Hui, kuinka säikäytti!

Perjantainen siivousurakka alkaa olla takanapäin, ja kiva niin. Olisi voinut olla kovinkin toisin, mutta oli varjelus mukana tällä kertaa.

Meillä on ollut vanha "puunausmasiina", jolla siis voi pestä lattioita ja myös levittää vahan muovimatoille. Meillähän kun ei ole, harmillista kyllä, puulattioita. No, ahkeruuden iskiessä ajattelin vetäistä aina likaisen keittiön lattian koneella puhtaaksi. Yleensä pesen sen karkealla mopilla, mutta ahkerasta olosta huolimatta ajattelin kokeilla konetta tällä kertaa. Eipä siinä muuta kuin pesuaineet lattialle ja kone käyntiin. Aikansa surrattuaan kuului koneesta "puff", ja niin kone kuin koko keittiö, olohuone ja ne yhdistävä käytävä pimenivät. Onneksi tajusin päästää koneesta irti, sillä se alkoi savuta ja haista pahalle. Hui! Vetäisin johdon pistokkeesta ja soitin järkyttyneenä miehelleni, joka lupasi tulla töistä katsomaan tilannetta.

En tiedä mitä tapahtui, sulake nyt ainakin meni. Kone heivattiin ulos savuamaan ja sieltä suoraan kaatopaikalle. Kyllä säikäytti! Olisi voinut käydä paljon pahemminkin, kone kun oli metallirunkoinen. Onneksi meni vain sulake, eikä henki siinä samalla, Luojalle kiitos!

Turvallista viikonloppua kaikille, varokaa vanhoja sähkölaitteita, varsinkin näin joulun valokoristelujen aikana. (Viime vuonna meillä tusahti palamaan yksi valokoriste, onneksi mies oli vielä silloin hereillä, me muut nukuimme!) Minä turvaudun vastaisuudessa siivousvälineissä kyllä näihin moppeihin ja luuttuan lattiat ihan mieluusi käsipelillä. Huh, vieläkin hikoiluttaa kun ajattelen miten olisi voinut käydä.

Sotkua, sotkua, sotkua!

Löysin netistä Sotkuholistin blogin, ja ai kun mua lohdutti! Että terkkuja vaan Sotkuholistille! Kiva tietää että sotkupettereitä on tosiaan useampiakin kuin minä.

Yleensä ikinä ei blogeissa näy siivotonta jälkeä, vaan kaikki on kaunista ja ihanaa. Tosin onhan välillä tehty postauksia myös siitä, miltä kotona oikeasti näyttää. Niistä postauksista tykkään erityisesti. Jotenkin ne on niin lohdullisia.

Tänään päätin postata meidän sotkuista. Saakohan täs nyt hävetä loppuikänsä, vai löytyykö sieltä näyttöjen takaa samanmoista siivoa omaavia ihmisiä..?

Meidän kodissa suurin ongelma on kasautuminen. Kasoja muodostuu nurkkiin, keskelle lattiaa, sohville, siis ihan mihin vaan. Joko tavaroille ei ole löytynyt oikeaa paikkaa, tai joku on laiska, tai meillä on ihan liikaa tavaraa. Veikkaan kaikkia kolmea.

Eli tässä tulee...

Vierashuoneen lattia toimii usein työpisteenäni. Siihen onkin jäänyt viimeisin projekti levälleen. Nuo kuvat ja tekstit olis tarkoitus saada makuuhuoneen seinälle. Vierastyynyt, sijauspatja ja täkki ovat lattialla, koska ne eivät mahdu työhuoneeseen. En ole myöskään muistanut tuulettaa niitä vielä. Sermin päällä on projekti nro 5123, eli syysverhot ja koristetyynyt. Olen siis edistynyt, koskapa kankaat ovat esillä! Senkin päällä kauniissa harmoniassa niin kynttilänjalat, kuin 1500 watin invertterikin.

Projektien vierashuoneeseen hiipimiseen on syy. Se on tässä:


Työhuoneeni toimii myös väliaikaisena (?) varastona. Kätevää! Ota yksi, saat kaksi: työhuone ja varasto! Tosin työskentely täällä on kieltämättä hieman kaoottista. Tämä sotku johtuu tietenkin geeneistä, olen tullut isäni sukuun. Isoäidin luona oli aina sotkuista. En voi geeneilleni mitään, joten olen alistunut sotkulle. Tarkoitus olis selvitellä tätä joskus, vaikka syksyllä. Siis myöhemmin syksyllä, kun ilmat ovat huonot.


Eteiseenkin on kasautunut tavaraa. Lasten kesälomalla keräämiä panttipulloja ei ole vieläkään muistettu viedä kauppaan, jättisäkki vessapaperia ei tietenkään voi olla missään muualla kuin eteisessä, eikä noita peilipöydälle kerättyjä romuja voi tietenkään hävittää. Ne ovat Erittäin Tärkeitä, ja niitä voi joskus vielä tarvita. Lasten syysvaatteetkin ovat näppärästi laatikossaan, joka oli kesän alussa tarkoitus viedä kellariin. Jäivät tuohon, koska kellarissa ei ole tilaa... Vaan nythän syysvaatteita jo tarvitaan!


Koska saunaprojekti ei etene, saunatilaa voi käyttää kätevästi varastona. Tuolit on tarkoitus viedä kirppikselle. Ai milloin? Jaa, no tässä lähiaikoina.


Koskapa se sauna-kodinhoitotilan remontti ei tosiaan etene, pyykit kasautuvat olohuoneeseen. Huuhkajan silmien alla on hyvä pyykkien levätä muutama päivä Ikea-kassissa, että eivät ole ihan pyörryksissä pesun jäljiltä.


Nojatuolissakin pyykit viihtyvät vallan mainiosti. Ovat ottaneet mallia emännästä, nojatuoli on tosiaan mukava paikka!


Keittiökin on saanut osansa kasoista. Sohva on sohva, mutta myös miehen työvaatteiden ja muun erinäisen sälän esittelytaso. Hollantilaiset taidemaalarit käyttivät asetelmiinsa kukkia ja pääkalloja, mä voisin käyttää likaisia vaatteita ja tomaattilaatikoita! Vieraiden tullessa laatikot sujahtavat näpsäkästi soffan alle, vaatteet voi sulloa ämpäriin, ja vieras mahtuu kuin ihmeen kaupalla sohvalle.

Näiden sotkujen vastapainoksi kuva seesteisestä nurkkauksesta, jonne vetäydyn kun maailman murheet ja huono siivo ahdistavat. Täällä ei oo koskaan sotkuista, kukaan ei mölise, ja oven saa lukkoon. Jokainen meistä tarvitsee oman pienen piilopaikkansa.


Nyt on teidän vuoro kertoo teidän sotkuista!

Sotkua vaikka muille jakaa!

Voi ei. Meidän kodista vois tehdä elokuvan Mission Impossible, osa 4... Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu. :/

Rakas siskoni käväisi pääsiäisen aikaan meillä pikapikaa ja näyttelin tietysti mitä olen saanut tehtyä. Jaa-a, itselle jäi kyllä päällimäisenä mieleen se mitä EN ole saanut tehtyä. Blääh! Silmäni avautuivat mahdottomalle määrälle romua, selvälle sotkulle ja lialle, hiekkaiselle keittiön lattialle. Siis oikeasti, onko kellään muulla osaa Saharasta keittiössä?! Syy hiekkaisuuteen on tässä:


Koiramme majailee yön keittiössä, ja sen turkissa kulkeutuu uskomattomat määrät hiekkaa sisälle. Ei auta vaikka putsaan tassuja aina kun koira tulee sisälle.

Mitä tavarapaljouteen tulee, Saunalahden mainoksen tapaan voin kysyä että mistä tätä romua oikeen kertyy!?! En voi pahemmin päivittää tätä remppablogina, kun en saa mitään tehtyä. Rojua suorastaan lainehtii nurkissa. Voiko rojuttomaan arkeen koskaan päästä? Kai askeetikoillakin on romuja kaapissa..?

Olen kai jonkinasteinen outolintu, kun en osaa olla näyttämättä kotimme sotkuja. Laitan tähän todistusaineistoa työhuoneestani. Auts, totuus on kaunistelematon ja särkee silmiä. Tämän perusteella voisi jo kuvitella että olen puoliksi hamsteri.



Vaan olohuoneen puolelta kuuluu nyt sellainen mekastus että pitää lähteä ottamaan selvää mitä siellä oikein tapahtuu. Ehkäpä lapset rauhoittuvat pannukakun ääreen, onneksi se on jo valmiina.

Kakkaa kaakeleissa

Kuten otsikosta voi päätellä, nyt tulee vessajuttuja. ;)

Saimme vessan, tai tässä tapauksessa pienen kylppärin, valmiiksi viime kesän korvilla. Vieläkään tosin ikkunan koristelistat ja kattolistat eivät ole paikoillaan. Miten sitä aina jää jotakin kesken? No jaa, taitaapa tuo olla aika yleistä.


Vessan vesipiste ja pöntön paikka ovat samat kuin aiemminkin, ainoastaan suihku on vanhaan vessaan lisätty. Lavuaarin ja pöntön paikkaa ei siis rempassa muutettu. Nyt vähän mietityttää olisiko voinut tehdä toisin...

Meidän päiväkotilaisemme on alkanut käymään vessassa ihan omatoimisesti eikä tarvitse enää mihinkään apua. Ihan kiva, joo kyllä. Paitsi välillä pöntön viereiseltä seinältä löytyy kakkaa kaakeleista... Kai se käsi on vaikea koukistaa vielä näin omatoimisten vessareissujen alkutaipaleella ja kieltämättä pönttö on aika ahtaasti tuossa paikallaan. Vaan näin mennään. Ei kai se auta kuin yrittää kerrata vielä miten toimitus tapahtuu ja siivota ahkerasti...

Vessan kaapit on Ikeasta ja olen niihin oikein tyytyväinen. Samoin lattiaan olen ihan ihastunut. Se on tarkoitettu julkisiin tiloihin eikä tarvitse kummempaa hoitoa. Kulutuksenkestävyyskin on huippuluokkaa. Löytyy täältä jos kiinnostaa.


Vaaleat kaakelit on ylijäämäerä halvalla, tosin vasta myöhemmin tajusin valkean vetävän vihreään. Ei ihan kiva ylläri mutta minkäs sille voi. Mustaan seinään olen ihastunut edelleen, vaikka kalkkinen vesi jättää jälkensä. No, elämällä on tapana jättää kaikenmoisia jälkiä ja kun ei rätti kädessä koko aikaa jaksa palloilla, niin seinä on sitten hiukan läikikäs.


Kokonaisuutena olen kylppäriveskiin tosi tyytyväinen, vaikka tila aika pieni onkin. Saunaosasto (oho, kuulostaapa suureelliselta!) tehdään "sitten joskus" kun aika antaa myöten. Siihen asti on kärvisteltävä ilman saunaa ja käytävä vieraisilla saunapäivinä. Jos vaikka pääsis löylyihin. ;)

Isän tallilyhty ja muuta roinaa

Oli ihan pakko ottaa kuva makuuhuoneen nurkkaan ajautuneesta tavarasta. Eivät tosiaankaan kuulu tuohon vaan odottavat siinä oikeaa paikkaansa (emäntä on ollut hieman laiska järjestelemään tavaroita). Vaan onpas aika kauniisti yhteensopivia sävyjä, vai mitä?

Tallilyhty on isäni tekemä, saimme lyhtyjä joululahjaksi kaksin kappalein. Mies teki pihalle kuudesta heinäseipäästä kaksi tiipiin muotoista rakennelmaa, joiden keskelle laitettiin sitten lyhty roikkumaan. Oikein idyllisen näköistä pimeällä! Tässä kevään tuulissa toinen lyhdyistä tipahti telineestä, ja minä sydän syrjällään ajattelin lasien menneen rikki. Vaan lyhty olikin ihan kunnossa! Otin sen sisälle, enkä vieläkään ole saanut vietyä sitä säilöön...

Samoin joulukukka jäi sille tielleen, ajattelin säästää sen jos se vaikka tuosta kasvaisi. Jugurttipurkkiin istutettuna sillä ei kyllä ole kovasti kasvun mahdollisuuksia. En edes tiedä mihin sen laittaisin. :)

Henkarit olin ajatellut maalata, mutta nyt niiden luonnollinen pinta miellyttää enemmän kuin valkeaksi maalattu. Siinä ne nyt joka tapauksessa makaavat lattialla vaikka voisivat olla komerossa. Oliskohan aika vähän järjestellä..?

Hyvää viikonloppua kaikille! Nauttikaahan elämästä! :)

Vetimien valinta

Tietokonepöydän olen löytänyt erään koulun roskalavalta. Tai oikeasti äitihän sen hyvävainuisena löysi, jos rehellisiä ollaan. Monta vuotta pöytä oli varastossa mutta muutama vuosi sitten sain sen kunnostettua. Ihana! Olen tosi tyytyväinen siihen.

Laatikot piti uusia täysin, kun alkuperäiset olivat jääneet jonnekkin matkan varrelle. Vetimiä en silti ole saanut hommattua. En vain osaa päättää mitä teen. Yhdet vetimet on ostettu, mutta eivät istu kuin nenä päähän. Siinä pelossa että löydän ne TÄYDELLISET, en ole laittanut minkäänmoisia ettei jäisi turhia reikiä. Vaikeaa on ;)

Harmittelen vetimettömyyttä aina kun laatikot luiskahtavat paikoillensa. Huh mikä homma yrittää nitkuttaa niitä auki! Siis nehän ovat normaalisti aina hieman auki jotta vältän nitkutuksen. Mitäs siis sanotte vetimistä? Pitäisikö olla hieman "rumemmat", kun tuntuu että nämä ovat jotenkin liian sievät ja siloiset.

Ihana kevät!

Voi mikä päivä! Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Lapset ulkona hiihtämässä ja mies hakkeenhaussa. Koirakin on ulkona jaloista pyörimässä. Taidan kyllä itsekin pistää nokkani ulos.

Eilen ostin viikonlopun iloksi ihania tulpaaneita. Kaveriksi hain iltamyöhällä vähän risuja. Olikin hakureissu, lunta polviin ja pimeetä kun pyyn pyllyssä. No, nyt on kimppu kuitenkin kasassa ja ilahduttaa NÄIN isosti!

Samaan syssyyn näytän meidän keittiön tapettia, ja paljastan että kolme vuotta ollaan oltu ilman koristelistaa. Aina on jotain tekemättä... Enää ei silmä edes huomaa, ja ihan nolottaa kun jossain vaiheessa taas hoksaa että hups! Kesken on hommat vaikka pienestä asiasta on kyse. Ehkäpä tänä keväänä saadaan listat seinälle! :)

Tapetti on mun silmään ihan hyvä (yksi aika harvoista asioista tässä talossa jotka on ok) ja seinän värikin passaa. Mies haluaisi hieman harmaamman seinän samalla tapetilla. En oikein tiedä... Tuo vaalea sininen on jotenkin niin raikas! Vaan likainen se jo on eikä kestä pesua. Taitaa siis joutua uuden maalin alle. Katsotaan jos vaikka ensi viikolla ehtisi.

Työn alla on myös keittiön avohyllyt, joista toisen saan varmaan viikonlopun aikana seinälle. Ihanaa kun jotain saa aikaiseksi!