Siivousinnostus

Täällä on huhkittu jo heti aamusta, kun tajusin, että olisi ehkä syytä minullakin ryhdistäytyä ja opetella elämään sillä tavalla kuin lapsille yritän opettaa. Kyse on siis siivouksesta. En ole mikään maailman ahkerin siivoaja, vaikka siististä kodista kovasti tykkäisinkin. Yksin eläessä siivous oli ok, nyt muiden sotkuja setviessä vähän vastahankaista.

Tyttö nirpisteli aamiaisella nenäänsä, kun muistutin tiistain imurointipäivästä. Lapset siis itse siivoavat oman huoneensa, tosin pienin luistaa usein siivouksesta kun ei tule kotiin samaan aikaan kuin muut lapset. Pojat imuroivat siis vuoroviikoin oman huoneensa tai olohuoneen, jotta molemmilla olisi yksi siivottava huone ja näin siivousriidoilta vältyttäisiin (ja minä pääsen vähemmällä, hehee!). Minulle jää sitten kaikki muu...

Pidin pienen puhuttelun tästä siivousasiasta, kun minusta nyt se vain kuuluu arkeen jos emme ihan p-askan keskellä halua elää. Onneksi puhuttelu upposi myös minuun, ja tartuin imuriin jo ennen kuin lapset olivat koulutaksiin ehtineet. Mitä nopeammin ja tehokkaammin toimin, sitä äkempää on siivous ohi ja koko loppupäivä on aikaa tehdä mukavampia juttuja. Tehotyttö minussa sai siis siivousinspiksen ihan tuosta vaan, ja nyt on melkein koko minun siivousreviirini hoidettu. Jee! Ei enää rasittavaa imurin odottelua iltapäivästä. :D Yleensähän siis iltapäivä menee kokonaan siihen, että hoputan lapsia imuroimaan ja tuskastun kun en itse saa imuria käyttööni. Nyt sekin rasittavuus on näin kätevästi ratkaistu. Aika kauan aikaa menee, että arjen rutiineihin saa muutosta, mutta kylläpäs ilahduttaa kun oma pää keksii näinkin pienen ratkaisun helpottamaan arkea.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Tunnustus

Tällainen tunnustus tuli Talosta Tähtitaivaan alla, kiitokset sinne Kikkelle!

Tunnustuksen ovat seuraavanlaiset:

-Kiitä tunnustuksen antajaa

-Tee postaus aiheesta

-Vastaa kymmeneen annettuun kysymykseen

-Anna tunnustus 10:lle blogille, jotka sinusta ansaitsevat sen

Eipä tässä auta kuin aloittaa!

1. Lempiväri?

Tällä hetkellä se on luonnonvihreä, aika neutraalit värit yleensäkin.

2. Lempieläin?

Taitaa olla mun Saku-koira ja Tobbe-koira myös.

3. Lempinumero?

Hmmm, matkin Kikkeä ja sanon 24, muistuttaa joulusta! :)

4. Paras alkoholiton juoma?

Vesi

5. Facebook vai Twitter?

Facebook, Twitteriin en ole edes tutustunut...

6. Intohimosi?

Perhe ja hyvä Raamattuopetus! Siis kun sitä opetusta ehtii kuulemaan... Ja LAISKOTTELU!

7. Lahjojen antaminen vai saaminen?

Sopivan lahjan löytäminen on iso ilo, mutta kylläpäs se saatukin paketti ilahduttaa kovasti.

8. Mieleisin kuvio tai muoto?

Orgaaniset muodot, pyöreähköt kaiketi.

9. Paras päivä viikossa?

Perjantai, kun miehellä on vapaata ja viikonloppu suunnitelmia täynnä.

10. Lempikukka?

Oi, lemppareita on useita: pionit, ruusut, amaryllikset...

Ja tässäpä tulee seuraaville blogeille, tosin vain viidelle kun olen laiskimus... Olkaas hyvät!

http://onnenomenia.blogspot.com/

http://paivanpesanelamaa.blogspot.com/

http://freetobemeornot1.blogspot.com/

http://huvitus.blogspot.com/

http://fredrikajohnson.blogspot.com/

Glad lillajul!

Täällä ruotsinkielisellä seudulla vietetään taas vuoden virallista pikkujoulupyhää. Eli kuvan myötä oikein mukavaa viikonloppua kaikille, oli pikkujoulut tai ei. Tämä laiskimus ei oikein nyt jaksa sen kummempia runoilla, lapsille sentään on joulukalenterit ja pikkuisen suklaata varattu. Lokakuun alussa alkanut jouluinnostus on hautautunut jonnekin arjen syövereihin, toivottavasti saan siitä kiinni tässä parin viikon sisään...

Ei siitä takkia tullut...

Ei tosin sukkaakaan. Tarkoitus oli tehdä pienen pieni sukka tai tontun tossu peittämään valoketjun patterilootan. En saanut pattereita peilin taakse piiloon, joten piti keksiä muuta. Sukkaa tein ja tein, purkamaan joudun ainakin kaksi kertaa ja annoin periksi. Vaikka kuinka yritin tehdä pientä, tuli sukasta koko ajan jättisuuri. Uh.

Valoketju on kiva, mutta mulle tulee sirkus mieleen. En tiedä miksi... No onhan tää meidän meno täällä välillä kuin sirkuksesta, joten ei kai tuo mielleyhtymä ihan tuulesta temmattu ole.

Pussukan sentään sain tehtyä, ja olen siihen aika tyytyväinen. Ainakin se peittää patterit hyvin!

Äidiltä saatu tonttuenkelikin pääsi jo hyllyn päälle istuksimaan. Toinenkin tonttutyttö saa olla tuossa, sekin äidiltä saatu. Tontuista en yleensä tykkää, mutta nämä laitan kyllä aina esille. Harmillisesti kameran linssi vääristää mittasuhteita, hylly näyttää ihan kierolta. Pitäisi vähän kai taas opetella kameran käyttöä, tosin näihin vääristymiin en tiedä mitä tehdä.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa! Minä lähden setvimään lasten ulkovaateröykkiötä. Sain jo heti aamusta hepulin tän vaatesirkuksen kanssa...

Vähän talvisempaa kielojen keskelle

Meidän makuuhuoneessa on kielotapetin myötä ikuinen kevät, mutta se ei haittaa minua. Vähän näin joulunaikaan mietityttää, miten koristella, mutta löytyyhän sitä muitakin värejä kuin punaista. Eilen silti sain vähän punaistakin mukaan pihlajanmarjatyynyjen muodossa. Kankaan sain aikoja sitten äidiltäni, ja vasta nyt sain ommeltua päälliset. Aika kivan pirteät!

Toiset tyynyt ovat myös pyörineet varastossa kauan, mutta passaavat nyt talven tullen oikein hyvin mukaan. Tyynyjä näköjään alkaa taas iltojen hämäryydessä kertyä, aina kesäksi ne pääsevät varastoon.

Tämä söpö koriste oli melkein pakko hankkia. Tosin metallisena se kolisee heti sängyn päätyä vasten, kun kylkeä kääntää. Nyt kolinaan on jo tottunut. :) Yhden asian haluaisin vielä makuuhuonetta koristamaan, ja se on Stockalta löytyvä valoköynnös.

Kuva on lainattu Stockmannin sivuilta. Köynnös on jopa 7 metriä pitkä, mutta olispas ihana! Näköjään mulla tällainen luontoteema jatkuu vähän kaikessa. Tuota voisi käyttää koko pimeän ajan, kun ei ole mitenkään jouluinen. Saas nähdä, jos saan moisen hankittua.

7 vuotta

Kuten kuvasta näkyy, täällä ollaan oltu juhlatunnelmissa. Ekaluokkalainen täytti 7 vuotta, ja kutsui muutaman kaverin kylään. Vaikka kakku oli kovin yksinkertainen, söivät lapset sen niin, ettei siitä jäänyt edes neljäsosaa illaksi. Piti sitten äkkiä vääntää kääretorttu tarjottavaksi, kun eno tuli käymään.

Enpäs ole aiemmin nähnyt, että lapset syövät noin paljon kakkua! Yleensä kakku jää toiseksi, kun muksut ahmivat sipsejä ja karkkia. Tosin minulla oli tähän taktinen veto: laitoin karkkikulhot pöytään vasta sitten kun kakkua oli maistettu. ;) Välillä saa pikkuisen narrata unohtaneensa muutaman kulhon kaapin perukoille...

Nämä vuoden kaksi viimeistä kuukautta onkin juhla-aikaa meillä. On useammat synttärin, pikkujoulut, Lucian päivä sekä tietysti joulunpyhät. Ei ihme, että tammikuussa ei tee enää kauheasti mieli juhlia. Toisaalta kivaa, eipä ole tasaista arkeakaan koko aikaa. :)

Onnea vielä meidän touhupetterille!

Onnea isi!

Rakkaalle iskälle oikein mukavaa isänpäivää! <3

Viikonlopputerveiset!

Kaunista ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Täällä on välillä jo kuura maassa, mutta lunta ei vielä ole näkynyt. Minun puolestani saa lumen tulo odotellakin vielä hetken. Kaunista on ilmankin. Piti ihan ottaa kamera käteen tässä toissapäivänä, kun aurinko kultasi pensaita niin kauniisti. Onneksi on neljä vuodenaikaa!

Minkin metsästystä

Täällä maalla kun ei hirveästi aina ole järjestettyä ohjelmaa, keksivät lapset mieluista puuhaa ihan itse. Ainakin vuoden ajan ovat pojat metsästäneet minkkiä, tarhalta karannutta siis, ei luonnonvaraista. Pohjanmaallahan sijaitsee siis 97 prosenttia Suomen turkistiloista. En nyt ota kantaa turkistarhauksen puolesta tai vastaan, mutta sen sanon ettei otusten meidän pihalle tarvitse tulla pissimään. Oletteko muuten koskaan joutuneet haistelemaan minkin pisua? En suosittele...

Pojilla ei ollut käynyt flaksi koko vuonna, ja välillä kai vähän turhautti. Vaan arvatkaa sitä intoa, kun yhtenä iltana huomattiin kauhea haju rappusilla. Ei voinut erehtyä siitä, kuka oli käynyt pisulla ja etsimässä ruokaa. Pojilla oli ulkovaatteet päällä alta aikayksikön, ja minkkiansa kannettiin sopivaan paikkaan. Meetvursti ei minkkiä kiinnostanut, mutta onneksi löytyi vielä yksi luu grillikyljestä, jolla minkki saatiin satimeen.

Syy miksen minkkiä omalle pihalleni halua, on juurikin tuo pissan karmea haju. Kissojen maaliskuun pisut eivät ole mitään tuohon verrattavaa. Byäk! Minkkihän on myös melkoinen tuholainen, tappaa kaiken pienemmän mikä tielleen tulee. Sukulaisilta vei useamman kanan vaikkei se niitä silti syö, tappaa vain. Sormea ei häkin raosta kannata minkille tarjota, koska kerran puremaan päästyään se ei päästä irti. Tämä kaveri on tarhalta karannut, harvinaisempi valkea yksilö. Narttu kuulemma, minä en noista eroa näe.

Kun otus tajusi, ettei häkistä ulos pääse, se rauhoittui. Vaikken minkeistä tykkää, en halua että elikko stressaa itsensä ihan hepuliin. Onneksi tämä tosiaan lopulta rauhoittui. Olisi voinut luulla poikienkin rauhoittuvan, mutta vielä mitä! Ansaa on nyt kiikutettu ympäri tonttia ja metsänkin puolella, mutta toivotaan ettei elikoita liikuskele vapaana taas ainakaan vuoteen...

Pyhäinpäivänä 2011

Hieman yli puoli vuotta sitten ei meistä kukaan vielä tiennyt mitä päivät tuovat tullessaan. Vain reilu kuukausi, ja äiti oli poissa. Vaikka sairauden tiedettiin olevan parantumaton, jokainen kuvitteli arjen jatkuvan kohtalaisen normaalina ilman sen suurempia ongelmia. Yhtäkkiä elämä kääntyi päälaelleen, eikä mikään ollut niinkuin ennen.

Matkalla tuntemattomaan

Tänä pyhäinpäivänä ikävä on kova. Arki on rullannut ihmeen hyvin, mutta juhlapyhät tuntuvat vaikeilta. Erityisesti harmittaa, etten pääse kotikirkkoon kuulemaan nimienlukua. Meillä eivät kaikki muksut ole kunnossa, eikä parinsadan kilometrin matka silloin ole ollenkaan järkevä vaihtoehto. Näin se välillä menee. Aina ei saa sitä mitä haluaisi.

Onneksi meillä on jälleennäkemisen toivo. Emme jää suruun ja murheeseen ikuisesti. Rakkaus kantaa yli surun ja ikävän. Vaikkei toinen ole enää vierellä, yhteisen elämän muisto lämmittää mieltä joka päivä.

Voi äiti, mulla on sua kamala ikävä! :´/