Kukintaa



John Cabot, muistaakseni...



 Ai että tätä heinäkuutakin! Olin ihan varma, että ihanan kevätkukinnan jälkeen loppukesä menee jossain ihmeellisessä puutarhatylsyydessä. No eipä mene! Ruusut olin jo unohtanut, kunnes nämä kaunokaiset auttoivat aukaisemaan silmiä. Pitäisi kiitokseksi putsata ruusujen juurilta rikat mutta tämä maha ei ole samaa mieltä. Ensi keväänä ja kesänä sitten.



Vuosia sitten Lidlistä ostettu pensasruusu

 

 Kaikki on kasvanut jotenkin hujauksessa, kun muutama vuosi meni ilman minkäänlaista puutarhainnostusta. Muistan, kun kaikki kuvien taimet olivat pikkaraisia ja mietin mitä näistäkin tulee. No, tulipa isoja pensaita ja puskia, ihan ilman mun apuja. Näin se luonto hoitaa hommansa laiskottelevasta puutarhurista huolimatta. ;)



Pionien kukintaa saa vielä hetken odottaa


 

Pihatöitä tarjolla

No voi huhhuh. Töitä riittäis. Hengästyttää vain nähdäkin moista työmäärää. ;)


Mansikkamaa on edelleen harventamatta. Samoin kasvimaa on villiintynyt. En edes tiedä mitkä noista ovat rikkaruohoja ja mitkä kylvämiäni. Argh. Mitäs jos jätän ne noin, kai ne isompana sitten huomaa mikä on mikin? Eh...


Perunamaa on laitettu, mies sai aikaiseksi. Muuten olis varmaan jäänyt sekin tekemättä. Ihmeellinen lorvausjakso mulla menossa.


Omppupuu on edelleen kauniisti kukassa, tosin onhan se jo varistanut osan kukistaan. Toisessa puussa on kakalta haiseva kärpäsloukku, ihan ekologinen. Toimii oikein hyvin, tosin ei kannata ripustaa sitä kovin lähelle grillauspaikkaa tai oleskelualuetta. Se tosiaan haisee muidenkin kuin kärpästen nenään! Emme siis ole kakanneet pussiin, vaan moisen voi ostaa rautakaupasta...

Puskissa hiippailija

Mikäs puskissa hiippailija meidän pihalla oikein liikuskelee?

Ai jahas, mies on käynyt kanankakkaostoksilla. Työvaatteet päälle ja hanskat (ennenkuulumatonta!) käteen ja kakkaa viskomaan. Meistä jokaisesta löytyy pieni maanviljelijä, ainakin miehen menoa katsellessa. :D


On tämä kyllä ihmeellistä tämä vihreys! Yhtäkkiä taas! Täällä meidän korkeudella saadaan omenapuu kukkaan varmaan päivän parin päästä. Puu on täynnänsä vaaleanpunaisia nuppuja. :) Ihanaa. Jospa TÄNÄ vuonna viimein saatais oikeasti omenaa. Viime vuosina kun sieltä on tullut vain ihan muutama hassu omppu. Pitää toivoa ettei tule hallaöitä ja että pörriäisiä löytyy.


Jos isäntä onkin jo vauhdissa pihalla, niin kyllä sieltä emännällekin työtä riittää. Muutamakin kukkapenkki näyttää hiukan risuiselta. Hyvä kun tuolta skillat pääsee edes esille! Pitänee vetäistä työhanskat omiinkin kätösiin ja ruveta töihin.

Kivipöytä

Kylläs on ilmat hellineet! Nyt näyttää siltä että viikonloppua kohden viilenee, mutta niin taitavat olla lupailleet säätiedotuksissakin.

Mulla on aika hurahtanut pihalla kasvimaan kimpussa. Sinne on nyt saatu multaan niin sipuleita kuin salaattia, juureksia ja pikkuisen kukkiakin. Ai ja tietysti yrttejä! Niitä tosin on jo aiemmilta kesiltä, kun ovat monet monivuotisia. Pilli- ja ruohosipulikin ovat innostuneet rehottamaan. Onpas ollutkin ihanaa hakea aamupalaleivälle hieman sipulia omasta maasta. :)


Mies sai tänä kesänä valmiiksi viimevuotisen projektinsa. Kivipöydän toisellekin sivulle saatiin kivinen "penkki". Miehen silmää rasittaa kovasti kun penkit ovat vinossa, minä taas en moista olis huomannutkaan. Eli traktorihommia on kai tiedossa, ja emännälle ruohon repimistä... Pöydän ympärystän siis on tarkoitus olla hiekkainen, ei suinkaan noin ruohottunut kuin kuvassa.

Tuohon viereen ollaan istutettu äidiltä saatua nutkan ruusua, jonka lehdet tuoksuvat ihanan metsäiselle. Muutama viime kesän ruusuntaimi on kuollut, mutta itsepäisimmät näyttävät jakselleen. Tulevan ruusukaaren päässä on ostoruusut joihin mies ihastui. Saas nyt nähdä miten meidän ruusuille entisellä mansikkapellolla käy. Tuulta ja aurinkoa ainakin riittää, joten ihan mitään hienohelmoja tänne kai turha on yrittää kotiuttaa. ;)

Kesämuistoja

Oi että on kesää ikävä! Viime kesän kuvien katselu ei tietenkään auta asiaa, mutta muistaapas taas että kyllä se sieltä vielä tulee. Johan täällä on muutama lämpöaste havaittu, ja aurinkokin pilkistellyt joinakin päivinä. Ei auta kuin odottaa.

Viime kesänä norjanangervot kukkivat kilpaa, tosin kuvan muistin ottaa vasta kun osa puskista oli hiljentänyt tahtia. Tein periaatepäätöksen kuvien kommentoinnista, en halua marista kuvan laadusta vaikka se olis minkälainen... Vaan ihanasti on kännykkäkamera tallentanut kesäisen taivaan ensimmäisessä kuvassa. Meillä ei siis ole digikameraa hankittuna. Ehkä joskus...

Toisessa kuvassa näkyy kasvimaamme ja uusi mansikkamaa sekä perunapelto. Kasvimaa tuottaa kivasti satoa, kesän alussa olivat pillisipulit jo vauhdissa. Mansikkamaa saatiin tehtyä, mutta tiilet eivät riittäneet. En halua uusia hankkia, vaan keräilen vanhoja kun niitä eteen tulee.


Perunaa ei ole toisenakaan vuonna tullut ihan niin paljon kuin olisimme toivoneet, mutta luotamme siihen että vanhemmiten maasta saa enemmän pottua. Saas nähdä mitä mies nyt sanoo, luulisin että laitetaan omat potut maahan joka tapauksessa. Täällä peltojen keskellä sitä siis elellään.