Vaikka ihan vasta kitisin kun kesä alkoi olla ohitse, niin täytyy sanoa, että taidan olla siltikin ihan tyytyväinen syksyn tuloon. Tykkään rutiineista, ja siitä ettei joka hetki tarvitse miettiä ruuanlaittoa tai puuhaa lapsille. Pimenevät illat ovat armollisia, ja peitto vedetään korviin jo ennen yhtätoista.
Rauhallisesti tämä arki täällä rullaa, vaikka esikoululainen aiheutti huolta tippumalla isojen lasten kaivamaan kuoppaan... Etuhampaista toinen törrötti vinossa, ja poistettiin seuraavana päivänä. Onneksi lääkäri sanoi että molemmat etuhampaat heiluivat jo, vaikkemme me sitä olleet huomanneet. Mitään suurempaa vahinkoa tästä ei kai siis seuraa. Poika hymyilee ilman hampaitakin, ja nyt syö jo tavallista ruokaa. Ruokahalukin on kaikilla lapsilla melkoinen. Miten noin pienet voikin syödä kuin hevoset? Ovat kyllä tulleet isäänsä. ;D
Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!
Niin kovasti kuin pidänkin kesästä ja helteestä, olen onnellisimmillani syksyllä. Tämä viikonloppu hipoo täydellistä, kun illat ovat jo ihan pimeitä ja silti ulkona niin lämmin, kuin Välimerellä olisi.
VastaaPoistaHuh, mikä hammasjuttu! Pikkuveljelleni kävi pienenä vähän samoin; kaatui rappuralliin ja hampaista koko eturivi meni mustaksi. Onneksi olivat niitä maitohampaita vielä...
Kaunista viikonloppua sinulle!
Kiitos Ansku!
VastaaPoistaKyllä syksy on jotenkin ihanaa aikaa. Vähän sellaista itseensäkäpertymistä, mikä passaa tällaiselle yksinään viihtyvälle. Heh, aika vaikeaa tietty perheen kanssa, mutta hyvin viihdyn yksikseni.
Pojan hampaat alkaa olla kunnossa, syö jo ihan ilman ongelmia niin ruisleipää kuin omppujakin. Näkkileipää arastelee, eikä ihme. :D