Käytiin eilen Sakun kanssa kävelyllä lähimetsässä jotta rouvan huonotuulisuus katoaisi metsän siimekseen. No, katosihan se! Ei kevään kauneutta katsellessa voi olla enää pahalla tuulella.

Ihmettelemistä löytyi niin koiralla kuin emännälläkin. Mitäs tuolta ojasta oikein löytyy, voiskohan jo uida, näyttää Saku miettivän. Onneksi ei sentään pulahtanut kun silmä vältti.
Kohta saa taas tehdä kuusenkerkkäsiirappia kunhan kerkät vähän vielä kasvavat. Eipäs tarvitse olla ääni käheänä kun sitä maistaa lusikallisen tai käyttää hunajan tapaan teen maustamiseen.
Koivunlehtiäkin voisi kerätä. Ne ovat oivallisia nesteen poistajia, ja voipas niitä käyttää salaateissakin. Täältä löytyi enemmänkin vinkkejä. Toinen hyvä kerättävä on nokkonen. Hanskat käteen ja nokkospuskien kimppuun, tosin ei heti sateen jälkeen, muuten niissä on liikaa nitraatteja. Mulla on vielä viimevuotisiakin jäljellä, mutta uusiakin pitää kerätä. Murentelen kuivattuja lehtiä esimerkiksi kastikkeiden sekaan. (Olen aika innostunut villivihanneksista, joita pitäis kokeilla muitakin kuin vanhoja tuttuja...)
Taidanpas käydä kävelyllä tänäänkin, vaikka koko perheen kanssa. Suloista ja siunattua sunnuntaita jokaiselle, käykääs kävelyllä ihastelemassa heräävää luontoa!








