Koiruuksia

Oi voi näitä koiruleita! Mun ansaittu kermakahvitauko suklaapavuilla keskeytyi harmittavasti kun tyttö tuli huutamaan ovelta hätäisiä uutisiaan. Keväthän on täällä maalla luvattua pissanajoaikaa, ja naapuri rallaa traktorillaan ympäri peltoja harva se päivä. Eikös vaan tänäänkin ole pissapäivä, hajusta päätellen. Pari päiväähän tässä on jo kärvistelty lannan hajussa, niin eiköhän nuo pissat mee samoilla tulilla...

Naapuri oli siis taas ajelulla kärrynsä kanssa. Hänen peltonsa ympäröivät koko meidän tonttia, tosin yhdellä sivulla meillä on sentään tie. Naapurilla on edelleen vanhanmallinen pissakärry, joka pruutaa tavaraa kärryn yläpäästä niin, että sitä ihtiään roiskuu ympäri ämpäri kärryn taakse. Nykyäänhän kärry pitäisi olla toisen mallinen, eli putket maata kohdin jottei lantaa lennä ihan mihin sattuu. Moinen uudistus ei ole vielä ennättänyt vielä tänne Pohjanmaan perukoille.

Niin. Naapuri ajelee, ja mitä tekee koira? Ryntää pellolle kärryn perään suihkuttelemaan itseään pissassa ja sen jälkeen kieriskelee vielä kunnon kiepautukset märällä pellolla. Kyllä koiranomistajan elo maalla on ihanaa...

Ei auttanut kuin laittaa koira kiinni kettinkiin ja suihkutella puhtaaksi puutarhaletkulla. Vesi värjäytyi ihan keltaiseksi ja haisu oli kuulkaa sen mukainen. Aamulla vaihdetut puhtaat housut taitavat päästä pyykkiin saman tien. Mun nenässä ei haise puhdas pyykki vaan ihan joku muu. Taidanpa siis lähteä pyykkäämään... Kaverina mulla on häpeilevästi luimisteleva karvainen teini-ikäinen.