Viikonlopun viettoon

Taiteellisen (?) suttuisen kukkakuvan kera toivottelen kaikille oikein hyvää viikonloppua!

Täällä odotellaan muita kotiin ja sitä ennen nautitaan paahtovanukasta, josta on yhtäkkiä tullut mun herkkua, vaikken siitä ole ennen piitannut. Näitä tulee aina välillä, onneksi lapset eivät olleet hoksanneet vanukasta jääkaapissa. Saan syödä sen siis hyvällä omallatunnolla ilman jakamista! ;D

Saku lähettelee terkkuja, silmät alkavat näyttää jo normaaleilta. Toisessa silmässä on vielä harmaata ulkonurkassa, mutta muuten näyttää hyvältä. Punoitus on häipynyt täysin, eikä mitään epämuodostumaa enää näy. Kai se kortisoni auttaa, eikä silmätippojakaan tarvitse olla koko aikaa tiputtelemassa. Hienosti on koira ollut operaation ajan, kun kuonon vieressä haisoo lempparijuusto. Aina tiputtelun jälkeen saa siis juustoa, mikä on herkuista suurin.

Mööpelikurssilla

Ilmoittauduin työväenopiston kalustekurssille. Saa valita josko laittaa kuntoon vanhaa, taikka tekee uutta. Minä valitsin vanhan. Kesällä ostettu senkki pääsi käsittelyyn. Kuten kuvasta näkyy, pinta on kärsinyt sen verran, että se pitää uudistaa. Muuten mööpeli on aika hyvässä kunnossa. Voi olla ettei sivuille tarvitse tehdä yhtään mitään. Se olisiki helpotus!

Aloitin työt siklaamalla kantta, ja kylläpäs olikin peukut kipeänä illan päätteeksi. Sikli on siis eräänlainen teräslasta, jota hieman taivuttamalla käytetään esimerkiksi just vanhan lakan poistoon. Mulla tuli myös alaselkä kipeäksi, kun pönötin pienessä etukumarassa senkkiä siklatessa. No, onneksi on vielä viikko seuraavaan kertaan, ehkäpä tässä ehtii palautua ennen sitä. ;)

Mitä ihmettä?

Aamupalaa syödessä silmäilin H&M-kuvastoa, ja huomio kiinnittyi värikkäisiin lasten legginseihin. Ajattelin kurkata jos ne näkyisivät myös isommassa kuvassa, että miltäs näyttävät päällä. Hmm, no aika erikoisilta, sanoisin. Huomaatteko kuvassa mitään outoa?

Siis kyse on pienimmän tytön leggareista, mutta missä on tytön toinen jalka??? Se ei ole tuo karvasaapasjalka, eikä tuo mustasaapasjalka. Kenen tuo mustasaapasjalka ylipäätään on? Pikkutytöllä siis on vain yksi jalka, jos en ole ihan sokea, ja kuvassa on ylimääräinen isomman tytön mustasaappainen jalka mukana. :D

Hei hooämmän kuvankäsittelijä, tuliko kovasti satikutia tästä kuvasta?

Voi mun puppea

Huomasimme Sakun toisessa silmässä punaisen palluran ennen viime viikon loppua. Kun ei sillä ole ollut koskaan ennen mitään oireita silmissä, annoimme olla ja päätimme käydä eläinlääkärillä seuraavalla viikolla jos ei punoitus mene ohi. Jo viikonlopun aikana toiseenkin silmään oli ilmaantunut samanmoinen punainen ryhelmä. Siis tosi nopeaa kehitystä! Minä kuvittelin että koira on raapaissut silmänsä karviaspuskassa marjoja maiskutellessaan, mutta toisin kävi...

Sakun silmiin on tullut jotain epämuodostumaa. Kävin eläinlääkärin puheilla eilen, ja saimme tujua kortisonia pillerimuodossa sekä silmätippoja. Lääkäri sanoi että vaiva olisi periytyvä, eikä siihen ole oikein muuta hoitoa kuin lääkitys, jota pitää jatkaa koko koiran eliniän. Jos ei lääkitys auta, ainoa mahdollisuus on kuoria sarveiskalvo pois, mutta korkeintaan sen voi tehdä kolme kertaa. Pahimmillaan koira sokeutuu.

Tänään on sitten annettu puolikas pilleri, ja tippoja. Tippoja saa olla tiputtelemassa kuusi kertaa päivässä, myöhemmin neljästi. Voi huokaus. Eipä tätä olisi voinut kuvitella. Tietäähän sen, että saksanpaimenkoirilla (kuten nyt muillakin kovasti jalostetuilla roduilla) on usein erilaisia perinnöllisiä sairauksia, mutta eipä sitä oman koiran kohdalle toivoisi. :/

Kuten kuvasta näkyy, on Saku kaikille meille kovasti rakas. Lapset tykkää ja koira tykkää heistä. Toivotaan että saamme vaivan kuriin lääkkeillä, muutoin meillä on sokea koira ennen pitkää... Kuulemma sokeakin koira pärjää kotona, mutta kyllä toivoisi että meidän karvakorva näkisi eteenpäin vielä pitkän aikaa.

Hyvää viikonloppua kaikille surkeista uutisista huolimatta. Minä lähden paijaamaan mun karvaista kultaa. Ja sitä toistakin karvaista, joka makaa päivän töistä uupuneena sohvalla.

Keittiösuunnitelma etenee

Vaikkei täältä oikein mitään kuulu, niin tapahtuu silti jotakin. Olen tehnyt töitä keittiösuunnitelman kimpussa, ja alempana pari kuvaa siitä. Kuvat on vinossa ja vinksin vonksin, mutta niin meillä taitaa olla aika moni muukin asia. ;)

Tässä olis tää toinen seinusta, tosin tajusin ettei se ihan noin pitkä voi olla. Pakko on vielä vähän viilata, kun en ole varma edes laitetaanko uunia ylös vai normaalille paikalleen lieden alle. Vasemman nurkan tiskikone pitäisi saada mieluummin ylös, mutta saas nähdä. Ikean ohjelma on hyvä, mutta ei sillä kaikkea saa tehtyä. Pitäisi varmaan käydä paikanpäällä kyselemässä neuvoja, mutta pitkä matka ei innosta pätkän vertaa... Musta on tullut tosi laiska autossa istuja, en jaksa edes parin tunnin matkoja marisematta. :D Pahempi kuin penskat...

Tässä vielä toinen seinusta. Näyttää kovin lyhyeltä, mutta oviaukkojen ympärillä on hyvä olla edes hieman tilaa. Tulee muuten liian tukkoista. Voi olla että tulee jo tällä suunnitelmalla... Jääkaappi on pakko melkein laittaa tohon jos meinataan saada yhtään enempää laskutilaa kuin aiemmin. Saas nähdä.

Mitäs olette mieltä? Onko vinkkejä joilla saadaan keittiöstä vieläkin toimivampi? Oletan siis, että kuvista saa jonkinmoisen selvän, vaikken niitä suoraksi saakaan.

Venetsialaiset

Käytiin viikonloppuna kotikaupungissani tapaamassa isiä ja veljeäni. Ystävän luonakin ehdin vihdoin käydä, oli kiva nähdä pitkästä aikaa! :)

Täällä Pohjanmaallahan vietetään elokuun viimeisenä viikonloppuna venetsialaisia, ainakin siis täällä meidän suunnalla. Kotikaupungissa moista juhlaa ei ole ennen vietetty, mutta lasten onneksi ja iloksi nähtiin raketteja tänä vuonna aika kivasti. Olin kyllä yllättynyt, koska ikinä ennen ei venetsialaisia ole siellä suunnalla juhlittu. Kivahan oli nähdä kauniita raketteja, ja lyhtyjä rannan tuntumassa. Pauketta kesti keskiyölle, mutta sitten hiljeni niin että sai nukuttua. Meillähän oli bussi ihan rannan tuntumassa parkissa, ja pahimman paukkeen aikana mietitytti miten ikinä saadaan yö nukuttua, mutta hyvinhän se meni.

Siitä venerannan parkista onkin kiva lähteä joka suuntaan, eikä minnekään ole liian pitkä matka. Kävellen pääsee joka paikkaan. Oi voi, kyllä mä taitaisin takas muuttaa, jos koko perhe olis samaa mieltä. Tytöt jo kyselivätkin miksei muuteta, mutta poikia arvelluttaisi kovasti koulun vaihto. Mieskään ei omasta vakityöstään mieluusti lähde, joten kai sitä muuttoa saa haaveilla. Viimeistään sit eläkkeellä tuun kyllä takaisin, joten varautukaapa siellä kotikulmilla siihen jo nyt! ;D

Syysiltojen ihanuus

Vaikka ihan vasta kitisin kun kesä alkoi olla ohitse, niin täytyy sanoa, että taidan olla siltikin ihan tyytyväinen syksyn tuloon. Tykkään rutiineista, ja siitä ettei joka hetki tarvitse miettiä ruuanlaittoa tai puuhaa lapsille. Pimenevät illat ovat armollisia, ja peitto vedetään korviin jo ennen yhtätoista.

Rauhallisesti tämä arki täällä rullaa, vaikka esikoululainen aiheutti huolta tippumalla isojen lasten kaivamaan kuoppaan... Etuhampaista toinen törrötti vinossa, ja poistettiin seuraavana päivänä. Onneksi lääkäri sanoi että molemmat etuhampaat heiluivat jo, vaikkemme me sitä olleet huomanneet. Mitään suurempaa vahinkoa tästä ei kai siis seuraa. Poika hymyilee ilman hampaitakin, ja nyt syö jo tavallista ruokaa. Ruokahalukin on kaikilla lapsilla melkoinen. Miten noin pienet voikin syödä kuin hevoset? Ovat kyllä tulleet isäänsä. ;D

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!