Nyt se olis sitten paaston aika. Mulla se ei tarkoita (valitettavasti) herkuista luopumista, en näköjään klaaraa moista tällä hetkellä. (Suklaakakkua tekee nytkin mieli vimmatusti.) Eikähän paasto periaatteessa syömisestä luopumista tarkoitakaan. Luopumistahan se käsittelee, mutta myös saamista ja vapautumista asioista, jotka painavat ja jarruttavat. Fredrikalle terkkuja, sun sanomisena asia valaistui minullekin uudella tavalla. :)
Itse luen mieluusti tätä Jesajan lukua, joka vuosi vuodelta puhuttelee. Voi vain toivoa, että siitä jäisi jotakin omaankin arkeen, eikä se oma napa olis aina lähimpänä. Aika vapauttavaakin se voisi olla. Saas nähdä miten käy. Lapset ottivat muuten paaston itse puheeksi ja pyysivät, ettei syötäis ollenkaan roskaruokaa pääsiäiseen mennessä. Ohhoh! Olikohan koulussa ollut puhe paaston ajasta, kotona kun ei oltu asiasta puhuttu ollenkaan.
Ehkäpä paaston aikana ja sen jälkeen tapahtuu kasvun ihme, kuten kuvan amaryllikselle. Olin jo luopunut toivosta, minä kun en noita jouluksi ikinä saa kukkimaan. Kuolleelta näytti tämäkin sipuli, kunnes yksi päivä huomasin salassa kehittyneen yllätyksen. Jossain vaiheessa kevättä tuo kai sitten kukkii, jos ei emäntä onnistu kukintaa pilaamaan.
Oikein hyvää ja siunattua paastonaikaa sinulle, paastositpa taikka et. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti