Vihdoin viimein sisustusjuttuja

Johan tässä on aikaa mennyt, että olen tänne kotiin mitään uutta sisustukseen liittyvää saanut aikaiseksi. Energiaa ja intoa ei sisustamiseen ole ollut, mutta tarvikkeita kyllä. Ikeasta ostettu tauluhylly on ollut vierashuoneen nurkassa jo aika kauan, mutta vasta nyt se saatiin seinälle. Hyvinhän tuo passaa. Samalla siirsin amppelikukan tuohon viereen, se kun oli tietokonepöydän päällä aiemmin. Joka kerta kukkaa kastellessa pelkäsin veden roiskuvan myös koneen näppiksille. Nyt sitä vaaraa ei ole.

Siskon tekemät linnut sopivat juurikin tälle hyllylle. Vähän pelkäsin, josko pyrstö olisi liian paksu, mutta onneksi ei. Lidlistä joskus ostettu kortti pääsi kehyksiin, kun passaapi väriensä puolesta tänne kuin nappi silmään. Muutenkin tuo kuva on jotenkin ihanan rauhallinen, siksi kai sitä olen säästänytkin.

Se tuli sittenkin

Syksy siis. No olihan se odotettavissa, eikä kesää taida auttaa itkeä. Se menee aina liian nopeasti, enkä ikinä oikein ehdi mukaan. Ehkä ensi kesänä.

Vihdoin viimein sain syysverhot ommeltua, vaikka en pahemmin harrasta verhojen vaihtelua vuodenaikojen mukaan. Kehtaanko edes kertoa, että meillä on ollut keittiössä samat verhot kesät talvet jo kaksi vuotta...

Tämän kankaan ostin aikoinaan makkariin, mutta eipä se sinne enää sovi. Vierashuoneeseen passaa väriensä puolesta taas oikein hyvin. Minusta tuo lintukangas on jotenkin kauhean kiva. Se saa tässä syksyllä muistuttaa muuttolinnuista, jotka tulevat taas ensi kesänä takaisin.

Pääskysten syyslaulu

Hyvästi jääkää nyt hyvät ystävät,

maille vierahille nyt pääskyt lähtevät.

Armas ol aika jok' on nyt lopussa,

suven suloaika, se kaunis ihana.

Vaan kun on mennyt syksy, talvikin,

silloin palajamme taas tänne takaisin

Ensi kesän pääskysiä odotellessa voisi itse opetella hieman uutta näkökulmaa elämään. Pienenä rukouksena voi muistaa viimeistä säkeistöä yhdestä äidin lempilaulusta, "Oi katsohan lintua". Tämän kun joskus oppis, niin johan olisi elämässä erilainen sävel.

Oi jospa kuin lintunen päiväni vain

myös kiittäen alkaa mä voisin

ja murheetta vaikkakin puuttehissa

mä ain Isän hoidossa oisin

ei lapsensa tarvitse surra

Pikkusälää vierashuoneeseen

Olen kaipaillut vierashuoneeseen pikkuista pöytää. Kirppiksiltä ei ole sopivaa löytynyt, joten lähdettiin Ikeaan. Samalla sain uuden lampunvarjostimen. Aika kiva, nyt pitää vain vaihtaa vielä johto. Se ei sittenkään yletä pistokkeeseen, ei vaikka kuinka yrittää.


Pöytä onkin hiukan ison näköinen... Ei oikein onnistu nämä mun mittaukset! :D Aika kiva silti, hauskat jalat, samaa mallia kuin lampussakin. Rouva saa nyt olla tyytyväinen taas hetken, mies oli sen verran kärsivällinen tallustellessaan mun perässä muutamankin tunnin Ikean käytävillä.


Ai joo, löytyihän vielä nämäkin:


Vetimet työpöydän laatikoihin! Malli on sopiva, mutta hieman tummemmat saisivat olla. No, ehkä käytössä tummuvat. Vaan onpas tosi näppärää kun ei enää tarvitse taiteilla laatikoita auki pahvinpalasella, tai pitää niitä koko aikaa osittain auki.

Sekin hyöty näistä vetimistä oli, että tulipas taas siivottua työpöydän laatikot ja viereinen laatikostokin. Nyt on jopa etiketit joka lootassa, ehkä pysyy järjestys parempana. Noloa vähän tämä siivousintoilla kehuskelu, mutta mulle tämä on merkkitapaus (kaikenmoiset siivouspäivät ovat!). :)

Vihdoin!

Vihdoin viimein sain vierashuoneen siihen kuntoon että tänne kehtaa muitakin majoittaa kuin nurkkiin kakkivia hiiriä (hiirenpesää ei muuten löytynyt!). Mulla on paha tapa kerätä tänne kaikenmoista roinaa, jota muka joskus tartten. Pah! Suurin osa rojusta lähti käppäsemään, jotta sain lattian siivottua. Hiirenpapanat on muisto vain! Ai niin, RIP, Mickey; se löytyi tässä yks aamu hiirenloukusta. Taisi olla joku eksynyt yksilö.


Tässä muutama kuva täältä. Tuossa senkin vieressähän mulla on tietokone, joten kyllä täällä tulee aika usein oleiltua. Huomattavasti mukavampaa se on nyt, kun huoneessa on siistiä. Nuo ruttuiset lippunauhat laitoin ikkunaan kun teki mieli vihreää väriä huoneeseen. Yhtään enempää kukkaa en halua joten liput sai hoitaa homman. Pitäis kai ne silittääkin...


Sohva on äitini verhoilema ja passaa tänne hyvin. Sen yläpuolelle olis tosin ehdottomasti saatava joko peili tai taidetta. Aivan aneemisen näköistä muuten. Yksi vaihtoehto ois tässä: opiskelukaverini tekemä grafiikan työ, josta tykkään kovasti. Onneksi en oo saanut sitä kehystettyä aiemmin, kerrankin on laiskuudesta ollut hyötyä! Kauhea että mua vaivaa kun kuva on liian ylhäällä, vaikka testikuva onkin...!


Sohvan viereisen sivupöydän virkaa toimittaa jo liimauksistaan hajonnut jakkara. Lamppu on suoraan nuoruudesta, eikä edes ylety johtoineen pistorasiaan, mutta tuossahan tuo nököttää. Uus sivupöytä olis tarkoitus hakea joskus mualimassa Ikeasta, jos ei kirppikseltä löytyis ehompaa. Siihen asti olkoot noin!

Nyt kelpaa vieraiden tulla! Että tervetuloo vaan! :)