Se tuli sittenkin

Syksy siis. No olihan se odotettavissa, eikä kesää taida auttaa itkeä. Se menee aina liian nopeasti, enkä ikinä oikein ehdi mukaan. Ehkä ensi kesänä.

Vihdoin viimein sain syysverhot ommeltua, vaikka en pahemmin harrasta verhojen vaihtelua vuodenaikojen mukaan. Kehtaanko edes kertoa, että meillä on ollut keittiössä samat verhot kesät talvet jo kaksi vuotta...

Tämän kankaan ostin aikoinaan makkariin, mutta eipä se sinne enää sovi. Vierashuoneeseen passaa väriensä puolesta taas oikein hyvin. Minusta tuo lintukangas on jotenkin kauhean kiva. Se saa tässä syksyllä muistuttaa muuttolinnuista, jotka tulevat taas ensi kesänä takaisin.

Pääskysten syyslaulu

Hyvästi jääkää nyt hyvät ystävät,

maille vierahille nyt pääskyt lähtevät.

Armas ol aika jok' on nyt lopussa,

suven suloaika, se kaunis ihana.

Vaan kun on mennyt syksy, talvikin,

silloin palajamme taas tänne takaisin

Ensi kesän pääskysiä odotellessa voisi itse opetella hieman uutta näkökulmaa elämään. Pienenä rukouksena voi muistaa viimeistä säkeistöä yhdestä äidin lempilaulusta, "Oi katsohan lintua". Tämän kun joskus oppis, niin johan olisi elämässä erilainen sävel.

Oi jospa kuin lintunen päiväni vain

myös kiittäen alkaa mä voisin

ja murheetta vaikkakin puuttehissa

mä ain Isän hoidossa oisin

ei lapsensa tarvitse surra