Verhot, vihdoin!

Vihdoin viimein meillä on verhot makkarissa! Eihän tässä mennytkään kuin pikkuisen vajaa vuosi, kun verhotanko verhoineen otettiin alas ja saatiin uudestaan asennettua paikalleen. Näin meillä, hitaasti hyvä tulee.

Olen tyytyväinen näihin pellavanvärisiin, vaikka alkuperäisissä suunnitelmissa oli joko harmaat tai valkeat. Ihan selkeästi nämä sopivat värimaailmaan parhaiten. Valkeita vois ajatella tietty kesällä, mutta enpäs tiedä jaksanko kovin useasti noita vaihdella. ;)

Sen verran pitkään ollaan ilman verhoja oltu, että menee varmaan pari päivää ennen kuin totun makkarin muuttuneeseen ilmeeseen. Kovasti nuo muka pienentävät huonetta ja tuovat ikkunaseinää lähemmäksi. No, eiköhän tuohon totu. Kun sais vielä sen laminaatinkin lattialle! Mulla kun ei tää maha tästä lähiaikoina ainakaan pienene eikä olo kevene, joten paree olis toimia nyt kun vielä voi.

Kumpikampi jompikumpi?

Tilasin hennekseltä kauan kaipaamani verhot. Meillähän ei ole makkarin rempan jälkeen (eli viime pääsiäisestä) ollut verhotanko paikallaan, vaan ihan on pärjätty tuolla pimennysverholla. Miehen mielestä huone ei ollut valmiin näköinen kun ei ole verhoja, joten pitihän tuo tanko laittaa tauon jälkeen takaisin.

Verhot on pellavaa, ja sen verran on hintaa etten molempia värejä ota. Nyt harmittaa, etten samalla tilannut sitä kolmatta väriä, eli pellavan väristä. Olisi saanut samantien mallata miltä näyttää. Valkea on jotenkin liian kalpea, ja harmaa näyttää ainakin kuvassa liilaan menevältä. Olemme molemmat harmaan kannalla, mutta mietityttää vielä se pellava... Minä kun en kovin usein halua verhoja vaihtaa, niin olis kiva kun passais valittu väri pitkään. Heti se vaan huonetta pienentää ja pimentääkin, kun verhot laittaa ikkunaan. Kieltämättä valmiimmalta näyttää kun on verhot ikkunassa. ;)

Tänään kävin vielä hakemassa laminaattipalasen, kun saisi tuota ylläolevaa hintaan 5,95 euroa neliö. Melkoisen hyvä tarjous, ja juuri nyt olisi saumaa laittaakin vanha muovimatto pois. Ei tuo värimaailma tuosta kovasti muutu, mutta onko tuo nyt oikea valinta? Olen kauhea jahkaaja, vaikka hyvältähän tuo näyttää. Pitäisi tietty ottaa aina useampi vaihtoehto näytille, niin voisi vertailla. Toisaalta jahkausvimmastukseen kerran sairastunut ei liian monen vaihtoehdon kanssa osaa päättää mitään.

Lähempi tarkastelu kyllä paljastaa lattian olevan jotenkin kellertävämpi kuin luulin, vai liekö vika kameran asetuksissa? Alan kyllä epäilemään kameraa, kun monet kuvat näyttävät eri sävyjä kuin luonnollinen tilanne.

Ei siitä takkia tullut...

Ei tosin sukkaakaan. Tarkoitus oli tehdä pienen pieni sukka tai tontun tossu peittämään valoketjun patterilootan. En saanut pattereita peilin taakse piiloon, joten piti keksiä muuta. Sukkaa tein ja tein, purkamaan joudun ainakin kaksi kertaa ja annoin periksi. Vaikka kuinka yritin tehdä pientä, tuli sukasta koko ajan jättisuuri. Uh.

Valoketju on kiva, mutta mulle tulee sirkus mieleen. En tiedä miksi... No onhan tää meidän meno täällä välillä kuin sirkuksesta, joten ei kai tuo mielleyhtymä ihan tuulesta temmattu ole.

Pussukan sentään sain tehtyä, ja olen siihen aika tyytyväinen. Ainakin se peittää patterit hyvin!

Äidiltä saatu tonttuenkelikin pääsi jo hyllyn päälle istuksimaan. Toinenkin tonttutyttö saa olla tuossa, sekin äidiltä saatu. Tontuista en yleensä tykkää, mutta nämä laitan kyllä aina esille. Harmillisesti kameran linssi vääristää mittasuhteita, hylly näyttää ihan kierolta. Pitäisi vähän kai taas opetella kameran käyttöä, tosin näihin vääristymiin en tiedä mitä tehdä.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa! Minä lähden setvimään lasten ulkovaateröykkiötä. Sain jo heti aamusta hepulin tän vaatesirkuksen kanssa...

Vähän talvisempaa kielojen keskelle

Meidän makuuhuoneessa on kielotapetin myötä ikuinen kevät, mutta se ei haittaa minua. Vähän näin joulunaikaan mietityttää, miten koristella, mutta löytyyhän sitä muitakin värejä kuin punaista. Eilen silti sain vähän punaistakin mukaan pihlajanmarjatyynyjen muodossa. Kankaan sain aikoja sitten äidiltäni, ja vasta nyt sain ommeltua päälliset. Aika kivan pirteät!

Toiset tyynyt ovat myös pyörineet varastossa kauan, mutta passaavat nyt talven tullen oikein hyvin mukaan. Tyynyjä näköjään alkaa taas iltojen hämäryydessä kertyä, aina kesäksi ne pääsevät varastoon.

Tämä söpö koriste oli melkein pakko hankkia. Tosin metallisena se kolisee heti sängyn päätyä vasten, kun kylkeä kääntää. Nyt kolinaan on jo tottunut. :) Yhden asian haluaisin vielä makuuhuonetta koristamaan, ja se on Stockalta löytyvä valoköynnös.

Kuva on lainattu Stockmannin sivuilta. Köynnös on jopa 7 metriä pitkä, mutta olispas ihana! Näköjään mulla tällainen luontoteema jatkuu vähän kaikessa. Tuota voisi käyttää koko pimeän ajan, kun ei ole mitenkään jouluinen. Saas nähdä, jos saan moisen hankittua.

Tunnelmavaloja

Syksyn pimetessä tekee jo mieli laitella vähän valoja sinne ja tänne. Makuuhuoneesta sopii kai aloittaa, muissa huoneissa en osaa kynttilöitä vielä oikein poltella, kun pelkään lasten järjestävän meille tulipalon. ;) Noita valoketjuja taas uskaltaa kyllä ihan käytellä ilman pelkoa, ja kivaltahan näyttää noinkin. Ei sen aina tarvitse elävää tulta olla.

Olisin halunnut löytää Iittalan tuikkukippoja, mutta tällä kauppareissulla niitä ei löytynyt. Halpakaupasta löytyi samanmoiset, joten kokeillaan ensin näillä. Joskus olisi kyllä kiva ostaa niitä Iittalankin tuotteita, niissä kun on niin monia värivaihtoehtoja. No, ehkäpä tässä vielä ehtii.

Kesä ainainen

Kuten oli luvattu, mies soitti remppamiehelle. Seuraavana päivänä aloitettaisiin. Oho, jopas asiat lutviutuvat, vaikka huonolta näytti. Ehkä sittenkin pitää kuunnella miehen stressittömyyspuheita.

Tästä aloitettiin. Tai ei ihan, mies joutui ensin spaklaamaan ja pohjamaalaamaan seinän. Minä olin jo tottunut valkeaan seinään harmailla pakkeliläikillä. Ihan kiva, aika rauhallinen. Mut ehkä seinä oli silti kivempi saada valmiiksi tapetteineen, kun ne jo oli ostettu ja ennen sitä vuosia mietitty erilaisia vaihtoehtoja.

Ensimmäinen vuota seinässä, toinen seuraa perässä. Minä en tehnyt muuta kuin hain vettä ämpäriin ja paistoin muutaman pakastepullan kaffia varten.

Valmis! Oh, ihanaa kun ei ole edes kalusteita tiellä.

Lähikuvaa.

Ja vähän sivukuvaa...

Ikkunaseinän tauluhyllykin pääsi kuvattavaksi.

Vielä kalusteiden kanssa, mummun virkkaama pitsipeitto etualalla. <3

Vielä yölläkin piti ihastella. Valon sammuttamisen jälkeen kielon valkeat kukat hohtivat pimeässä, ja minä olin onnellinen. Pienesti pirautin kyllä itkutkin, kun ei äiti tätä ehtinyt näkemään.

Äiti-rakas, makkarista tuli tosi hieno!

Viikonloppuprojekti

Kuten aiemmin vihjaisin, on täällä saatu jotain tehtyä taas. Ihan valmista ei vielä ole, koskapa tapetit ovat saapuneet liikkeeseen vasta tänään. Meidän projektimme oli siis makuuhuone, jonka remonttia rouva oli odottanut kuin kuuta nousevaa. Kaiken työmäärän jälkeen en ihmettele alkuunkaan, miksi mies ei ollut yhtään innostunut edes keskustelemaan rempan aloittamisesta...

Tästä lähdettiin, sotkuisen sängyn kera! Seinissä kahta tapettia, joiden päälle liisteröity boordi. Alempi tapetti ollut joskus sininen, maalattu vaalean keltaiseksi. Olen jo maininnut etten ole boordi-ihmisiä, enkä ihaile keltaista väriä, joten ei ihme että alkuaikoina näin kovasti painajaisia tässä makkarissa. ;D

Ensin piti repiä maali pois jotta saatiin tapetti esiin. Maali lähti liuskoina, ja se olikin helpotus. Tapettia saatiinkin rapsutella lähes mielipuolisuuteen asti. Tapetoija oli varmasti käyttänyt liisterin seassa liimaa, kun ei meinannut irrota sitten millään. Mieskään ei ole koskaan moista tarratapettia tavannut, on sentään työn kautta repinyt yhtä jos toistakin tapettia eri kohteissa.

Maalin irrottamisen jälkeen kostutettiin tapettia vesi-liisteriseoksella. Pehmitti vähän tuota alaosaa, ylempi tapetti taas ei antanut periksi kuin vasta karkealle hiekkapaperille ja useamman kostutuskerran jälkeen. Ensin piti repiä tapetin pinta irti, sitten vasta lähti kokonaan. Voi huhhuh, arvatkaa väsyttikö illalla? Yksi seinä per päivä, hidasta hommaa.

Tässä ollaan jo voiton puolella. Ja hei, kyllä mäkin tein töitä, vaikka kuvissa näkyy vain mies. ;)

Arvatkaa oliko voittajaolo tätä seinää katsellessa. Kunpa olisinkin tiennyt mikä mua vielä odotti...

Lämpöpatterikin irroitettiin, jotta rouva sai rapsutella irti vielä viimeisetkin tapetit. En ole hanakka antamaan periksi jos jotain olen päättänyt, mutta harkitsin jo tapetin jättämistä niille sijoilleen. Eihän sitä patterin takaa kukaan näkisi. Mieskin lähti autotalliin muihin hommiin, kun tarvitsi muuta ajateltavaa ja luuli vaimon päästelevän ilmoille kaikki tuntemansa voimasanat.

Sitten oli vuorossa pohjamaalaus, mistä ei ole kuvaa. Sen jälkeen mies spakkeloi, vai mitä se on oikein suomeksi...? Jätän spakkeloinnin ihan mieluusti miehelle, mulla ei ole siihen taitoa.

Seuraavana päivänä hiottiin ja toivottiin ettei pöly leviäisi keittiöön. Tuuletin ei tuonut toivottua apua, pölyä sai pyyhkiä niin keittiöstä kuin muualtakin. Miten se voikin levitä joka paikkaan? Hionnan jälkeen piti vielä kerran pohjamaalata, jottei spakkeli ime itseensä kauheasti seinämaalia. Spakkelin kohta jää kuulemma äkkiä mattapintaisemmaksi kuin itse seinä, joten on hyvä maalata vielä kerran pohjamaalilla. Näkyy myös selvemmin, jos pitää vielä spaklata.

Hionnan jälkeen mies maalasi katon ja minä katon ja seinien yhtymäkohdan. Mulle ei olis tullut mieleenkään maalata kattoa, mutta onneksi miehellä on enemmän kokemusta remppajutuista kuin mulla. Minähän luulin että tämäkin projekti olisi ihan vain nopsa sellainen, eikä suinkaan monta päivää kestävä. Liikaa "pientä pintaremonttia" telkkarista, vai mistähän moinen kuvitelma. Mies inhoaa pikaremppaohjelmia, ja ymmärrän kyllä nykyään minkä takia.

Rouvan työksi valikoitui ovien ja ikkunan karmien maalaus. Tuo vaatekomeron ovi on kyllä vieläkin hiomatta ja maalaamatta. Arvatkaa, kenen vastuulla se oli. Kröhöm...

Kun karmit oli maalattu, saatiin aloittaa seinien maalaus. Minä maalasin katon rajassa, huoneen nurkat, sekä ovien ja ikkunan ympäri, ja mies vetäisi rullalla suurimmat pinnat. Meillä on hyvä työjako ja yhdessä on kiva tehdä töitä. Ainakin yleensä työjako toimii, tosin jos rouvan sokeritasapaino järkkyy, tulee työntekemisestäkin kovin takkuista. Onneksi kaupungissa on pitseria ja kiinagrilli, ruokaahan ei rempparouva työn tuoksinassa ehdi tekemään.

Ja valmista tuli, paitsi yhden seinän osalta, johon tulee tapetti. Ikinä en enää katso silmät ymmyrkäisinä remppaohjelmia, vaan hymähtelen miehen kanssa tietäväisenä että ei se noin äkkiä käy. :D Mitä luultavammin en myöskään vingu ihan heti uutta pintaremppaa olohuoneeseen tai vieraseteiseen. Tai hmmm, saiskohan lapsityövoimaa käyttää siinä tapettien repimisvaiheessa? Äh, ne on kyllä vielä liian lyhyitä, eivät ylettyisi edes boordiin...

Laiskuuden huippu

Johan on ollut haipakkaa, niin tää aika hurahtaa nopsaan ettei ehdi edes bloggaamaan! No, tällä vauhdilla kohta on kevät, joten en valita! :)


Kotona sain vihdoin siivottua makuuhuoneen ja vaihdettua sänkyyn uudet lakanat. Ovat mielestäni ihanat, keväiset. Mieskin tykkäs, huomasi vihdoin että seinät näyttävät yhtäkkiä kovin värittömiltä. (JEE! Ehkä jo pian...)

Makkarin komeron siivosin kans. Tai oikeastaan komeron kaks ylintä hyllyä jäi taas sortteeraamatta. En tiedä miten siinä aina käy niin. Mut nyt on ainakin vaatehyllyt ja lattia siivottu. Mahtavaa! Ei ainakaan löytynyt kuolleita elukoita kaikkien pussukoiden alta niinkuin yks kevät... Eh, en tajua miks mulla on aina pakonomainen tarve nolata itseni, mut oikeasti olen yhtenä keväänä löytänyt komerosta kuolleen hiiren. Yäk! Se oli yhden muovipussin alla, mut ei se haissut eikä ollut mätä, joten kai se oli jotenkin muumioitunut....muumiohiiri! Ihan kamalaa, koska senkään jälkeen en kyllä saanut pidettyä komeroa siistinä, mut nyt on kyllä jo vähän yritystä. Lattialla pääsee nääs ihan kävelemään ilman että tarvii väistellä kaikenmaailman pusseja ja nyssyköitä, saati muumiohiiriä.

Mutta tuosta laiskuudesta. Kaikkea sitä väsynyt mieli keksiikin. Viikonlopun hurjasta siivousinnosta väsähtäneenä en enää sunnuntai-iltana jaksanut pestä villasukkiani käsipyykissä. Arvatkaa mitä keksin! Sukat jalkaan ja suihkuun, nestemäistä saippuaa sukan pohjiin ja eikun suihkuttelemaan normaalisti. :D Ei, en ole tullut hulluksi, tämä tapa vaan kuuluu samaan kategoriaan ORV:n kanssa. Optimaalinen Reitin Valinta, eli siitä mennään missä aita on matalin. Ja puhdistui ne sukatkin lopulta. :)

Unikeko

Taitaa tää talvi vaatia vihdoin veronsa. Tuppaa väsyttämään. Jopa niin kovasti, että viime yönnä nukuin reippaat 12 tuntia. Mitä lie väsymyshiukkasia ilmassa, uuden vuoden iltanakin nukuin jo puoli kymmeneltä. Raketit jäi näkemättä, mutta sainpahan levättyä. Tarpeeseen tuli sekin lepo.

HM:n katalogista bongasin ihanat lakanat kevääksi. En ole kauhean innostunut ajattelemaan että kodin tekstiilitkin menevät muodin mukaan (vaikka jouluksi ja kesäksi meilläkin on eri tekstiilit), mutta nyt piti kyllä tehdä tilaus. Jotenkin niin keväiset, noissa tulee varmaan hyvin uni!

Keväiset kuvat pisti vauhtia myös makkarin remppaan, ainakin ajatuksen tasolla. Ei olla sen suhteen päästy vuosien aikana puusta pitkälle, mutta jos tänä keväänä alottais tapettien repimisen. Kauhea savotta edessä, mutta kai siitä nyt kesään mennessä luulis selviytyvän? Nuo lakanat saikin mut miettimään uutta tapettia, eikös tää seuraava ole ihan samasta maailmasta jotenkin? Kuva on lainattu Sandbergin sivuilta, ja tapetti on nimeltään Waldemar. Päätyseinälle kai tuo päätyis, muut seinät vois olla aika luonnovaaleat. Saas nyt nähdä, johan tässä on mieli ehtinyt muuttua vaikka kuinka monesti, mutta jospa se makkari joskus valmistuis. :D

Kehyksiä

Näitä kuvia olen ihastellut jo pitemmän aikaa. Jotenkin tuollaiset isot kehysrykelmät viehättävät. Kuvat on lainattu netistä, en tosin kaikkien kohdalla oikein muista mistä. Tuo viimeinen ainakin on Potteybarnilta.

Omat kehykset sain seinälle tässä pari päivää sitten. Saattaa olla että kokoelma vielä kasvaa. Ihan olen lopputulokseen tyytyväinen, tosin taustaseinä rasittaa kovin. Miten ihmeessä kukaan on halunnut seinillensä boordin?!? Kokonaisuus olisi paljon parempi jos taustaseinä olisi yksivärinen. Vaan minkäs teet... Makkariremppaa saa odotella, joten näin mennään vielä hetki.


Olen aika kyllästynyt odottelemaan. Kaikki tapahtuu niin hitaasti. Tosin työttömänä on paha marista, rahat eivät vain riitä kaikkeen. Ei siis auta kuin odotella. Plääh. Ai niin, on mulla lotto vetämässä, hehe. :)

Tähän loppuun vielä tuosta yhdestä kuvasta ajattelemisen arvoinen teksti. Nuo teksiosiot olen napannut täältä.

Just because someone doesn't love you
the way you want them to
doesn't mean they don't love you
with everything they have.

Kevätvärejä syksyksi

Syksyä varten sain päähäni yhdistellä makuuhuoneessa vaaleanpunaista ja beessiä. Hieman yleisimmin noita värejä näkee keväällä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hiljaa hyvä tulee, se on tän talon motto. ;D

Mulla on syysverhot tekeillä tuosta Ikean lintukankaasta. Aika hauska kuvio, toivottavasti ei ole liian rauhaton. Tosin värit on aika rauhalliset joten kaipa tuo menee ilman migreenejä. Kuvakollaasi on kökkö, kun en vain osaa käyttää kuvankäsittelyohjelmaa enää... :/ Harmittaa. Vaikka kai sen oppis taas uudestaan kun vain opettelis.

Vaan eikös lintukankaan kanssa sopis vallan mainiosti vaaleanpunainen? En voi sille mitään, mutta vaaleanpunainen on lapsuudesta asti ollut mun (salainen) lempiväri. Tosin harvoin sitä näkee kodissa tai vaatteissa, mutta aina ihailen. HM:n vaaleanpunaiset tyynyt on ihania! Keväällä harmitti kamalasti kun ruusutyyny oli loppuunmyyty, mutta nythän sitä taas sais.


Tällä väriyhdistelmällä syksystä ei ainakaan tule liian tumma. Mä kun en hennois luopua kesäisistä pitsiverhoistani vielä...

Tapettimietteitä, taas...

Taas täällä mietitään tapetteja! Ihme homma, yleensä olen maalaamisen kannalla. Tapetit kun tuntuu vaikeilta ja lasten kanssa kuitenkin tuhriintuu...


Näin kaverini kotona mahtavan kiurutapetin, ja siitä innostuin tilaamaan mallipalat kotiinkin. Saas nähdä milloin ne ilmaantuu! *hieroo innoissaan käsiänsä yhteen* Hauska juttu muuten, että tämä kaverini sai inspiksen kiurutapettiin ja siihen sopivaan panelointiin meiltä! Ja sit minä saan inspiksen sieltä :D


No, tänään sain sitten soitettua Tapettitalolle ja kysyttyä malleista. Lupasivat lähettää hetimiten. Vau, hyvää palvelua! Ihan hurjimpia malleja en uskalla edes ajatella, mutta Kaipiaisen kiurutapetti ja Ritva Kronlundin kirsikkapuu ovat nyt tulossa. Ihanaa päästä vähän mallailemaan, vaikka tapetointi tapahtunee vasta ensi syksyllä, jos silloinkaan. Vaan hyvin suunniteltu on puoliks tehty, eikös vaan?


Malleista nuo vaaleammat ovat ehkä tällaiselle arkajalalle sopivimmat. Tosin on tuo sinipohjainen kirsikkapuukin upea! Makuuhuonetta ajattelin tapiseerata, ja toisaalta voishan keittiönkin tapetit vaihtaa.... Mies varmaan riemusta ratkeaa jos kuulee suunnitelmani! :D Siksipä hyshys, ei kerrota sille vielä... ;)

Kaunista kaunista!

Blogikierroksella kerran törmäsin Vihreään taloon ja tähän postaukseen, ja hyvä ettei taju lähtenyt: Tautisen kaunis tapetti!


Sain lainata kuvaa tänne, käykääpäs muutenkin kurkkaamassa mitä ihanuuksia Vihreästä talosta löytyy.

Ah, sanon minä. Olen jo katsonut montako rullaa meidän makkarin päätyseinälle menis (2 tai 3 rullaa) ja ottanut selvää mistä tuota kaunokaista voisi meidän kotiin kysellä. Hieman tosin mietityttää josko makkarista tulisi tällä vaihtoehdolla liian pimeä. Ei se muutenkaan auringonvalossa kylve... Pitänee harkita, mutta onpas yksi täydellinen ehdokas valmiina kun makuuhuoneessa aletaan repimään seiniä.

Itse taas löysin makuuhuoneeseen tämän:


Peilit on mun mielestä aika kalliita, tosin Jyskistä löytyy monesti edullisesti. Tämäkin on siis sieltä. Mallikappale, 19,95 euroa! Hieman on yks nurkka kolhiintunut, mutta ei haittaa. Jo pelkkä peili on kyllä kahdenkympin arvoinen! Tuo saapi siis olla meillä makkarissa, katsotaan nyt ripustanko sitä seinälle ollenkaan. Kiva kun ei enää tarvi juosta eteiseen mallaamaan kun vaatteita valitsee ;)


Aika kivat kehyksetkin! Tämä on tosiaan iso, 86x146 cm. Että saas tosiaan nähdä uskaltaako tätä koskaan seinälle ripustaa...