Paperiperhoset

Koskapa makkari on kovin kesäinen, värkkäsin sinne muutakin kesäkivaa. Näin söpöjä perhosia saa tapetin jämäpaloista ja vähän muistakin ylijäämäpapereista. Mallin printtasin netistä, en enää muista mistä. Äkkiä mallin piirtää kyllä itsekin, ei ole vaikeaa. Ompelin perhoset lopuksi koneella nauhaksi, käytin ihan vain tavallista ompelulankaa. Pitkä pisto, ja nuo "välilangat" surrasin ihan vain ompelemalla tyhjää. Ihan hauska idea, kuviohan voi olla ihan muutakin kuin perhosia.

Kehyksiä

Näitä kuvia olen ihastellut jo pitemmän aikaa. Jotenkin tuollaiset isot kehysrykelmät viehättävät. Kuvat on lainattu netistä, en tosin kaikkien kohdalla oikein muista mistä. Tuo viimeinen ainakin on Potteybarnilta.

Omat kehykset sain seinälle tässä pari päivää sitten. Saattaa olla että kokoelma vielä kasvaa. Ihan olen lopputulokseen tyytyväinen, tosin taustaseinä rasittaa kovin. Miten ihmeessä kukaan on halunnut seinillensä boordin?!? Kokonaisuus olisi paljon parempi jos taustaseinä olisi yksivärinen. Vaan minkäs teet... Makkariremppaa saa odotella, joten näin mennään vielä hetki.


Olen aika kyllästynyt odottelemaan. Kaikki tapahtuu niin hitaasti. Tosin työttömänä on paha marista, rahat eivät vain riitä kaikkeen. Ei siis auta kuin odotella. Plääh. Ai niin, on mulla lotto vetämässä, hehe. :)

Tähän loppuun vielä tuosta yhdestä kuvasta ajattelemisen arvoinen teksti. Nuo teksiosiot olen napannut täältä.

Just because someone doesn't love you
the way you want them to
doesn't mean they don't love you
with everything they have.

Suolatikkuja ja suklaata

Tänään:

-olen ollut jo kerran päiväunilla mutta olen edelleen väsynyt
-silti olen imuroinut pikaisesti
-kuunnellut tytön tauotonta höpötystä ja ihmetellyt että mistä sitä tekstiä tulee
-olen ihmetellyt vielä enemmän kun huomasin, että hän höpöttää itsekseen
-ja miettinyt että on helpompaa kun lapsia on enempi kuin yksi
-lopulta kiittänyt Luojaani kun esikoululainen tuli kotiin
-olen juonut kahvia ja syönyt suolatikkuja ja suklaata kaffileipänä
-miettinyt hyvän sisustusidean toteuttamista makuuhuoneessa
-saanut mieheltä meille uuden (vanhan) työtuolin

Olishan tässä vielä tosiaan tekemistä. Possupiffit odottaa paistajaansa, koira kaipais leikkikaveria, pyykkiä pitäs pestä. Vaan tämä emäntä on kyllä jotenkin ihan poissa pelistä. Eilen illalla piti keittää sitruuna-kaneli-hunajajuomaa, jota kerran eräs espanjalainen suositteli flunssan tehdessä tuloaan. Kismittää kun en muista tuliko juomaan vielä jotain muuta. Flunssa kutitteli illalla nenää ja painoi silmiä, tänään jäljellä on järjetön väsymys.

Taidankin ottaa lueskelemista ja oikaista sängylle, joka on jäänyt sopivasti petaamatta. ;D Peitto ja tyyny, here I come!




Ai niin, tässä kuva uudistuneista kehyksistä makuuhuoneessa. Eikös oo mustana paremmat?

Oveluus palkitaan

Hahaa, piheys kannattaa! Tai sitten ei. Tällä kertaa kannatti.

Ihastelin tässä taannoin Hooämmän Home-mallistoa ja sieltä pellavaisia tyynynpäällisiä ja samettista sängynpeitettä. Peite oli sen verran hintava eikä väreiltään (ainakaan vielä) passaa meille, joten päädyin tyynynpäällisiin. Tai oikeastaan en...

Huomasin (ja olin huomiostani onnesta soikeana) että samalla printillä oli myynnissä keittiöpyyhkeitä puoleen hintaan . Siis 2,5 euroa pyyhe, josta näppärästi saa ommeltua itselleen tyynynpäälliset! Hahaa, tunnen itseni kovin ovelaksi. Tosin mun tyynyt ei ole pellavaiset vaan puuvillaa.

Tänään surauttelin koneella päälliset tyynyihin, ja vielä on toisetkin harkinnassa. Pyyhkeestä jäi nääs palanen tekstiosaa, ja siitä tulis aika kivat pitkulatyynyt. Mies tykkää varmaan tästä ratkaisusta paremmin, tuhisi yksi ilta että meillä on liikaa tyynyjä sängyn päällä. Sängynpeitteen ottaminen kun vaikeutuu tyynypaljouden kanssa. :D

Valkaisua

Valkaisin tässä yksi kerta muutaman puisen esineen. Paperirullateline oli aivan kellastunut, samoin käyttämätön naulakko. Naulakon takana oli vielä hintalappu markka-ajalta! 10 markkaa, euroina 1.68, eli varmaankin siltä ajalta kun euroa ajettiin sisään.

Isäni tekemät puulaatikot maalasin myös, kun ajattelin laittaa ne keittiöön kaapin (joka ei edelleenkään ole valmis eikä edes edisty) päälle. Mies sanoi jo että hänen on varmaan otettava asiakseen kaapin rapsiminen jotta tulee valmista.

Ihan mukava kuitenkin vähän uudistella vanhoja ja uusiakin asioita maalaamalla. Piristää kummasti! Kun sais tuon keittiön seinän vielä maalattua...huoh! Ja kaapin valmiiksi...plääh! Ei tunnu aika riittävän kaikkeen. :(

Hyllypäivitys

En vieläkään ole valmis keittiön avohyllyjen kanssa, mutta toinen on sentään jo seinällä. Ruuvausaukot pitäisi kaiketi tilkitä, näyttäisivät ehkä kivemmilta ilman noita reikiä. Ihanaa on, että olen saanut purkkeja ja muuta sälää pois ruokapöydältä tilaa viemästä. Ja kuten kuvasta näkyy, keittiön koristelista on edelleen laittamatta...

Toinen pitempi hylly tulee tuohon pikkuhyllyn alle, ja siihen saa kaiketi muutamankin kipon kerättyä. Jospa keittiön kaappien tungos siitä helpottuisi. Kunhan ei taas koira saa hullutuksia päähänsä...

Tänään se oli kuulemma ollut aika kiltti, tosin kukkamaljakon oli kaatanut kun mies käväisi kaupungissa. En oikein tiedä mitä sesse miettii, saako jonkinmoisen paniikin kun lähdemme, vai kostaako vain yksinolon. Helpointa koiralle ja meille olisi kun saisimme hankittua koiralle häkin, vai mikä se hundhage oikein on... Siis ihan kunnon kokoista ulkohäkkiä tarkoitan. Siellä saisi Saku touhuta sen aikaa kun olemme töissä, eikä keksisi pahuuksia.

Vetimien valinta

Tietokonepöydän olen löytänyt erään koulun roskalavalta. Tai oikeasti äitihän sen hyvävainuisena löysi, jos rehellisiä ollaan. Monta vuotta pöytä oli varastossa mutta muutama vuosi sitten sain sen kunnostettua. Ihana! Olen tosi tyytyväinen siihen.

Laatikot piti uusia täysin, kun alkuperäiset olivat jääneet jonnekkin matkan varrelle. Vetimiä en silti ole saanut hommattua. En vain osaa päättää mitä teen. Yhdet vetimet on ostettu, mutta eivät istu kuin nenä päähän. Siinä pelossa että löydän ne TÄYDELLISET, en ole laittanut minkäänmoisia ettei jäisi turhia reikiä. Vaikeaa on ;)

Harmittelen vetimettömyyttä aina kun laatikot luiskahtavat paikoillensa. Huh mikä homma yrittää nitkuttaa niitä auki! Siis nehän ovat normaalisti aina hieman auki jotta vältän nitkutuksen. Mitäs siis sanotte vetimistä? Pitäisikö olla hieman "rumemmat", kun tuntuu että nämä ovat jotenkin liian sievät ja siloiset.

Apukaappi keittiöön

Talon keittiö ei ole mikään suurensuuri, eikä säilytystilaa ole kuusihenkiselle perheelle tarpeeksi. Kaappien ovia aukoessa saa usein päähänsä jos jonkinmoista kippoa tai maustepussia, eikä emännän hermo kestä moista.

Apu saatiin joskus muinoin kirjahyllynä kai toimineesta kellertävästä mäntykaapista. Siinä on sovussa niin kattilat kuin padatkin, mutta väritys ei oikein silmää miellyttänyt. Siispä pensseli käteen ja maalaamaan! Muutama ilta meni eri maalikerrosten kuivumista odotellessa, mutta nyt se on valmis! Jee! Eikös tule kaapin kauniit linjat paremmin esille valkoisena? Minä olen tyytyväinen, vaikka verhon puuttuessa kipot ja kupit pistää silmään... Meinasin jo etten kehtaa kuvaa laittaa ennen kaapin putsaamista kuvauskuntoon mutta pöh! Tältä se OIKEASTI näyttää arkena.


Samaan syssyyn putsasin keittiön sohvan (se syö paljon tavaraa) vanhasta romusta ja laitoin leipomavermeet tilalle. Näinpäs selvittiin kivasti, eikä rahaa mennyt kuin pohjamaaliin ja sutiin. :)