Meidän kaksivuotias

Muistan kun ennen koiran hankkimista inhosin sitä, kun ihmiset inhimillistivät eläimiä. "Mun vauva, meidän lapsi" jne. En voinut tajuta kuinka kukaan voi sanoa koiraa lapsekseen tai helliä kissaansa kuin pikkuvauvaa. Vaan kuinkas kävikään...


Mun karvaisesta vauvasta on tullut jo kaksivuotias iso poika! Energiaa riittää joskus liikaakin, niin että emäntää rasittaa. Kotiintullessa koira häsää jaloissa ja haluaa pussata niin ettei pystyssä tahdo pysyä.


Muiden koiria kohdatessa se järjestää kohtauksen ja emäntä saa apinakädet ja käheän äänen kiskoessaan kaulapannasta ja sähistessään koiraa hiljenemään. Ei ole auvoa aina, mutta on se niin rakas!


Synttärisankari sai tietty oman lahjansa (moista lahjontaa en myöskään voinut ennen sietää!) ison puruluun muodossa. Häntä pystyssä se kiikutettiin olohuoneeseen, jottei kukaan vain ehdi nappaamaan sitä kuonon edestä.


Tässä siis Saku, alias Sakupelleville, kaks vuotta! Iso poika.