Hiljalleen

 

Kyllä se valmistuu! Takapihan kasvihuone siis.

 

Sydämiä aviomiehelle, kun en lupaa kysynyt kuvan laittamiseen...

 

Mies on tehnyt suurimman osan hommista, vaikka auttelen kyllä sen minkä voin. Onneksi työt sujuvat mukavasti (kuten aina kun yhdessä tehdään), kun minä luen ohjeet ja mies käyttää rakennustietouttaan ja rauhallista maalaisjärkeä. Mun tempperamentilla muutamakin alumiinilista olisi saanut jo aikapäiviä sitten huutia...

 

Lapset ovat autelleet tosi ahkerasti pienimmäisen viihdyttämisessä ja sekös meitä aikuisia ilahduttaa. Tänään on luvassa kaupunkireissu, jolloin saavat itse ostella karkkia ym mukavaa. Pienimmälle taitaa äiti ostaa rusinapaketin. :)

 

Touhua siis riittää ja blogin päivittäminen on kovin ohuissa kantimissa. Kauhean kivaa silti, että välillä edes ehtii tännekin kuulumisia laittaa. Muiden blogeja ehdin silmäillä kyllä, vaikka harmittavan harvoin tulee kommentoitua. No, näin mennään tässä elämän vaiheessa.

 

Ihanaa viikonloppua!