Siivousinnostus

Täällä on huhkittu jo heti aamusta, kun tajusin, että olisi ehkä syytä minullakin ryhdistäytyä ja opetella elämään sillä tavalla kuin lapsille yritän opettaa. Kyse on siis siivouksesta. En ole mikään maailman ahkerin siivoaja, vaikka siististä kodista kovasti tykkäisinkin. Yksin eläessä siivous oli ok, nyt muiden sotkuja setviessä vähän vastahankaista.

Tyttö nirpisteli aamiaisella nenäänsä, kun muistutin tiistain imurointipäivästä. Lapset siis itse siivoavat oman huoneensa, tosin pienin luistaa usein siivouksesta kun ei tule kotiin samaan aikaan kuin muut lapset. Pojat imuroivat siis vuoroviikoin oman huoneensa tai olohuoneen, jotta molemmilla olisi yksi siivottava huone ja näin siivousriidoilta vältyttäisiin (ja minä pääsen vähemmällä, hehee!). Minulle jää sitten kaikki muu...

Pidin pienen puhuttelun tästä siivousasiasta, kun minusta nyt se vain kuuluu arkeen jos emme ihan p-askan keskellä halua elää. Onneksi puhuttelu upposi myös minuun, ja tartuin imuriin jo ennen kuin lapset olivat koulutaksiin ehtineet. Mitä nopeammin ja tehokkaammin toimin, sitä äkempää on siivous ohi ja koko loppupäivä on aikaa tehdä mukavampia juttuja. Tehotyttö minussa sai siis siivousinspiksen ihan tuosta vaan, ja nyt on melkein koko minun siivousreviirini hoidettu. Jee! Ei enää rasittavaa imurin odottelua iltapäivästä. :D Yleensähän siis iltapäivä menee kokonaan siihen, että hoputan lapsia imuroimaan ja tuskastun kun en itse saa imuria käyttööni. Nyt sekin rasittavuus on näin kätevästi ratkaistu. Aika kauan aikaa menee, että arjen rutiineihin saa muutosta, mutta kylläpäs ilahduttaa kun oma pää keksii näinkin pienen ratkaisun helpottamaan arkea.

Mukavaa viikkoa kaikille!