Kävin eilen lasten kanssa kaupungin pururadalla. Ajattelin että käydään nyt kävelyllä, jos vaikka innostuisin lenkkeilemään yksikseni jossain vaiheessa. Kolme kilometriä ei ole paljon, eikä siihen normaalisti paljoa aikaa tuhraannu. Vaan meilläpä meni tunti!
Puolustuksena sanottakoon, että kunto ei ole kovinkaan hyvä, ja pysähdyimme joka kymmenes metri poimimaan niin mustikoita kuin puolukoitakin. Nyt harmittaa etten ole metsään mennyt aiemmin, sinne jäi mustikat. Ehkä vielä ehtis, olivatpa nuo lenkkimustikat ainakin ihan syötäviä.
Mitä kunnon kohottamiseen tulee, aikamoinen homma on kai edessä. Ei tätä ruhoa ole saatu liikkeelle neljään vuoteen, joten kai se on tosiaan aika rapakunnossa. Täällä maalla ei innosta lähteä vetelemään pitkin tuota yhtä ja samaa tietä. Haluan lenkkeillä joko kaupungissa tai pururadalla. Jospa sitä saisi jonkinmoista rutiinia liikkumiseen edes pienillä kävelylenkeillä. Keväällä vois olla jo ehkä normaalimmassa kunnossa, hih! ;)
Sama rapakunto täälläkin.
VastaaPoistaMaiseman vaihdos tekisi ihmeitä.
Ärsyttää lähteä tallaan samoja kävelyteitä illasta toiseen, mutta kun ohi menee vain yksi tie:)
Pitäis vaan ottaa itseään niskasta kiinni, eikä ajatella ympäristöä. Kaupungissa asuessa vaan tottui hyvälle, aina sai vaihdella reittiä miten halusi. Noo, kai se tästä vielä lähtee. :)
VastaaPoista