Valoa tunnelin päässä

Sain töitä. :)

Kesä meni työttömänä, mutta perjantaina lähden taas työelämään. Aika kivaa. Olin jo vähän siipi maassa kun ei tän tunnelin päässä näyttänyt valoa näkyvän. Vaan näin se taas järjestyi. Kyllä meistä huolta pidetään, vaikka äkäpussina sitä aina välillä epäilen...

Mukavaa ja siunattua viikonloppua kaikille!

Kehyksiä

Näitä kuvia olen ihastellut jo pitemmän aikaa. Jotenkin tuollaiset isot kehysrykelmät viehättävät. Kuvat on lainattu netistä, en tosin kaikkien kohdalla oikein muista mistä. Tuo viimeinen ainakin on Potteybarnilta.

Omat kehykset sain seinälle tässä pari päivää sitten. Saattaa olla että kokoelma vielä kasvaa. Ihan olen lopputulokseen tyytyväinen, tosin taustaseinä rasittaa kovin. Miten ihmeessä kukaan on halunnut seinillensä boordin?!? Kokonaisuus olisi paljon parempi jos taustaseinä olisi yksivärinen. Vaan minkäs teet... Makkariremppaa saa odotella, joten näin mennään vielä hetki.


Olen aika kyllästynyt odottelemaan. Kaikki tapahtuu niin hitaasti. Tosin työttömänä on paha marista, rahat eivät vain riitä kaikkeen. Ei siis auta kuin odotella. Plääh. Ai niin, on mulla lotto vetämässä, hehe. :)

Tähän loppuun vielä tuosta yhdestä kuvasta ajattelemisen arvoinen teksti. Nuo teksiosiot olen napannut täältä.

Just because someone doesn't love you
the way you want them to
doesn't mean they don't love you
with everything they have.

Toisen unelma, toisen roska...

Tätä mä katson iltaisin kun ei uni tule. Tosin just nyt se näyttää hieman erilaiselta. Vain yhden kärpäsen tähden. :D

Mies huitaisi kattolampun varjostimen alas kärpästä jahdatessaan. En ole saamattomuuttani saanut varjostinta vieläkään paikoilleen, joten lamppu näyttää tältä: Energiansäästölamppu (grr..!) kera kärpäsen.


Tuota pötkylää katsellessa muistin taas Tord Boontjen ihanuuden, Garland-valaisimen. Sitä olis kiva kokeilla, vaikka olen tyytyväinen tuohon meidän kirppislamppuunkin. Mutta arvatkaa, mitä mies sanoi kun näytin Garlandin kuvan netistä...


"Tuohan näyttää ihan siltä kuin se olis tippunut roskalavalta!"

Eh... :D Yritä siinä nyt sisustaa. Taitaa jäädä Boontjet hankkimatta. Jos ei vielä ole käynyt selväksi, niin mun ja miehen maku sisustusasioissa on aika erilainen. Siks täällä näyttääkin miltä näyttää. Hehee. Taidan värkätä vanhan varjostimen suosiolla paikoilleen.

Mukavaa päivää kaikille! Mä lähden katsastamaan anopin autoa.

Normipäivä

Otin haasteen vastaan jo viime viikolla Päivin blogista kun lupasin kertoa normipäivästämme. Tässä siis tulee. Toivottavasti ette tylsisty kuoliaaksi.

07:45
Herään aika myöhään, hups! Lapset on jo katsomassa telkkaria. Heti kättelyssä siis aamupalan laittoon ja koira pihalle. Saku saa olla ulkona itsekseen, se kun ei karkaa eikä meillä ole naapureita lähellä.

08:00
Lapset syö, minä haahuilen. Lämmitän pikakaffin mikrossa ja laitan koirankuppiin nappuloita. Saku saa tulla sisälle.

08:15
Lapset ulos, vievät samalla ruuan Tobbelle. Ihmeen kivuttomasti nämä kouluunlähdöt ovat alkaneet sujua. Vaatteetkin löytyvät yleensä aika näppärästi! Mites tässä näin on päässyt käymään..?

08:20
Taksi vie lapset kouluun. Minä istun telkun ääreen aamupalan kera (niin meillähän ei olkkarissa syödä! Paitsi aikuiset syö salaa kun lapset ei näe...) Petyn, kun töllö näyttää brittiläisen remppaohjelman sijaan aussisarjaa. Ihan surkeeta! Mitä tapahtui "Uusi elämä maalla"-ohjelmalle ja missä on mun aamujeni ilo, George? Katson silti töllöä ja viikaan samalla puhtaita vaatteita olkkarin pöydälle.

09:00
Ohjelma loppuu. Viikaan/viikkaan Ikea-kassillisen verran vaatteita ensin pöydälle ja vien ne siitä kaappiin. Kauhea homma. Kyllä mä pyykkiä pesen, mutta se puhtaan pyykin lajittelu, ja kaappiin vienti...uh! Petaan jossain vaiheessa myös sängyn.

09:45
Käyn vihdoin aamupesulla ja vaihdan pyjamat vaatteisiin. Tyhjennän tiskikoneen.

10:00
Istun tietokoneen ääreen. Bloggauskierros.

10:45
Teen ruokaa miehelle, joka tulee kohta lounaalle kotiin. Paistinpottuja tonnikalan kanssa. Meillä ei lounaaseen panosteta...

11:00
Mies tulee kotiin. Syödään yhdessä, koira yrittää vimmaisesti saada miestä leikkimään kanssaan. Emännän kanssa kun on niin tylsää olla kotona.


11:30
Jäämme koiran kanssa kahdestaan kun mies lähtee takas töihin. Koira kyttää ensin ikkunasta kaihoisasti isännän perään, ja laittaa lopuksi maate jääkaapin eteen, syvään huokaisten. Ymmärrän, ei mullakaan aina oo kivaa.

12 jotain
Tyttö tulee koulusta. Päivä on kuulemma mennyt hyvin. Hän tekee läksyt ja minä luen iltapäivälehdet netistä. Sen jälkeen minä neulon ja tyttö virkkaa. Hän on virkannut jo yhden nuken pipon. En tiedä mitä siitä oikeasti piti tulla.


13 jotain
Lähdetään kirjastoon ja kauppaan. Ekaksi kirjastoon, löytyy pari uutuuskirjaa ja muutama lehti. Nolottaa, kun kirjastosetä sanoo että lasten ois hyvä oppia suomea. Tiedän, mut en jaksa kaikkea. Ja kyllähän ne jonkin verran osaa... Niin siis meillä puhutaan ruotsia kotikielenä.

14 jotain
Ajan kaupan parkkipaikalle. Mies ajaa sattumalta ohi parkkiksen, mutta kääntyy ja tulee kysymään josko tyttö haluaa tulla hänen mukaansa töihin. On menossa koululle korjaamaan jotakin. Tyttö lähtee mukaan ja minä menen kauppaan.

15 jotain
Tulen kotiin. Syön ostamani jugurtin ja laitan ostokset jääkaappin. Väsyttää. Ajattelen levätä hetken sängyllä. Nukahdan.

15:45
Herään. Poika tulee koulusta ja aloittaa läksyjen teon. Mies ja muut lapset tulevat kotiin. Yleistä hälinää.

Alan valmistella ruokaa. Meillä ei kyllä yleensä syödä näin aikaisin, mutta tänään kyllä. Paistan possua ja keitän riisiä. Possupiffit leikkuulaudalle ja paloiksi, pannulle ja ruskeita papuja ja maissia joukkoon.

16:40
Syödään yhdessä. Kuulustelen ruuan jälkeen pojalta finska läxor. Ei mee hyvin joten uusiks menee lukemiset. Tyttö taas kysyy mitä kirjastosta lainatussa taikurikirjassa lukee. Käsken lukea itse, hän osaa kyllä. Kuulustelen suomen läksyt uudelleen pojalta. Johan on mennyt jakeluun, ainakin hetkeksi.

Illan mittaan lapset harjoittelevat taikatemppuja, käyvät ulkona, ruokkivat ulkopupun, katsovat telkkaria ja riehuvat. Mies tekee jotain autotallissa, minä siivoan keittiötä, laitan tiskikoneen päälle ja luen. Koira lamppaa tasaisin väliajoin ulos ja sisään ja tuo lattialle kasan hiekkaa turkissaan. Iltaan mahtuu siis myös lattian lakaisua.

19:30
Teen iltapalaa lapsille. He syövät, käyvät pisulla ja pesulla ja kömpivät sänkyyn noin 20 aikaan. Mies laulaa lasten kanssa "Gud som haver", siinä meidän iltarukous. Lapset saavat lueskella sängyissään vielä hetken.

21:00
Viimeistään yhdeksältä lasten huoneiden valot sammutetaan. Pienimmät ovat parhaassa tapauksessa nukahtaneet, ja isommatkin saavat käydä nukkumaan. Tässä vaiheessa aikuiset riehaantuvat tanssimaan voitontanssia keittiön pöydän ympäri. :D


Kuvan koirat eivät liity päivän tapahtumiin, mutta ilmentävät aikuisten voitonriemua heidän saadessaan lapset vihdoin nukkumatin maille. Wuhuuu! Ehkä tiedätte tunteen?

Mies käy vielä autotallissa, vaikka yleensä makoilee kyllä sängyssä ja lukee sarjakuvia. Minä istun vielä koneelle hetkeksi. Välillä katsotaan telkkaa, jos sieltä tulee mitään mielenkiintoista. Iltapala rajoittuu tällä kertaa suklaalevyyn... Mahassa kuplii makuulle mennessä.

22:00
Nukkumaan mennään 22-23 välillä. Sit se onkin vaan krooh pyyh, kunnes taas kello herättää!

Menneen kesän suosituin

Koska mulla ei ole sen kummemmin sanottavaa, tässä teille tän kesän kuunnelluin. En tiedä muista, mutta meillä kotona tätä on kuunneltu lähes kyllästymiseen asti. Ei kannata pelästyä ruotsinkielistä nimeä, videossa on myös tekstit, joten mukana pysyy jos haluaa.

Toni Holgerssonin "Brev till resande flicka"

Täällä maalla paistaa aurinko mutta puhaltaa vilpoiset tuulet. Jotain samaa ilmassa kuin kuvan kaveruksilla. Ymmärtää, ken haluaa.

Ruotsin reissu ja tympääntynyt vaimo

Kävin eilen päiväseltään Ruotsin puolella. Oli tarkoitus hakea Uumajasta meille auto.

Aamulla heräsin ennen kukonlaulua ja lähdin ystäväni kanssa kohti Vaasaa. Sieltä sitten laivalla yli lahden, kohti Uumajaa. Onneksi ystäväni A lähti mukaan, niin ei tarvinnut ihan yksin matkustaa. Menoreissu menikin mukavasti höpötellessä sitä sun tätä.

Automyyjä tuli meitä vastaan satamaan. Auto oli huomattavasti huonommassa kunnossa kuin oli sanottu, eikä myyjä tainnut tajuta, että minäkin autoista sentään jonkinverran ymmärrän. Kolhu takapuskurissa ei oikein vakuuttanut. Ruostettakin löytyi. Jäi autokaupat tekemättä.


Päivä meni silti aika kivasti kun kierreltiin A:n kanssa Uumajaa. Ei sieltä sen kummemin mitään löytynyt, neulepuikot ja lankaa ostin. Kiva oli silti vähän käydä muualla tuulettumassa.

Paluumatka meni palmikkoneuletta harjoitellessa. Kotona olin vasta yhden aikaa yöllä, onneksi mies pääsi hakemaan mut satamasta. Fammo oli tullut kaitsemaan nukkuvia lapsia, joten koko kakaralaumaa ei tarvinnut ottaa yölliselle vaimonhakureissulle.

Aamulla vaimo ei ollut kovin iloinen, kun huomasi että saa siivota keittiön ennen aamupalan syöntiä. Kukaan ei ollut osannut mun poissaollessa laittaa tiskejä koneeseen, pöytää ei ollut pyyhitty, eikä täyttä roskista viety ulos. Siihen ei voi muuta sanoo kuin että:

"Hemma bra men borta BÄST".

Ps. Aamukiukkua lievensi hieman maitokahvi ja viineri. Elämä voittaa, myös Ruotsin reissun ja sotkuisen keittiön jälkeen.

Oh lalaa!

Oon ihan pyörryksissä! Löysin jonkin blogin, en muista minkä, kautta Slettvollin sivuille, ja sieltä selailin uusinta katalogia. Oh! Ihania huonekaluja ja kauniin rauhallisia värejä. Aika paljon tummia kalusteita, joista tykkään. Ainut haittapuoli niissä on se, että pöly näkyy tummassa helposti, enkä minä ole tosiaankaan mikään siivousintoilija. Pölynpyyhintää oon inhonnut lapsesta saakka, byäk!

Mutta kurkatkaas tänne, jos kiinnostaa. Minä löysin jo Ikeasta vastaavia huonekaluja, tai jotain sinne päin. Arvatkaa onko ostoslista tehtynä? En mä kyllä tiedä milloin oikeasti voisin kaiken tuon ostaa, mutta kiva on suunnitella. Vanhastakin saa kyllä tummaa, harmi vaan että eräs pyöreä soffapöytä meni sivu suun. Siitä olis saanut värkättyä ihan kelvollisen.

Pikkueteinen

Pikkueteinen tai tuulikaappi, mikä tuo nyt onkaan, sai viikonloppuna uutta väriä pintaansa. Nyt se passaa yhteen isomman eteistilan (entinen apukeittiö) kanssa, siellä on samaa harmaata paneeleissa. Tää toimii siis meidän perheen sisäänkäyntinä, toinen eteinen olis vieraille, jos vaan saatais se rempattua. Nyt siellä säilötään mattoja... :D


Aiempi vaaleansininen väri oli jo likainen eikä kirkas sininen raita miellyttänyt miestä. No ei kyllä kauheasti minuakaan enää. Toivon mukaan harmaa maalipinta on helpompi pitää puhtaana kuin aiempi. Kuvassa mukana myös maalarinteipit ja vanha lattiamatto.

Lattiaan tulee tuon vanhan maton tilalle harmaa liuskekiveä jäljittelevä muovimatto, samaa on isossa eteisessä. Kunhan nyt mies ehtis maton leikkaamaan tänä iltana, minä aion osallistua työhön ostamalla sopivan liiman. :D Kenkäkaapin ja peilin saan asennettua itse, mutta se matto olis kiva olla ensin paikoillaan.


Lämpöpatteri pitäisi myös hioa ja maalata, miehen homma sekin... Mutta oliskos patteri parempi valkoisena vai seinän värisenä? Se likastuu nääs kovasti, ja siksi mietin jos laittais sen harmaaksi. Mies taas haluaisi sen valkoiseksi, eikä Suomessa kyllä pahemmin näe että patterit muun värisiä olis. Nojaa, jää nähtäväksi. Kyllä se korkeakiiltoisena menis vaikka olis valkoinenkin.


Ulko-ovi pitäis joko kunnostaa tai vaihtaa, se on kauhea! Saku menee siitä itse ulos, ja kynnenjäljet ovat kuin karhun jäljiltä. Niin kauan kun koira karkailee, ei taida uutta ovea tänne tulla. Se olis naarmuilla heti.

On tässä talossa kyllä hirveesti hommaa, harmittaa kun kaikki tapahtuu niin hitaasti. Emännän kärsivällisyys on todella ollut koetuksella. Minähän kun en ole mikään maailman kärsivällisin ihminen...

Kivaa silti kun saa vähän jotain tehtyä! Laitan lisää kuvia sitten kun eteinen on kokonaan valmis. Toivottavasti pian!

Sotkua, sotkua, sotkua!

Löysin netistä Sotkuholistin blogin, ja ai kun mua lohdutti! Että terkkuja vaan Sotkuholistille! Kiva tietää että sotkupettereitä on tosiaan useampiakin kuin minä.

Yleensä ikinä ei blogeissa näy siivotonta jälkeä, vaan kaikki on kaunista ja ihanaa. Tosin onhan välillä tehty postauksia myös siitä, miltä kotona oikeasti näyttää. Niistä postauksista tykkään erityisesti. Jotenkin ne on niin lohdullisia.

Tänään päätin postata meidän sotkuista. Saakohan täs nyt hävetä loppuikänsä, vai löytyykö sieltä näyttöjen takaa samanmoista siivoa omaavia ihmisiä..?

Meidän kodissa suurin ongelma on kasautuminen. Kasoja muodostuu nurkkiin, keskelle lattiaa, sohville, siis ihan mihin vaan. Joko tavaroille ei ole löytynyt oikeaa paikkaa, tai joku on laiska, tai meillä on ihan liikaa tavaraa. Veikkaan kaikkia kolmea.

Eli tässä tulee...

Vierashuoneen lattia toimii usein työpisteenäni. Siihen onkin jäänyt viimeisin projekti levälleen. Nuo kuvat ja tekstit olis tarkoitus saada makuuhuoneen seinälle. Vierastyynyt, sijauspatja ja täkki ovat lattialla, koska ne eivät mahdu työhuoneeseen. En ole myöskään muistanut tuulettaa niitä vielä. Sermin päällä on projekti nro 5123, eli syysverhot ja koristetyynyt. Olen siis edistynyt, koskapa kankaat ovat esillä! Senkin päällä kauniissa harmoniassa niin kynttilänjalat, kuin 1500 watin invertterikin.

Projektien vierashuoneeseen hiipimiseen on syy. Se on tässä:


Työhuoneeni toimii myös väliaikaisena (?) varastona. Kätevää! Ota yksi, saat kaksi: työhuone ja varasto! Tosin työskentely täällä on kieltämättä hieman kaoottista. Tämä sotku johtuu tietenkin geeneistä, olen tullut isäni sukuun. Isoäidin luona oli aina sotkuista. En voi geeneilleni mitään, joten olen alistunut sotkulle. Tarkoitus olis selvitellä tätä joskus, vaikka syksyllä. Siis myöhemmin syksyllä, kun ilmat ovat huonot.


Eteiseenkin on kasautunut tavaraa. Lasten kesälomalla keräämiä panttipulloja ei ole vieläkään muistettu viedä kauppaan, jättisäkki vessapaperia ei tietenkään voi olla missään muualla kuin eteisessä, eikä noita peilipöydälle kerättyjä romuja voi tietenkään hävittää. Ne ovat Erittäin Tärkeitä, ja niitä voi joskus vielä tarvita. Lasten syysvaatteetkin ovat näppärästi laatikossaan, joka oli kesän alussa tarkoitus viedä kellariin. Jäivät tuohon, koska kellarissa ei ole tilaa... Vaan nythän syysvaatteita jo tarvitaan!


Koska saunaprojekti ei etene, saunatilaa voi käyttää kätevästi varastona. Tuolit on tarkoitus viedä kirppikselle. Ai milloin? Jaa, no tässä lähiaikoina.


Koskapa se sauna-kodinhoitotilan remontti ei tosiaan etene, pyykit kasautuvat olohuoneeseen. Huuhkajan silmien alla on hyvä pyykkien levätä muutama päivä Ikea-kassissa, että eivät ole ihan pyörryksissä pesun jäljiltä.


Nojatuolissakin pyykit viihtyvät vallan mainiosti. Ovat ottaneet mallia emännästä, nojatuoli on tosiaan mukava paikka!


Keittiökin on saanut osansa kasoista. Sohva on sohva, mutta myös miehen työvaatteiden ja muun erinäisen sälän esittelytaso. Hollantilaiset taidemaalarit käyttivät asetelmiinsa kukkia ja pääkalloja, mä voisin käyttää likaisia vaatteita ja tomaattilaatikoita! Vieraiden tullessa laatikot sujahtavat näpsäkästi soffan alle, vaatteet voi sulloa ämpäriin, ja vieras mahtuu kuin ihmeen kaupalla sohvalle.

Näiden sotkujen vastapainoksi kuva seesteisestä nurkkauksesta, jonne vetäydyn kun maailman murheet ja huono siivo ahdistavat. Täällä ei oo koskaan sotkuista, kukaan ei mölise, ja oven saa lukkoon. Jokainen meistä tarvitsee oman pienen piilopaikkansa.


Nyt on teidän vuoro kertoo teidän sotkuista!

Crazy Drivers

Mies ja lapset ovat moottoriurheilun ja kaikenmoisten mökäkoneiden ystäviä. Kaikki mikä liikkuu ja pörisee, kiinnostaa muuta perhettä suunnattomasti. Autojen ja koneiden ruuvaaminen on supermahtavaa. Minä taas nautin rauhasta ja hiljaisuudesta. Ah, näitä aamupäiviä kun saa olla ihan hiljaa!


Lupauduin silti mukaan kun mies halusi viedä perheen katsomaan monsteriautoja. Crazy Drivers Stuntshow sisälsi autotemppuja, autojen romuttamista sekä tulistuntteja. Paikalla haisi pakokaasu ja testosteroni, mutta kyllä jokin muukin. Kysyin vieressäni istuvalta esikoululaiselta, josko häneltä oli päässyt paukku. Hän katsoi hölmistyneenä minua ja sanoi, että tältä täällä on koko ajan haissut. Hmmph, se oli varmasti se edessä istuva pikkupoika tai isänsä. Minä en ainakaan tunnusta! :D


Olihan se tietysti monella tavalla aika mielenkiintoinen show. Ajotemput ihmetyttivät ja lasten ihastuksen näkeminen oli kai kalliin shown arvoista. Esikoululaista pelotti vähän, josko autot syttyvät palamaan, tai monstertruck ajaa yleisön päälle. Pikkuisin taas halusi kotiin shown loppupuolella. No niin halusin minäkin, muttei sitä voi sanoa miehelle jonka silmät loistaa kuin pikkupojalla, kun monsteriauto tulee ja murskaa romuautoja.


Jos ei muuta, niin sainpahan hyvät unet yöksi. Illalla väsytti kovasti ja uni vei mennessään jo ennen kymmentä. Kai se oli se raikas ulkoilma (tai pakokaasut) joka pisti väsyttämään. Aamulla koko poppoo heräsi vasta klo 8. Aikaa laittautua valmiiksi kouluun oli 20 minuuttia. Siinä jäi monsteriautot toiseksi kun täällä pantiin tuulemaan. Lapset saivat aamupalansa ja vaatteetkin löytyivät tänä aamuna kuin ihmeen kaupalla oikeilta paikoiltaan. Koulutaksikaan ei joutunut odottelemaan, vaikka herätessäni niin pelkäsin.

Mihinkähän seuraavaksi mentäisiin? Miten ois kosmetiikkamessut? Mitäs luulette, tuliskohan muu perhe mukaan, hehee...

Perhosia

Löysin Lidlistä neljällä eurolla kaksi isoa tarra-arkkia sisustustarroja. Perhoset sopivat väreiltään tyttöjen huoneeseen kuin nappi silmään. Mistähän tuokin sanonta on saanut alkunsa..?


Jotenkin oli kiva kun sai kaiken sen vaaleanpunaisen keskelle vähän jotakin piristystä. Minä kun en koe noita autokuvia niinkään piristävinä, huokaus. Näkee kyllä että lapset on isin tyttöjä ja poikia. Autokuvia löytyy molemmista lastenhuoneista. Ihan lasten itsensä ripustamina.


Ai niin, tomaattien lisäksi olemme saaneet pakastimen täyteen lihaa. Tuosta vaan! Mies tuli kahden kassin kanssa eilen illalla ja sanoi että nää oli meille lähetetty. Tänään tuli kassillinen lisää. Pakastin on ihan täynnä.

Tuli vaan mieleen tää:

"Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin." Luukas 6:38

Tomaatteja ja viemäritukoksia

Eilen iltasella ruokaa tehdessä tuli nuorin sanomaan että vessan lattia on märkä. Syyn niskoilleen sai esikoululainen, joka saattaa kaikessa kiireessään välillä ruikkia pöntön reunojen yli. Pakkohan oli siis käydä asia tarkastamassa.

No johan olis ollutkin pisut, kun koko lattia lainehti! Kuvasta näkyy että viemärin kansikin oli noussut veden voimasta ylös.


Paksu villamatto ei vielä ollut täysin kastunut, mutta kovaa vauhtia imi likavettä itseensä. Mitähän villa tykkää kastumisesta...?


Kävi ilmi että sakokaivo oli proppmätt, ihan turkasen täynnä. Ou jee... Onneksi vähän kauempana naapurista löytyy traktorin perässä vedettävä pissitynnyri, tai siis tynnyrikärry, jolla saa kaikenmoisia lietteitä imettyä sinne tynnyriin. Onneksi myös naapurille sopi tulla vielä samana iltana tyhjentämään kaivoa. Muuten oltaiskin pian oltu pississä, ihan konkreettisesti!

Vaikka välillä kaipailen kaupunkiin, on naapuriapu sen verran arvokas asia, että taidan tyytyä tähän maalaiselämään. Ja vaikkei naapureita usein tapaa, niin aina on saanut apua kun on sitä tarvinnut. Apua saatiin eilen toisessakin muodossa, ihan yllättäen.


Miehen entinen pomo toi meille 10 kiloa tomaatteja, pari kurkkua ja muutaman paprikan. Tuosta vaan toi, että tässä teille. Ihana pappa! Minä jo skeptisesti mietin josko pappa on höprähtänyt, mutta ihan hyvää hyvyyttään halusi meille tuoda tavaraa. :) Liekö katsonut että noilla on sen verran monta suuta ruokittavana että tomaatit varmaan kelpais. Ja kelpashan ne! Pitäis laittaa ketsupit kiehumaan kun ei noita kaikkia ruokaan saa laitettua.

Monia ihania ihmisiä tämä maa päällään kantaa! Siunattua päivää sulle!

Suolatikkuja ja suklaata

Tänään:

-olen ollut jo kerran päiväunilla mutta olen edelleen väsynyt
-silti olen imuroinut pikaisesti
-kuunnellut tytön tauotonta höpötystä ja ihmetellyt että mistä sitä tekstiä tulee
-olen ihmetellyt vielä enemmän kun huomasin, että hän höpöttää itsekseen
-ja miettinyt että on helpompaa kun lapsia on enempi kuin yksi
-lopulta kiittänyt Luojaani kun esikoululainen tuli kotiin
-olen juonut kahvia ja syönyt suolatikkuja ja suklaata kaffileipänä
-miettinyt hyvän sisustusidean toteuttamista makuuhuoneessa
-saanut mieheltä meille uuden (vanhan) työtuolin

Olishan tässä vielä tosiaan tekemistä. Possupiffit odottaa paistajaansa, koira kaipais leikkikaveria, pyykkiä pitäs pestä. Vaan tämä emäntä on kyllä jotenkin ihan poissa pelistä. Eilen illalla piti keittää sitruuna-kaneli-hunajajuomaa, jota kerran eräs espanjalainen suositteli flunssan tehdessä tuloaan. Kismittää kun en muista tuliko juomaan vielä jotain muuta. Flunssa kutitteli illalla nenää ja painoi silmiä, tänään jäljellä on järjetön väsymys.

Taidankin ottaa lueskelemista ja oikaista sängylle, joka on jäänyt sopivasti petaamatta. ;D Peitto ja tyyny, here I come!




Ai niin, tässä kuva uudistuneista kehyksistä makuuhuoneessa. Eikös oo mustana paremmat?