Vaikka yhteiskunta muuttuu ja kehitystä tapahtuu, eivät kouluajat miksikään ole muuttuneet vuosien varrella. Aina sattuu ja tapahtuu. Tänään bussilla kotiin tulleet koululaiset kertoivat, kuinka kaikki bussissa olivat saaneet hyvät naurut kotimatkalla. Eräs tyttö oli näyttänyt jotakin kännykästään saman koulun pojalle, joka oli reagoinut lukemaansa aika vouhkaten. "Ei ikinä, mitäääh, en tosiaankaan!", oli poika mölissyt niin, että kaikki kuulivat. Tyttö-parka oli kysynyt, josko poika alkaisi hänen kanssaan seurustelemaan. Kaikki bussissa nauroivat, paitsi yksi. :/
Kyllä elämä on aika kovaa välillä, oli sitten lapsi taikka aikuinen. Onneksi nämä muksut täällä kotona ovat aika ymmärtäväisiä, vaikka tietyissä tilanteissa kuurot korvat omistavatkin. Sekin on kai tyypillistä joka lapsiperheessä..? Pitänee vielä vähän jutella heidän kanssaan, jos moisia tilanteita tulee eteen vastaisuudessakin. Voihan olla, että naurun aiheena on joku päivä yksi näistä meidän lapsosista.
Leikkiä vaan, oliskohan niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti