Talviterveiset

 

 

 

No johan on aikaa kulunut viime postauksesta. Näin se menee vauvan kanssa... Pienimmäisemme saapui elokuussa ja sen jälkeen onkin ollut aika hulinaa. Silti sato saatiin kerättyä kasvihuoneesta ja siivottuakin ja nyt lasinen huone pitää sisällään ulkomööpeleitä ja lyhtyjä. Vaikkei talvi nyt niin kauheasti innosta, niin on tuo näkymä keittiöpuutarhaan silti sykähdyttävä. Ihan pian, vain kahden kuukauden päästä, laitan taas chilit ja tomaatit siemenestä ruukkuihin. Sitä odotellessa... :)

 



Satoisaa aikaa

Kylläpä on muikea olo, kun saa hakea salaattivärkit omalta pihalta. :) 

 

Tomaatteja on useampaa sorttia, tosin toiset eivät vielä ole punastuneet. Aikaisemmista lajikkeista on jo saanut satoa pitemmän aikaa. Säilöntää varten kasvattamani ovat edelleen vihreitä. Jospa silti ehtisivät, muutoin pitää tehdä jotain säilykettä vihreistä tomaateista. Anopilla on kuulemma hyvä resepti.

Pikkukurkkuja laitoin, kun käsitin niiden olevan aikaisia mutta kylläpä nuo kasvihuonekurkut ihan yhtä nopsaa tulivat. Ja onpa maussa ja rakenteessa eroa kaupasta ostettuihin! Huh! Samoin on kyllä tomaattien laita. Saapa nähdä miten käy myöhään syksyllä, kun palataan kaupan tiskien ääreen.

Ihanaa on, että lapsetkin tykkäävät oman maan antimista. Ovat kyllä syöneet salaatteja ja kasviksia pitkään mutta näiden omien perään on varsinkin pienin. Eilen mussutti tomaattia iltapalaksi ihan innoissaan. Vain tomaatin keskusta "pipi", pitää ottaa pois.

Salaateista olisi voinut tehdä uudet kylvöt, ovat jo vähän niin ja näin. Saa nähdä nyt miten käy, luulisi ehtivän vielä, jos syksy on lämmin. 

Punaposket

 

Kyllä ne sieltä vielä punastuvat! Ihanaa, oikein odotan vesi kielellä.

 

 

 

Kurkutkin ovat alkaneet kukkia vihdoin viimein. Alkukesän viileys taisi tehdä tehtävänsä, meinasin jo että ensi kesänä ei kyllä edes yritetä. Taimet olivat niin pieniä ja rupuisia, etten uskonut niistä mitään tulevan. No, kukassahan nuo nyt ovat, joten perun puheeni.

 

 

Nyt vain sitten odotellaan satoa valmiiksi. :)



Kasvihuoneonnea

 

Käsienpesumestarilta tämä on jo aika paljon:

 

 

 

Kotipuutarhurin onni on tomaatinkukkien siitepölystä keltaiset sormenpäät. :)



Pihaintoilua

 

Oi kesä ja kasvihuone!

 

Chilit puskevat hedelmää, samoin tomaatit. Paprikat kukkivat ja Lidlistä ostetussa on jo isohko hedelmä. Hihii! Olen niin innoissani, etten nahoissani meinaa pysyä.

 

Tässä vielä pienenä mut uusia kuvia en ole ehtinyt ottaa

Takapihakin näyttää nykyään ihan erilaiselta kuin ennen. Kuvaa ei mies edes omasta pihastaan tunnistanut, niin erilaiselta näytti. Tosin tuosta kulmasta harvemmin tulee katsottuakaan. Suunta parempaan siis, kun täällä aukeiden keskellä kuitenkin haluamme vähän suojaisaakin nurkkausta.

 

 

 

Omenapuut ovat kukkansa jo kukkineet mutta minkäs teet. Kyllä tuo kevään ja kesän vaihde taitaa olla se kaunein, vaikka paljon ihanaa on vielä edessä päin. Pioneissa on nuput ja ruusutkin aloittelevat kukintaansa. Äidiltä saatu juhannusruusu kukkii jo isona pensaana.

 

Nälkä se kasvaa syödessä näissä puutarhahommissa ja kovasti kihelmöisi hankkia vielä omppupuu ja kirsikkakin. Saas nyt nähdä... Lapsille olen omia puita aina ajatellut, joten eikös ne siinä sitten olisi?

 

Vaan nyt on mentävä ulos paisteeseen, kun eihän näin hienoa päivää voi ihan vain sisällä istuen viettää!



Valmis!

Nyt ollaan jo voiton puolella. :)

 

 

Kasvihuone on valmis, mitä nyt toinen hylly ja kattoluukkujen automaattiavaajat puuttuvat. Nuo eivät silti käyttöä estä vaan hoituvat jossain vaiheessa. Kun nyt tulis vähän lämpimämpää, niin sais viedä taimitohelot ulos. Tokihan löytyy kaikenmoisia lämmittimiä ja myrskylyhdyistäkin on kuulemma apua mutta taidan vielä odotella.
 

Kasvari löydettiin edullisesti netin kautta ja on Sun Systa-merkkiä. Neliöitä on 8 ja vielä vaikuttaa sopivan kokoiselta meidän tarpeisiin. Heh, saapa nähdä kesän lopulla sitten... Runko on alumiinia ja tyytyväisiä ollaan. Mies olisi alunperin halunnut vihreän mutta asennusvaiheen kolinoiden myötä myönsi, että maali olisi voinut kyllä kärsiä. Turvalasit tuossa on ihan näiden mukeloiden takia, eikä hinta niiden myötä kohonnut liikoja.

Lattia on betonilaattaa,  joka ulottuu kasvarin ympäri vielä puolisen metriä. Koko lattiakehikko on vähän ylempänä maapintaa koska tarkoitus on kattaa koko hiekka-alue hakkeella. Sitä löytyy siis omasta takaa ja sitä on helppo lisäillä vuosien mittaan. Pientä kiveä olin myös harkinnut mutta muurahaisten pelossa siitä ajatuksesta luovuttiin. Tokihan se myös laski kustannuksia, kun eipä nuo kivisäkitkään ilmaisia ole.

Tyytyväisinä täällä ollaan ja emäntä suunnittelee jonkinmoisia kaffikutsujakin kasvarin myötä. Ihan omalle perheelle siis, ei sentään vieraita kutsuta. Lapset ovat auttaneet niin ahkerasti, että herkkupäivä keskellä viikkoa on ihan perusteltua. Eiköhän tuolla kaffi ja herkut maistu, jos sattuu aurinkoinen päivä. :)



Hiljalleen

 

Kyllä se valmistuu! Takapihan kasvihuone siis.

 

Sydämiä aviomiehelle, kun en lupaa kysynyt kuvan laittamiseen...

 

Mies on tehnyt suurimman osan hommista, vaikka auttelen kyllä sen minkä voin. Onneksi työt sujuvat mukavasti (kuten aina kun yhdessä tehdään), kun minä luen ohjeet ja mies käyttää rakennustietouttaan ja rauhallista maalaisjärkeä. Mun tempperamentilla muutamakin alumiinilista olisi saanut jo aikapäiviä sitten huutia...

 

Lapset ovat autelleet tosi ahkerasti pienimmäisen viihdyttämisessä ja sekös meitä aikuisia ilahduttaa. Tänään on luvassa kaupunkireissu, jolloin saavat itse ostella karkkia ym mukavaa. Pienimmälle taitaa äiti ostaa rusinapaketin. :)

 

Touhua siis riittää ja blogin päivittäminen on kovin ohuissa kantimissa. Kauhean kivaa silti, että välillä edes ehtii tännekin kuulumisia laittaa. Muiden blogeja ehdin silmäillä kyllä, vaikka harmittavan harvoin tulee kommentoitua. No, näin mennään tässä elämän vaiheessa.

 

Ihanaa viikonloppua!