Oijasevoijase, sanon minä. Kuten tuli aiemmassa postauksessa todettua, ei koulumaailma kovin paljon vuosien saatossa muutu. Huokaus.
Ekaluokkalaisen ja kaverinsa riidoissa oli lelu mennyt rikki eikä syyllinen ole oikein selvillä. Toinen poika väittää molempien lelua heitelleen, ja toinen kieltää osallisuutensa. Ketä uskoa ja mitä tehdä? Molemmat viikarit saivat koululta tehtäväkseen tuoda viisi euroa korvatakseen lelun. Toisaalta ymmärrän että näin tehdään, varsinkin jos kukaan aikuinen ei tapausta ole nähnyt. On tietysti myös hyvä oppia, että asioilla on seuraamuksia ja tekemisistään pitää ottaa vastuu. Samalla ehkä opitaan, että kaikkien kanssa ei aina kannata kaveerata. Harmi siinä mielessä, että tämä samainen kaveri on aiemminkin syyttänyt muita vaikka on itse ollut pahanteossa. Se ei silti tarkoita sitä, että meidän mukelo puhuisi tällä kertaa totta. Plääh. Valheenpaljastuskoneella olis käyttöä. Ei löytyis kenenkään varastosta käytettynä..?
Kurjan postauksen vastapainoksi hempeitä kukkasia, jotka mies toi eilen. Voi mun kultaa! Se oli niin tyytyväinen, kun oli löytänyt hienon kimpun ja vaimo ilahtui kovin. Monet muut miehet eivät kuulemma olleet ostaneet kimppua, vaan "halvan" ruukkukukan. Voi hassua! :D Mulle kelpaa kukka kuin kukka, vaikka onhan tää kimppu aivan ihana.
Eipä näitä katsellessa paljoa paha mieli vaivaa. Taidan keskittyä tämän illan kukkien ihasteluun, ja selvittää kouluasioita huomenna virka-aikaan.
Ihana kimppu kerrassaan! Joo ei se aina helppoo oo tietää ketä uskoa..hyvä varmaan kuitenkin se että seuraamukset pitää kestää, olipa ne kenen tahansa aiheuttamia. Monesti sitä voi olla tietämättäänkin aiheuttamassa, tai provosoimassa asioita. Hyvä oppia jo lapsena..teoilla on seurauksensa, joskus jopa ajatuksillakin..annat pikkusormen niin voi mennä koko käsi
VastaaPoistaVaikea on tietää, kun toinen sanoo toista ja toinen toista. No, minkäs teet. Nyt asia on kuitenkin selvitetty, ihan ilman mun "apuja". Jes!
VastaaPoista