Välillä

Välillä ärsyttää että reviiri työn ulkopuolella rajoittuu omaan pihaan ja kahdeksan lyhtytolpan väliin. Onneksi on koira. Sen kanssa voi kuljeksia lyhtytolppien väliä kahdestikin päivässä ilman että naapurit luulee mun tulleen lopullisesti hulluksi.

Onneksi on myös netti. En ole täällä maalla ihan täydellisessä pimennossa ja sosiaalisessa tyhjiössä, on edes virtuaalisesti jonkinmoista sosiaalista elämää.

Tähän loppuun olisin halunnut linkittää Miljoonasateen "Kaupunki"-biisin. Olis passannut, muttei onnistunut. Kylläs on surkeeta.

Otetaan sen sijaan sit tämä.

Se toinen hylly

No nyt se sitten on paikallaan. Kuvat piti ottaa yökuvaus-toiminnolla, kun ei muuten olis kuviin tullut mitään muuta kuin pimeää suttua. No, saapahan noista selvää, pitää ottaa uudet kuvat taas kun on valoisampaa.


Toiseen päähän hyllyä pääsi joulukalenteri ja muuta ajankohtaista romua, toiseen taas teevermeitä. Sekalainen seurakunta, mutta niinhän se tuppaa meillä olemaan. Missähän se mun sisäinen minimalisti oikein taas luuraa?


Joulukuusetkin haettiin, olkkariin isompi, keittiöön pieni. Toivottavasti jakselevat joulun yli, en jaksais hakea uusia. Tarkoitushan aina on, että pikkujouluna olis pikkukuusi, isompi haettais olkkariin lähempänä joulua. Viime jouluna kuuset eivät olleet sisäilmasta moksiskaan eivätkä pudottaneet neulasiaan kuin vasta vuodenvaihteen jälkeen. Päästiin siis helpolla.


Jouluseimen oon saanut pyhäkoululapsilta, ja se on mun aarre. Ennen en olis ollenkaan edes vilkaissut moista (sain yliannostuksen keraamisista pikkuesineistä lapsena) mutta jotenkin tuo hellytti sydämen. Siksi se saa kunniapaikan kaapin päältä joka joulu. Jospa se osaltaan muistuttais lapsia (ja aikuisia!) siitä ettei joulussa ole kyse paketeista, tontuista ja joulupukista, vaan ihan jostain muusta. Hyvää ja siunattua alkavaa viikkoa kaikille!

Ne listat! Ja pikkujoulu :)

Voiko olla totta ollenkaan? Meidän keittiössä on vihdoin viimein neljän pitkän vuoden jälkeen koristelistat paikallaan! Huhhahhei ja glögiä pullo! Tää on ihan ennenkuulumatonta. Keittiö näyttää jopa valmiilta nyt. :)


Ei tuossa kauaa nokka tuhissut kun mies kävi autotallissa sahaamassa listat oikeaan mittaansa. (Neljän vuoden odotteluaikaa ei lasketa!) Illalla ne pääsi sit paikoillensa. Vielä olis yks hylly laittamatta, mutta sekin varmaan on paikallaan tänä iltana. Ja arvatkaas mitä, nyt mieskin myönsi ettei sininen sohva oikein passaa väreiltään keittiöön. Eli meillä on nyt kyllä täällä ihan uudet tuulet puhaltamassa, sohva kun on ollut miehelle kuin mikäkin pyhäinjäännös, jonka maalaamisesta ei ole passannut marista.


Joulutötterökin pääsi seinälle, lapsen tekemän kuusenkoristeen ja karkkikepin kera. Samoin pikkutonttu muutti hyllyn päälle, se on siellä siksi että pelkään lasten tai koiran saavan sen käsiinsä/hampaisiinsa. Tonttu on mun vanhempien yhdessä tekemä, ja tärkeä joulutunnelman tuoja.


Ruotsinkielisellä seudulla eka adventtina juhlitaan aina pikkujoulua. Niinpä meilläkin oli pikkutonttu käynyt yöllä laittamassa lasten sänkyjen päätyyn kalenterit ja suklaakarkkeja. Karkkipusseista oli "joku" illalla napannut pukit pois ettei muksujen mahat mene makeasta sekaisin, ja pukit muutti kellon päälle. Lapset olivat haltioissaan kun näkivät pukit kellon päällä toljottamassa. Hyväksi onneksi kello oli myös pysähtynyt yöllä, ihan varmaan oli kuulkaa TONTTU pysäyttänyt sen! Tai sit vaan joku ihan tavallinen ja hajamielinen tonttu oli unohtanut vetää kellon, se kun ei ole mikään pattereilla toimiva. Mut sitä ei passaa lapsille kertoa! :D Hauskaa pikkujoulua kaikille!

Vihdoinkin!

Käytin pakkosairaslomani hyväksi ja maalasin keittiön seinät. Alkuperäinen idea oli repiä yläosan tapetti pois ja maalata seinät kokonaan, mutta nyt mentiin näin. Mies ei ollut vielä valmis luopumaan sinikellotapetistaan...


Alle jäivät myös mun värikokeilut, siksikin oli melkeen pakko maalata. Koko joulun olisin kiristellyt hampaitani jos oisin nuo läikät seinällä nähnyt.


Oudosti valo saa värin näyttämään kuvissa sinertävältä, vaikka se onkin tuollainen vaalea kitti. Paljon keittiö valaistui ihan vaan maalaamalla, kiva ylläri! Oikeasti tuo ei ole ihan vielä valmis, pitäis vetää vielä toinen kerros jottei sininen varmasti kuulla läpi.

Onneksi maalikaupan mies on jämerä ja keksii aina parhaat maalit meille. Mä en osaa katsoa värejä kovin tarkasti, joten apua kaipaan aina maalivalinnoissa. Tänään en hetkeäkään epäröinyt kun Rolf ehdotti tätä väriä. Helpommalla ei vois päästä. :) Mitään vempulointia en jaksa joten paree mun on kysyä neuvoa.


Jaa-a, nyt keittiössä on kyllä kauhea huller&buller, ja ruokaa pitäs varmaan alkaa laittamaan. Lapset siivoo huoneitaan kun huomenna on täällä lillajul enkä halua että huoneet on ihan sekaisin. Leipomiset jäi nyt sit myöhempään ajankohtaan mutta eiköhän senkin vielä ehdi. Vielä voittajan hymyä loppuun :D

Ohukainen ja Paksukainen

Mun ohukainen ja paksukainen viihtyy edelleen ikkunalla. En ymmärrä miten yhtä terhakoista taimista voi tulla noin erinäköiset kasvit, kun multa on samaa, purkit on samanlaiset, vettä ja lannotteita saavat saman määrän. Olkoot noin kun ei tuosta laiheliinista tuuheampaakaan ole saanut...


Kynttelikön laitoin paikoilleen jo eilen. Nojoo, vähän muutakin kyllä, mutta kuvia ei oo kun tää pimeys ei oikein anna hyviä kuvia, eipä tuossa ylläolevassakaan kyl ole kehumista.

Ja sitten vähän hullutuksia: mä olen pakollisella sairaslomalla kolme päivää. Olin tän taudin takia kotona vielä ma-ti ja eilen sitten soitin pomolle kysyäkseni mihin aikaan työhön tulen seuraavana päivänä. Tänään on kaupungissa joulunavaus ja putiikki on auki jopa yhdeksään joten ajattelin josko mua tarvittais heti aamusta vaiko vasta myöhemmin. Pomon kuullessa et mulla on muutama rakkula (ei puhkeamassa vaan ohi tää jo on) käsissä hän käski mut uudestaan lääkäriin. Lääkäri tosin oli sitä mieltä et voisin mennä töihin kun ei kuumettakaan ole mutta pomon vaatimuksesta olen nyt sit kotosalla loppuviikon. Ihme hommaa! Vaan kyllähän tää mulle passaa, jospa mä saisin meidän joululeivonnaiset nyt sit tehtyä tässä tän viikon aikana. Edes osan niistä...

Joulutähden uudet muodot

Johan tässä menee hermot sairastaessa. Onneksi on sentään tämä hienoinen jouluinnostus päällä. Harmittaa kyllä vietävästi että sairastuin juuri viikonlopuksi, eikä keittiön seinien maalaamisesta tullut mitään. No, jospa joku toinen kerta. Ennen joulua en kyllä uskalla edes toivoa keittiön ilmeen kohennusta, ainakaan maalaamalla. Onneksi sain tänään edes vähän askarella, vaikka muuhun ei voimia kyllä hirveästi vielä ole.


Valkoisesta joulutähdestä oli liimaukset antaneet periksi. Ei auttanut teippaus eikä liimaus, joten hetken mietittyä päädyin uuteen ratkaisuun. Ei tähteä roskiinkaan tehnyt mieli heittää, sen verran kaunis se oli.


Neljä tällaista tötteröä, toisella puolella rusetti ja toisella punainen kivi. Jokaiselle muksulle oma, keksitään nyt sitten vielä joku pedagoginen juttu siihen mukaan ettei karkkia ihan turhaan kerry tötteröihin. ;D


Sitten vielä yksi tällainen pienempi tötsä, mun mielestä se kaikista kaunein. Jotenkin nuo enkelikiiltokuvat ihastuttaa vuosi vuodelta enemmän. Lapsena ei niinkään, olivat jotenkin kaikki aina niin pullukoita ja saman näköisiä. :D Vaan näihin tötsiin olen kyllä tyytyväinen. Ei edes harmita että tähti meni rikki.

Se tehokkaampi Detox-kuuri

Eihän se sairastelu sitten ottanut loppuakseen. Lopulta olin minäkin sängyn pohjalla. Perjantaista asti olen horissut 38-39-asteen kuumeessa kurkku kipeänä. Vasta tänään jaksaa olla jalkeilla ja syödäkin vähän. Kurkku on ollut niin kipeänä ettei ruoka ole maistunut. Kaikki mieto keittoruokakin kirvelee silti vielä sen verran että annoskoot ovat puolittuneet. Ei ihme, että paino on mennyt alaspäin. Tehokkaampaa kuin Detox-kuurit! En tosin suosittele kenellekään, enterovirus ei ole kiva kaveri.

Hiukkasen kurjaa viikonloppua piristi kyllä tämä:


Mies oli ajatellut piristää väsynyttä vaimoa kukkasilla. Niin ihana kimppu että ihan itkuun pillahdin. Heh, minä en pahemmin vetistele mutta taisi olla viruksellakin osansa asiassa. Onneksi kimppu on vieläkin hyvän näköinen, piristää mieltä varmasti vielä muutaman päivän.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Pysykää terveinä!

Jouluinspis

Tänään se sitten iski. Jouluinspis! En tiedä mistä se yhtäkkiä tulla pöllähti. Kotimatkalla vain tuli sellainen olo että nyt olis paree alkaa suunnittelemaan vähän joulukoristeita. Tosin tää intoilu ei rajoitukaan pelkästään koristeisiin, vaan haluaisin myös maalata keittiön seinät. Harmaata olis tarkoitus harkita... Sitten olis kiva jokin arbetsbänk, siis lasku- ja työtilaa keittiöön. Mieskin on sitä mieltä, oltuaan pari päivää kotona sairastelijan kanssa ja laitettuaan kahtena päivänä peräkkäin ruokaa. Kuulemma teki tänään mieli ottaa lekalla alas yks seinä ja vetää toiselle seinälle koko seinän pituinen työtaso. Hehee, ehkä meillä sittenkin tapahtuu jotain tänä viikonloppuna! :D

Vaan tänään mä mietin verhoja ja haaveilen ihanasta uudistetusta keittiöstä! Siihen auttais jo se harmaa maali, ja muutama ihana koriste. Kuvat on lainattu Sundsin sivuilta, eikös ole ihania? Sieltä löytyy muitakin ihanuuksia, käy kurkkaamassa jos yhtään kiinnostaa. Arvatkaa missä meinaan poiketa kun huomenna töistä pääsen... ;)

Just kun pääsi kehumasta...

...että ollaan oltu koko syksy terveinä. No, täältä löytyis nyt mitä-lie-vesikauhua tai olisko vesirokkoa (en tiedä, jotain punaisia näppyjä jotka kuulemma kutisee), kuumetta ja vielä bonuksena oksennustautia. Kaikki tämä yhdessä yössä, ei olis eilen kannattanut kehuskella. Nyt on sitten kolmasosa tästä populaatiosta sairaana. Emäntäkin kärsii mistä lie ongelmasta kun dödö pettää kesken työpäivän eikä auta vaikka vaihtelee dödömerkkiä. Laitan hormonien piikkiin, eihän tällaista kauaa kestä, eihän? En tahdo olla haisuli!

Tänään onkin ollut monella meistä ihan vain pyjamapäivä. Vessat olen kyllä siivonnut siitä huolimatta. Pitäis tosin siivota koko talo, sen verran sotkuista ja pölyistä on. Pahinta on kyllä kaikenmoiset tavarakasat. Miten niistä oikein pääsee eroon?

Että tällainen rentouttava viikonloppun täällä! Katsotaan ollaanko paremmassa kunnossa ensi viikolla vai kiertääkö kaikki pöpöt koko sakin. Terveempää viikonloppua teille muille!

I love HK

Enkä siis tarkoita mitään sinistä lenkkiä! ;)


Olin eilen kertomassa seurakunnassa Hong Kongissa vietetystä ajasta. Vaikka siitä on jo neljä vuotta, halusivat kuunnella. Ihan mukava ilta oli, eikä kuulijoita haitannut vaikkeivät nähneet edes kuvia.

Ihme kyllä, ei tullut ikävä. Välillä tulee, niin että sydäntä riipii. Tällä kertaa ei. Ehkä sinne vielä pääsee takaisin. Jos ei pitemmäksi aikaa, niin voihan joskus käydä reissussa. Jos ei perhettä olisi, lähtisin. Ihan minä päivänä tahansa.

I <3 Hong Kong!

Koulutukseen uikkari päällä

Heippa taas!

Täällä on yks väsynyt emäntä. Tää pimeys vie kyllä mehuja vaikka töistä tullessa ottaiskin rauhallisesti ja yrittäis nukkua kunnon yöunia. Krooh!

Töissä on mennyt ihan mukavasti, mitä nyt palkkahommista on taas häikkää... Me lähdetään pomon kanssa koulutukseen, ja kuulemma saan koulutuspäiviltä (2 päivää) yhden palkallisen vapaapäivän. Yhden? Soitin liittoon ja neuvoivat keskustelemaan pomon kanssa koulutuspäivien jälkeen työehtosopimus kourassa. Eh... Mä en jotenkin oikein odota ensi viikkoa ja sen tunnelmaa työpaikalla.

Kivaa koulutuksessa on tää. Ja se, että tapaan yhtenä iltana vanhan rakkaan ystävän, jonka kanssa ei olla nähty maailman aikoihin. Onneksi on e-postit ja puhelimet, ettei ole yhdeydet aivan vuosien saatossa katkenneet.

Joten ei kai tässä auta itku markkinoilla, otan koulutuksesta irti minkä saan, ja käyn uimassa ja saunomassa oikein olan takaa. Arvatkaa muuten kuka vietti muutaman hikisen hetken cittarin ja prisman sovituskopissa eilen? Nyt on sit uusi uimapuku sen vanhan hapristuneen tilalla. Onneks sovitin sitä vanhaa toissailtana, olishan noloa jos se olis vasta kylpylään päästessä revennyt... Tuli mieleen tää seuraava video. Tuntuuko yhtään tutulta? ;D



Hyvät viikonloput jo tälleen vähän aikaisin, levätkää että jaksatte näitä pimeitä syysiltoja. :) Ja muistakaa, aina on hyvä syy ostaa vähän suklaata!

Voiko huivi olla liian iso?

Pakko kertoa, vaikka tunnen itseni ihan turhanmäkättäjäksi tän vuoksi...

Mulla oli tänään töissä hiukan vilu ja ajattelin kietoa mustan villahuivini kaulaani loppupäivän ajaksi. Huivi on suuri, mutta todella ohutta, niin ohutta että läpi näkyy, villaa. Kun olin kietomassa huivia kaulaani, pomo tokaisi näin: "Sulla on kyllä aina niin isoja huiveja, ihan kuin oisit lentoon lähdössä. En tykkää!"

Mitä tuohon voi sanoa?

Loppupäivän värjöttelin pienen Jackpotin huivin kera (joo, ihan kiva että sain sen pomolta, muttei se vedä vertoja mun rakkaalle ja LÄMPIMÄLLE villahuiville!) ja mietin mitä uskallan tästedes laittaa päälleni töihin.

Tekis vieläkin mieli päräyttää muutamat voimasanat. :/