Paistaa päivä risukasaankin!

Onneksi päivä paistaa risukasaankin, eikä turhat harmit masenna mieltä liian kauaa. Ystävän tapaaminen pikaisestikin saa hymyn huulille. Mieltä piristävät myös syksyn kukkaset, joita kerrankin laitoin ihan parvekelootaan asti. Olen jopa muistanut kastella näitä, kun yleensä ovat kuivuneet ihan koppuroiksi.

Mukaan pääsi muutama ylimääräinen punasipuli, ja metsästä haettua sammalta. Sammal on niin kaunista kyllä myös luonnossa, että ihan harmitti ottaa sitä omiin tarpeisiin. Kaunista se on kyllä tuossa istutuksessakin.

Tässäpä vielä koko loota. Vähän on astia kulunut, mutta menee vielä hetkisen.

Oikein hyvää ja aurinkoista viikkoa kaikille!

Se idiootti!

Nyt ottaa päähän, ja rankasti. Vaikken tänne blogiin yleensä halua valituspostauksia tehdä, niin tässä tulee yksi. Ärrinmurrin!

Muistatteko sen mun vähintäänkin "erikoisen", Luojan kiitos, entisen pomoni? Juttuhan meni niin, että aikansa minulle kettuiltuaan, hän lomautti minut noin puolen vuoden ajaksi, siihen asti, että työsuhteeni loppui. Olen siis odotellut tässä työtodistusta, ja viimeisiä lomarahoja. Tänään tuo todistus sitten tuli palkkalapun kanssa postitse. Palkasta oli vedetty rapiat kymmenen euroa Matkahuoltokuluihin. Siis tämä sen takia, kun pomo oli itse lähettänyt minulle kesällä yhden palkkatodistuksen toisen kunnan puolelle Matkahuollon kautta (meidän kylässä sitä ei ole), eikä suinkaan postitse, kuten oli sovittu. Minä siis jouduin kesällä maksamaan 11,40 euroa jotta sain palkkatodistuksen lunastetuksi, ja sitten se on vielä kerran vedetty palkastani! Voi ¤#!%#!!!

Kyllä täytyy ihmisen olla jotenkin sairas, että jaksaa tehdä koko ajan kiusaa, ja tehdä jopa laittomuuksia, kuten aiemmin. Onneksi ei tuollaisen, anteeksi nyt, hullun kanssa tarvitse enää olla tekemisissä!

Luonnossa

Vaikka lokakuu on aika harmaa, onneksi tulee välillä aurinkoisiakin päiviä. Silloin ei auta muu kuin lähteä pienelle kävelyretkelle koko perheen kanssa. Mitä sitä harvoja aurinkoisia ilmoja sisällä viettämään!

Kävelimme moottorikelkkareittiä, jonka varrella on myös yksi ison ojan ylitys. Kaikki pojat olivat ensimmäisenä sillalla, tosin karvaisinta kaveria vähän ylitys taisi pelottaa. No, kontaten meni yli moni muukin. :)

Paras tapa nähdä alas oli makoilla sillalla. Eipä ainakaan horjahda helposti! Pikkusisko miettii vielä mennäkkö yli, vai odottaisiko vielä iskää hetken ajan...

Sakusta sillan ylitys oli yliarvostettua puuhaa. Paljon kivempaa oli olla jo toisella rannalla ja katsella syksyisen luonnon ihmeitä. Ehkäpä taas viikonloppuna uudestaan!

Sinapista suklaaksi

Kuten varmaan on tullut huomattua, tämä ei ole vaateblogi, eikä tule olemaankaan. ;) Näytän nyt silti, miltä yksi lempihameistani nyt näyttää. Ykköslemppariksi siitä ei aiemmin ollut, koska sinappinen väri ei oikeasti houkuttele. Malliltaan taas oli oikeinkin kiva. Onneksi Emilia jossain postauksessaan kertoi värjänneensä vaatteitansa, ja siitähän minäkin sitten apinoimaan. Hyvä tuli, paljon parempi kuin aiemmin.

Tässä ylläolevassa kuvassa eivät värit ole oikein kohdallaan, tuntuu ettei tässä harmaassa valossa saa oikeita sävyjä millään esille. No, näkyy silti kuinka tikkaukset eivät ole värjäytyneet, mikä ei minua kyllä haittaa. Värihän ei värjää tekokuituja, vaan tarttuu luonnonkuituihin. Siksi nuo ompeleetkin ovat jääneet sinappisiksi.

Tässä siten lähempänä totuutta oleva värisävy. Näyttää silti vähän oudolta...hmmm. Syytän syksyn harmautta kuvaustilanteessa. :D

Ei siis kannata hävittää kivaa vaatetta sopimattoman värin takia. Koneväriä ostamaan, ja ryysy koneeseen. Ei ollut vaikeaa. Nyt olenkin silmäillyt koko vaatekaappia, miettien mitä voisi vielä värjätä. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Keittiön lattiaa

Vihdoin löytyi lattia, jonka voisin kuvitella meidän keittiöön. Ei tässä nyt kauheasti ole etsitty, mutta kiva että nappasi heti alkumetreillä. Minulle ihan uusi tuttavuus, Novilon-matto, olisi ruutukuosisena aika kiva, vai mitä sanotte? Tässä ekan kuvan vaaleassa ei ole liikaa kontrastia värien välillä, mutta kyllä tuo sinisenäkin menisi, varsinkin noiden suunnittelemieni kaappien kanssa.

Vaalea olisi kai "järkevä" valinta.

Mutta kyllä olis aika makea tämä siniruutuinen, varsinkin noiden suunnittelemieni sinisten kaappien kera...

Nyt sitten vielä mietitään ja odotellaan. Ensi viikolla meille tulee tästä läheltä yksi keittiönvalmistaja ottamaan mittoja, jonka jälkeen saamme varmaan vielä tarjouksen. Saas nähdä onko hinta kohdillaan, vai pysyttelemmekö tässä Ikean suunnitelmassa.

Tunnelmavaloja

Syksyn pimetessä tekee jo mieli laitella vähän valoja sinne ja tänne. Makuuhuoneesta sopii kai aloittaa, muissa huoneissa en osaa kynttilöitä vielä oikein poltella, kun pelkään lasten järjestävän meille tulipalon. ;) Noita valoketjuja taas uskaltaa kyllä ihan käytellä ilman pelkoa, ja kivaltahan näyttää noinkin. Ei sen aina tarvitse elävää tulta olla.

Olisin halunnut löytää Iittalan tuikkukippoja, mutta tällä kauppareissulla niitä ei löytynyt. Halpakaupasta löytyi samanmoiset, joten kokeillaan ensin näillä. Joskus olisi kyllä kiva ostaa niitä Iittalankin tuotteita, niissä kun on niin monia värivaihtoehtoja. No, ehkäpä tässä vielä ehtii.

Takkuamista

Voi elämän kevät!

Olen suunnitellut keittiötä taas oikein urakalla, mutta ohjelma temppuilee. Olisi niin kiva saada jo edes suunnitelma valmiiksi, mutta sen hiomisessa menee aikaa. Kaikki kyselemäni keittiötarjoukset ovat olleet liian kalliita, mutta Ikeasta saamme keittiön koneineen suhteellisen sopivaan hintaan. Kun tuo ohjelma vain toimisi...

Täällä siis elellään ihan entiseen malliin, vaikka päivitykset laahaavat etananvauhtia. No, sitä se nyt on tämän blogin kanssa. Aina ei ole innostusta eikä ideoita. Onneksi muilla on kivoja postauksia, joita käyn joka tapauksessa vilkuilemassa. :)