No nyt se sitten on paikallaan. Kuvat piti ottaa yökuvaus-toiminnolla, kun ei muuten olis kuviin tullut mitään muuta kuin pimeää suttua. No, saapahan noista selvää, pitää ottaa uudet kuvat taas kun on valoisampaa.
Toiseen päähän hyllyä pääsi joulukalenteri ja muuta ajankohtaista romua, toiseen taas teevermeitä. Sekalainen seurakunta, mutta niinhän se tuppaa meillä olemaan. Missähän se mun sisäinen minimalisti oikein taas luuraa?
Joulukuusetkin haettiin, olkkariin isompi, keittiöön pieni. Toivottavasti jakselevat joulun yli, en jaksais hakea uusia. Tarkoitushan aina on, että pikkujouluna olis pikkukuusi, isompi haettais olkkariin lähempänä joulua. Viime jouluna kuuset eivät olleet sisäilmasta moksiskaan eivätkä pudottaneet neulasiaan kuin vasta vuodenvaihteen jälkeen. Päästiin siis helpolla.
Jouluseimen oon saanut pyhäkoululapsilta, ja se on mun aarre. Ennen en olis ollenkaan edes vilkaissut moista (sain yliannostuksen keraamisista pikkuesineistä lapsena) mutta jotenkin tuo hellytti sydämen. Siksi se saa kunniapaikan kaapin päältä joka joulu. Jospa se osaltaan muistuttais lapsia (ja aikuisia!) siitä ettei joulussa ole kyse paketeista, tontuista ja joulupukista, vaan ihan jostain muusta. Hyvää ja siunattua alkavaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti