maanantai 13. joulukuuta 2010

Neljä vuotta

Neljä vuotta sitten minä tuli tähän taloon ensimmäisen kerran. Vessassa käydessä näin kolmen lapsen hammasharjat rivissä seinälle kiinnitetyssä telineessä. Meinasi päästä itku. Kai sen jo silloin tiesi, ettei täältä noin vain lähdetä. Ei ainakaan enää silloin kun näki lasten hymyn ja miehen ystävälliset silmät hänen kysyessään josko tavattaisiin vielä uudestaan.


Neljä vuotta. Lyhyt kuin silmänräpäys, pienimmälle yhtä pitkä kuin koko tähänastinen elämä. Tänä päivänä voin sanoa olevani onnellinen.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

3 kommenttia:

  1. Kikke13. joulukuuta 2010 klo 14.07

    <3 <3

    VastaaPoista
  2. Sesse14. joulukuuta 2010 klo 7.53

    Kiva kun olet onnellinen! Uusperhe meilläkin on, meillä vaan mies tuli yksinhuoltajaäidin matkaan ja 9 vuotta on takana ja onnellinen olen minäkin :)

    VastaaPoista
  3. Sissi14. joulukuuta 2010 klo 9.51

    Ai kun ihanat kommentit, kiitos niistä! Vähän jänskätti tän postauksen lähettäminen, syystä ja toisesta. Vaan ei elämä aina ole helppoa eikä tie suora, mutta onneksi voi olla onnellinen kaikenmoisista mutkistakin! :)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)