Oi että mä olen iloinen että arki on taas kuosissaan! Meinas mennä hermot jo aattona, viimeistään ne meni tapanina. Huh, onneksi ei enää. Töistä kotiin tullessa mieli on taas seesteinen, tai ainakin niin väsynyt, ettei oikein mikään saa tämän rouvan mielenrauhaa järkkymään.
No, tässä on taas onneksi aikaa seuraavaan koitokseen. Lapsille uhosin että seuraavat joulut ja synttärit on sitten hyvin monta astetta vaatimattomammat. Saas nähdä... Lapset olivat ainakin haltioissaan lahjoistaan, eikä itselläkään ole valittamista siltä suunnalta. Silti kaipailen joulunvietolta jotain muuta, jotain yksinkertaisempaa. Ehkä juuri sitä joulurauhaa ja hiljentymistä.
Pukkia meillä ei tänä vuonna käynyt, mutta tää pikkupukki kyllä. Isäni ja äitini tekemä, kiva lelu ja koriste. Yleensä en tontuista niin tykkää, mutta tää on kiva. Näytän sen vähän myöhässä, mutta tää piiloutuukin nyt talviteloille odottelemaan seuraavaa kertaa. Kyllähän se joulu tonttuineen taitaa kaikesta uhoamisesta huolimatta tulla ensi vuonnakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti