Eilisiä äitienpäiväpuuhia

 

 

Täällä nuhanenät touhuilevat keittiöpuutarhassa ja ottavat myös rennosti päiväunien aikaan. Lepoa kai tässä tarvitaan, kun mikälie nuhapöpö tarttui sopivasti viikonlopuksi lähes koko perheeseen. Silti ei ulkoa ihan kokonaan malta olla pois. Raitis ilma tekee kai hyvääkin... Tänään on onneksi ollut jo parempi päivä nenän kanssa, jospa pöpö ymmärtäisi jo väistyä.

 

Kuvassa siis keittiöpuutarha, joka laajeni kolmesta istutuslaatikosta kasvihuoneeseen ja useampaan laatikkoon. Kasvarin seinustalle löydettiin lidlistä kylmälavat, jotka kestävät sen minkä kestävät. Jossain vaiheessa kai pitää tehdä itse, kun eivät ihan mahdottoman tukevilta tuntuneet. Niiden edustalle nikkaroi mies eilen raamin raparperipuskille. Kiva, kun tuokin penkki on nyt siisti eikä kukaan vahingossakaan tallaille raparperien päälle, sitäkin kun siis ennen on tapahtunut...

 

Istutuslaatikoista osa odottaa vielä multaa. Yhteen sain ruoho- ja pillisipulit siirrettyä, samoin viime vuonna kylvämäni oreganon. Eiköhän tästä hyvä tule, kun vain saan apua multasäkkien ja -kasan kanssa. Kasa siis tuolla kasvarin takana. Kasvarin toiselle sivustalle tulee myös ainakin yksi laatikko, jos ei kahta.

 

Sähkökaapelikin tuonne vedetään, siksi pieni oja tuossa kuvan edustalla. Sähkötolppa laitetaan lyhennettynä versiona kasvihuoneen vierustalle ja rouva naamioi sen parhaansa mukaan kukkatolpaksi tai muuksi.

 

Kovin ollaan innoissaan tästä takapihan kasvojen kohotuksesta. Mieskin tänään mietti, kuinka erilaiselta koko alue jo näyttää. Taustan farmi ei harmita enää niin paljoa, kun katse ohjautuu ihastelemaan kasvaria. Metsäkärry toki vähän vielä taustalla pilkistelee mutta eiköhän sekin peity jossain vaiheessa elämää viiniköynnösseinämän taakse.

 

Ihanaa odotuksen aikaa tämä kevät, monessa mielessä. :)

Valmis!

Nyt ollaan jo voiton puolella. :)

 

 

Kasvihuone on valmis, mitä nyt toinen hylly ja kattoluukkujen automaattiavaajat puuttuvat. Nuo eivät silti käyttöä estä vaan hoituvat jossain vaiheessa. Kun nyt tulis vähän lämpimämpää, niin sais viedä taimitohelot ulos. Tokihan löytyy kaikenmoisia lämmittimiä ja myrskylyhdyistäkin on kuulemma apua mutta taidan vielä odotella.
 

Kasvari löydettiin edullisesti netin kautta ja on Sun Systa-merkkiä. Neliöitä on 8 ja vielä vaikuttaa sopivan kokoiselta meidän tarpeisiin. Heh, saapa nähdä kesän lopulla sitten... Runko on alumiinia ja tyytyväisiä ollaan. Mies olisi alunperin halunnut vihreän mutta asennusvaiheen kolinoiden myötä myönsi, että maali olisi voinut kyllä kärsiä. Turvalasit tuossa on ihan näiden mukeloiden takia, eikä hinta niiden myötä kohonnut liikoja.

Lattia on betonilaattaa,  joka ulottuu kasvarin ympäri vielä puolisen metriä. Koko lattiakehikko on vähän ylempänä maapintaa koska tarkoitus on kattaa koko hiekka-alue hakkeella. Sitä löytyy siis omasta takaa ja sitä on helppo lisäillä vuosien mittaan. Pientä kiveä olin myös harkinnut mutta muurahaisten pelossa siitä ajatuksesta luovuttiin. Tokihan se myös laski kustannuksia, kun eipä nuo kivisäkitkään ilmaisia ole.

Tyytyväisinä täällä ollaan ja emäntä suunnittelee jonkinmoisia kaffikutsujakin kasvarin myötä. Ihan omalle perheelle siis, ei sentään vieraita kutsuta. Lapset ovat auttaneet niin ahkerasti, että herkkupäivä keskellä viikkoa on ihan perusteltua. Eiköhän tuolla kaffi ja herkut maistu, jos sattuu aurinkoinen päivä. :)



Hiljalleen

 

Kyllä se valmistuu! Takapihan kasvihuone siis.

 

Sydämiä aviomiehelle, kun en lupaa kysynyt kuvan laittamiseen...

 

Mies on tehnyt suurimman osan hommista, vaikka auttelen kyllä sen minkä voin. Onneksi työt sujuvat mukavasti (kuten aina kun yhdessä tehdään), kun minä luen ohjeet ja mies käyttää rakennustietouttaan ja rauhallista maalaisjärkeä. Mun tempperamentilla muutamakin alumiinilista olisi saanut jo aikapäiviä sitten huutia...

 

Lapset ovat autelleet tosi ahkerasti pienimmäisen viihdyttämisessä ja sekös meitä aikuisia ilahduttaa. Tänään on luvassa kaupunkireissu, jolloin saavat itse ostella karkkia ym mukavaa. Pienimmälle taitaa äiti ostaa rusinapaketin. :)

 

Touhua siis riittää ja blogin päivittäminen on kovin ohuissa kantimissa. Kauhean kivaa silti, että välillä edes ehtii tännekin kuulumisia laittaa. Muiden blogeja ehdin silmäillä kyllä, vaikka harmittavan harvoin tulee kommentoitua. No, näin mennään tässä elämän vaiheessa.

 

Ihanaa viikonloppua!