kun lupasit olla mun omani.
Meille muutti tänään oikein kunnon vanhanajan hienohelma, tai oikeastaan kaksi. Tulivat ihan nurkan takaa yllärinä, mutta pakkohan nämä oli kotiuttaa!

Pyöreää pöytää ollaan mietitty olkkariin jo pitemmän aikaa, ja tämä oli kiva löytö. Pitäisihän tuota vähän kunnostaa, mutta saas nähdä... Ei ihan sohvapöytä taida olla, mutta katsotaan miten tuo sohvapöydäksi taipuu ja ylipäätään kuuskytluvun taloon passaa. Taustalla näkyy nyt tuo maalattu seinä, vaaleanhaalean harmaa. Vieressä murinaa aiheuttava persikkainen/kellertävä olohuoneen seinä, jota ei taideta kyllä tänä keväänä saada maalattua. No, kaikki ajallaan.

Ja tässä tämä oikea kaunotar, Emma-tuoli. Ah! Olen tällaisesta haaveillut jo kauan, mutta näitä harvemmin tulee hyväkuntoisena (tai huonokuntoisenakaan) vastaan. Tänään tuli, ihanaa! Kohtalon ivaa on, että tuoli on keltainen, mutta olkoot. Kangas on kunnosta päätellen aika uusi, joten ihan heti sitä ei tulla vaihtamaan. Päätän että se on keltaisen sijaan kultainen, eikös vaan?

Tässä Emma omalla ideaalipaikallaan, jos mies suopuu ajatukseen. Meillä kun ei tuo nurkka ole maailman levein, ja mies siitä kärsii omalle puolelle sänkyään kiertäessään. Jää siis nähtäväksi jos kaunotar saa jäädä tuohon, vai muuttaako olohuoneeseen. Siellä se tosin ei ole turvassa villeiltä vekaroilta eikä koiraltakaan, iih! :O
















