1034

Yhden viikon kilometrisaldoksi tuli 1034. Kolme kertaa kotikaupunkiin ja takaisin, muutaman kerran töihin. Ei ihme että vähän väsyttää. Silti saa olla onnellinen jokaisesta kilometristä. Vielä ehdimme, vielä ehdin.

Huonolta ja mahdottomaltakin vaikuttavan tilanteen edessä en aio antaa periksi. Uskon edelleen ihmeisiin ja rukouksen voimaan. Jos ei ihme olekaan sellainen kuin minä toivon, niin suostuttava siihenkin on. Ihmeeksi lasken kyllä oman mielenlaatuni muuttumisenkin, joten ihmeitä tapahtuu. Yhä edelleen.

Siunattua viikkoa jokaiselle! Muistetaan toisiamme.

"Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti."
1 Joh 5:14

Meidän turvamme

Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: "Palatkaa tomuun, Aadamin lapset." Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki. Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.

Psalmi 90:1-6

Kaiken tämän luopumisen keskellä lapset haluavat aamupalaa, laulavat autossa Lady Gagaa, viettävät ystävän synttäreitä. Koira tahtoo työpäivää ennen ulos leikkimään, töistä tullessa sama juttu. Päivällä työpaikan vakimummot hakevat troppia vaivoihinsa ja jaarittelevat turhia pakkasista. Ihan kuin tämä talvi loppuisi nopeammin jos siitä joka päivä valittaa.

Ja minä mietin miten olisi pitänyt elää, olenko tarpeeksi rakastanut, miksi piti silloinkin sillä tavalla toimia? Miksen ollut enemmän läsnä, miksi juoksin niin paljon omia asioitani? Osasinko rakastaa, osaanko sitä vieläkään? Osasinko näyttää ja osoittaa että kyllä minä rakastin, ja vieläkin rakastan?

Onneksi on vielä aikaa, aikaa puhua ja osoittaa rakkautta. Näin haluan uskoa ja toivon kaikesta sydämestäni että se on totta.

"Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä." Saarnaaja 12:1

Vihdoin viimein viikonloppu!

En ole kuvaillut mitään pitkään aikaan joten tässä tulee kuva muutaman viikon takaa. Mun isän tekemät lumiukko ja -akka. Ihanat! Ainakaan materiaalista ei tänä talvena ole pulaa ollut. :) Eikä kyllä kylmyydestäkään.

Aamulla kahdeksan aikaan oli keittiössä 16 astetta. Pannu ei antanut lämpöä, kun hakkeen seassa oli liikaa moskaa, siis pieniä oksia. Lämmitetään hakkeella, mutta sen laatu on ollut vähän niin ja näin. No, on täällä nyt jo vähän lämpimämpi, hehee.

Mut nyt pitää lopettaa, mies höpöttää vieressä metsäkärrystä, enkä jaksa kuunnella moista pulinaa joten nettivuoro siirtyy miehelle.

Hyvää ja kaunista viikonloppua kaikille, pitäkääs lämpö talossa ja sydämessä!

Hohhoijaa

Ei voi muuta kuin huokaista. Töissä ensin äkistä pomon kanssa ja ottaa siitä aiheetta kaikki syy omaan niskaan, ja sit kotona kuunnella lasten kinastelua milloin mistäkin. Ei oikein paista päivä tähän risukasaan. Plääh, sanon minä.


Onneksi viikonloppu meni oikein kivasti. Käytiin koko perheellä hiihtämässä, ihan miehen ehdotuksesta. Kaikki menikin tosi hyvin, jopa nelivuotias jaksoi monen kilometrin lenkin vaikka sauvatkin oli eriparia. Se ei kuulemma haitannut, koska pappallakin oli eriparisauvat. Kukaan ei illalla edes itkenyt että jalkoja pakottaa, joten taidetaan mennä uudestaankin. :)


Isoimmat ensiks, pienimmät perässä ja sitten vielä peränpitäjä. Taidettiin muistuttaa sorsapesuetta, niin tiiviisti pysyi nelikko isän kannoilla. Vaan mikäs oli hiihdellessä, kun ei ollut edes kauhean kylmä. Kaiken huipuksi oli pienet eväät mukana, joten jaksettiin reippaasti kotiin asti. Hiihtoreissua muistellessa hälvenee kurjankin työpäivän harmistukset ja lasten turhanaikainen kinastelu.

Tänään on SE päivä

Meillä ei ole karkkipäivää, vaan Beck-päivä. Komisario Beck ja kauhean ihana Gunvar Larsson valtaavat meidän olohuoneen torstaisin, tosin vähän liian myöhään väsyneen työntekijän katsoa. Mut silti aina katsotaan, ja jännää on. Välillä niin jännää että pitää melkein purra sohvatyynyjä tai siirtyä sohvalle miehen viereen. Mä kun yleensä istun nojatuolissa kun sen vieressä on kätevästi pöytä johon laskea herkkukupposen, hehee.

Torstaita odotan innolla myös siksi, että silloin töllöä katsellessa saa tosiaan syödä herkkuja. Siispä tänään kaivan pakasteesta jätskiä ja teen lisäksi popcornia, tuli sit kuinka paljon hiilareita tahansa. Ja hei, eihän nyt ilman poppareita voi selvitä koko viikkoa!!

Mites on, seuraako kukaan muu hermoja raastavia poliisisarjoja?

Kevään odotusta

Täällä ei tapahdu oikein mitään. Töitä ja tavallista arkea, mistä saa tietysti olla kiitollinen. Onhan tässä vuosien varrella venettä keikutettu sen verran kovaa että kaikki suvantopaikat tuntuu ihmeen ihanilta.

Kevättä odottelen, onneksi aurinko on näyttäytynyt jo muutamana päivänä eikä töistä lähtiessä ole edes pimeää. Pomokin on ollut aika inhimillinen, tosin tässä yhtenä päivänä äkisi mutta minä napautin takaisin mäkätysäänellä ja sen jälkeen on ollut ihan rauhallista puolin ja toisin. Heh, taidamme olla molemman aika äkäpusseja kun niikseen tulee :D

Väsymystä on ollut ilmassa, iltapäivät menee haukotellessa. Kotiinlähdön aikaan tekee sit kyllä mieli vetää ripaskaa pitkin pihamaata. Vielä en oo kehdannut, jos vaikka pomo sattuu katsomaan ikkunasta. Tosin työpaikan parkkipaikkakin on sen verran vielä jäässä että taittaisin varmaan niskani jos laittaisin tanssiksi.

Tapettiasia ei ole edennyt, koska sisustusliikkeen mallikirja ei ole tullut takaisin asiakkaalta. Siispä odotellaan... No, ei mulla rehellisesti sanoen ole kiire repiä kahta tapettikerrosta makkarin seinistä. Katsotaan nyt miten tipujen kanssa lopulta käy.


Ja karppaus... Eh. Leipää tekee mieli, ja tummaa suklaata syön päivittäin. Vieläkin ihmettelen miten ihmeessä ihminen voi pärjätä ilman leipää. Mä en pärjää, ja syön välillä ruispaloja ja joskus kamalaa lchf-leipää. Sen kohdalla kyllä mietin josko meitä kuluttajia pissitään silmään syöttämällä meille kuminmuruja leipänä. Aika kamalaa, mut paahdettuna just ja just syötävää.

Tsemppiä loppuviikkoon itse kullekin!