaa meille, joten päädyin tyynynpäällisiin. Tai oikeastaan en...

Huomasin (ja olin huomiostani onnesta soikeana) että samalla printillä oli myynnissä keittiöpyyhkeitä puoleen hintaan . Siis 2,5 euroa pyyhe, josta näppärästi saa ommeltua itselleen tyynynpäälliset! Hahaa, tunnen itseni kovin ovelaksi. Tosin mun tyynyt ei ole pellavaiset vaan puuvillaa.

Tänään surauttelin koneella päälliset tyynyihin, ja vielä on toisetkin harkinnassa. Pyyhkeestä jäi nääs palanen tekstiosaa, ja siitä tulis aika kivat pitkulatyynyt. Mies tykkää varmaan tästä ratkaisusta paremmin, tuhisi yksi ilta että meillä on liikaa tyynyjä sängyn päällä. Sängynpeitteen ottaminen kun vaikeutuu tyynypaljouden kanssa. :D

Wannabe-sisustaja

Oon tullut siihen tulokseen että en osaa sisustaa. Wannabe-sisustaja olen minä. Ei voi mitään. En tiedä olenko joskus osannut, mut nyt ainakin on taidot ja tiedot huvenneet. Ei ole aikaa ajatella ja harkita. Tai kai sitä joskus yön hiljaisina tunteina löytyis, mutta kuka nyt silloin jaksaa sisustusta miettiä?! En oikein tiedä mistä tämä avuttomuus johtuu.

No, onneksi on ihania blogeja joista voi käydä kurkkimassa upeita ideoita. Hih, jos ei itse osaa, voi ainakin apinoida. Ei uskois, mut mulla on useita vuosia taidekoulua taustalla. Ei näy täällä kotona, ei. Sitä vaan tarttuu helpoimpiin ratkaisuihin, kun ei jaksa eikä ehdi. Siksi ihailenkin kovasti muiden saavutuksia ja näppäriä ideoita.


Taiteesta sen verran että kolme työtä oon saanut seinälle, kaksi grafiikanlehteä ja yhden maalauksen. Siinä kaikki! Kaapissa olis lisää muttei vaan intoa. Ehkä sit kun on seinät kunnossa...


Värimaailma alkaa jotenkuten hahmottumaan. Muuten ollaankin tosi hyllyvällä suolla. Ehkä tää tästä joskus... Onneksi koti elää tilanteen mukaan.


Hah, täytyy tunnustaa että useasti mua kiinnostaa enemmän kuvissa näkyvät heijastukset kuin itse kuvat :D Tästä viimeisestäkin peilautuu meidän sängynpääty ja petaamaton peti. Yleensä katson enemmän heijastuksia kuin itse kuvaa, koska heijastus kertoo monesti enemmän kuin se, mitä itse on halunnut kertoa. Näinhän se monesti menee ;)

Pullapäivä

Täällä sitä ollaan nyt toista päivää oltu kotona. Lapsukaisella todettiin korvatulehdus. Kovasti oli rohkea pikkuinen, ei minkäänmoista vikinää tai temppuilua lääkärissä, vaan lääkäritäti sai ihan rauhassa katsoa miltä korvasssa näyttää. Lääkkeet saatiin eikä kuumetta tai lämpöä ole ollut, joten lapsi pääsee huomenna päiväkotiin. Nimenomaan pääsee, kun tuntuu aika tulevan kovin pitkäksi kotona ollessa.


Tänään tehtiin tylsyyden voittamiseksi pullaa. Nam! Pitkästä aikaa tuoretta pullaa, tulee NIIN harvoin tehtyä pullataikinaa. Mulla on tehnyt mieli kanelipullia jo varmaan viikon, ja tänään oli oikein sopiva päivä leipomiselle. Tyttö teki omat pallopullansa sydämien kera, minä taas niin kaneli-, kookos-, kuin mantelipulliakin. Tuli sen verran että pakasteeseenkin riitti. Onneksi isommat lapset olivat tänään synttärikutsuilla, joten pullia tosiaan jäi pakastettavaksi asti. Muuten olis saattanut mennä koko puolenlitran satsi ;)

Nuhanenän kanssa kotona

Pikkuisin lapsista valitteli korvaansa eilen illalla ja nenäkin oli tukossa. Lämpöä oli ihan pikkuriikkisen, joten tänään ei menty päiväkotiin. Sen sijaan ollaan kotona ja pelataan muistipeliä, tylsistytään, tehdään helminauhoja, tylsistytään, pelataan vähän lisää... Päivemmällä käydään näyttämässä korvaa lääkäritädille, josko sieltä tulehdusta löytyy. Pitkäksihän aika käy kun ei ole leikkikaveria, ja kun aikuiset tuppaa olemaan vähän tylsää seuraa...

Minua taas ilahdutti kiireetön aamu ja mahdollisuus juoda aamuteet rauhassa. Teetä pitää saada juoda ihan rauhassa, se ei mulle ole mikään nopsasti kurkkuun kaadettava juoma. Siksipä otin ilon irti tänään ja istuskelin kauan ja hartaasti aamupalapöydässä. Aika ihanaa! Kuvassa aina yhtä ilostuttava teevekotin, kirpparilta löydetty.


Ai niin, ja kasvimaalta löytyi jo pilli- ja ruohosipulia leivän päälle! Nam! Tuli ihan into tehdä puutarhatöitä. Siellä paistaa jopa aurinko! Mihinkähän mä ne siemenpussit olen siivotessani piilottanut...?

Sateista sunnuntaita!

Hrr, kylläpäs on kolea ilma! Täällä sataa...


Vappu oli ja meni, eikä edes simaa tullut tehtyä. Ei sitä meillä oikein kukaan muu juo, joten kaupan simalla mentiin. Ei se kyllä oikealta maistu.

Lapsena oli mahtavaa kun sai isin kanssa lähteä vappumarssijoita tuijottamaan vappuviuhka kädessä. Viuhkasta sai myös hienon palmun sohvatyynyjen väliin. Tai värikkään peruukin. Sillä pystyi myös hyvin kutittelemaan pikkuveljiä kasvoista.

Nykyään oman perheen kanssa käydään yleensä katsomassa mieskuoron esitys (aina jäätävässä tuulessa) ja kuunnellaan kun ne laulaa "Nu är våren här med purpurfärger", mikä jää raivostuttavasti soimaan korviin useammaksi päiväksi. Tänä vuonna jäi kyllä mieskuoro kuulematta. En voi sanoa että harmittaisi. ;) Sen sijaan tavattiin rakkaita ihmisiä ja syötiin ihania kotitekoisia munkkeja. Oli mukavaa.

Tänään sitten kerätään voimia arkea varten. Ulkonaolo ei tosiaankaan houkuttele. Hyvä kun koiran päästän tuonne turkkiansa kastelemaan. Eipä se kyllä ole aamupissin jälkeen ulos halunnutkaan.

Taidan kömpiä vielä miehen viereen, se kun vielä nukkuu/lukee Akuja/makoilee vaan. Nyt on hyvää aikaa lukea puutarhamainoksia ja haaveilla puutarhasta, jota ei kuitenkaan sit jaksais hoitaa.

Rentoa sunnuntaita kaikille!