Venetsialaiset

Käytiin viikonloppuna kotikaupungissani tapaamassa isiä ja veljeäni. Ystävän luonakin ehdin vihdoin käydä, oli kiva nähdä pitkästä aikaa! :)

Täällä Pohjanmaallahan vietetään elokuun viimeisenä viikonloppuna venetsialaisia, ainakin siis täällä meidän suunnalla. Kotikaupungissa moista juhlaa ei ole ennen vietetty, mutta lasten onneksi ja iloksi nähtiin raketteja tänä vuonna aika kivasti. Olin kyllä yllättynyt, koska ikinä ennen ei venetsialaisia ole siellä suunnalla juhlittu. Kivahan oli nähdä kauniita raketteja, ja lyhtyjä rannan tuntumassa. Pauketta kesti keskiyölle, mutta sitten hiljeni niin että sai nukuttua. Meillähän oli bussi ihan rannan tuntumassa parkissa, ja pahimman paukkeen aikana mietitytti miten ikinä saadaan yö nukuttua, mutta hyvinhän se meni.

Siitä venerannan parkista onkin kiva lähteä joka suuntaan, eikä minnekään ole liian pitkä matka. Kävellen pääsee joka paikkaan. Oi voi, kyllä mä taitaisin takas muuttaa, jos koko perhe olis samaa mieltä. Tytöt jo kyselivätkin miksei muuteta, mutta poikia arvelluttaisi kovasti koulun vaihto. Mieskään ei omasta vakityöstään mieluusti lähde, joten kai sitä muuttoa saa haaveilla. Viimeistään sit eläkkeellä tuun kyllä takaisin, joten varautukaapa siellä kotikulmilla siihen jo nyt! ;D

Syysiltojen ihanuus

Vaikka ihan vasta kitisin kun kesä alkoi olla ohitse, niin täytyy sanoa, että taidan olla siltikin ihan tyytyväinen syksyn tuloon. Tykkään rutiineista, ja siitä ettei joka hetki tarvitse miettiä ruuanlaittoa tai puuhaa lapsille. Pimenevät illat ovat armollisia, ja peitto vedetään korviin jo ennen yhtätoista.

Rauhallisesti tämä arki täällä rullaa, vaikka esikoululainen aiheutti huolta tippumalla isojen lasten kaivamaan kuoppaan... Etuhampaista toinen törrötti vinossa, ja poistettiin seuraavana päivänä. Onneksi lääkäri sanoi että molemmat etuhampaat heiluivat jo, vaikkemme me sitä olleet huomanneet. Mitään suurempaa vahinkoa tästä ei kai siis seuraa. Poika hymyilee ilman hampaitakin, ja nyt syö jo tavallista ruokaa. Ruokahalukin on kaikilla lapsilla melkoinen. Miten noin pienet voikin syödä kuin hevoset? Ovat kyllä tulleet isäänsä. ;D

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Keittiösuunnitelmia

Heipparallaa!

Joskus sitä näköjään väsähtää myös tähän blogimaailmaan. Muiden kirjoittelua jaksan vielä lueskella, mutta tuntuu ettei itsellä ole oikein mitään sanottavaa. Tai vaikka olisikin, en vain jaksa vaivautua.

Mies yllätti viime viikolla. Käski istumaan alas ja minä luulin jo että jotain kamalaa on tapahtunut. Hän oli päättänyt että uudistamme keittiön. Kiva juttu, onhan sitä odotettu tässä jo monta vuotta. Enpä olisi arvannut etukäteen, mutta mies halusi yllättää. Keittiö on siis mulle synttärilahja, kun täytin vuosia viime viikolla. Aikamoinen lahja, ei meillä yleensä näin lahjota. Asiaan on vaikuttanut varmaan myös kesä, ja miehen kokkailut. Meillä on tosi huonosti kaappitilaa (tai liikaa romua) ja pienet työtasot ovat täynnä kattiloita tai muuta romua, joka ei mahdu kaappeihin. Ihanaa, että tämä asia järjestyy. Jospa ajoittaiset raivokohtaukset ruokaa laittaessa vähenisivät. ;)

Olen ottanut yhteyttä eri keittiöfirmoihin, ja huomenna käyn kuulostelemassa eräässä niistä. Eniten minua kyllä kiinnostaisi Ikea-keittiö, kun näin kuvan turkoosinsinisistä uutuusovista. (Kuvassa siis yksi ovi, hieman huonosti näkyy, mut en löytänyt parempaakaan. )Vau! Ihanat! En tosin tiedä miten ne meidän huusholliin sopisivat, yläkaappien oviksi haluaisin. Alakaappeihin varmaan valkoiset ovet. Miestä taas ei innosta ajatella kaappien kasaamista, vaan toivoisi niiden olevan kasattu valmiiksi. No, saa kai Ikeasta kasauspalvelunkin, vaan mitähän tulee maksamaan kun Tampereella on lähin pulju...?

Onko muilla kokemusta Ikea-keittiöistä?

Edit. Skannasin sittenkin katalogista tuon kunnon kuvan, kun jäi vaivaamaan kuvattomuus. Eihän tuosta yhdestä ovesta mitään selkoa saa!

Laiskottaa

Oon niin laiskana, etten jaksa kuvia latailla. Sori nyt, mut en vaan jaksa välittää. Haluan mennä sieltä missä aita on matalin.

Lapset aloittivat koulun toissapäivänä. Ekaluokkalainen oli innoissaan. Vanhemmat saivat olla aamusta mukana koulussa, ja minä menin kun ei isä päässyt. Noloa vain, että myöhästyin vartin... Mikään ei siis ole muuttunut omista kouluajoistani. :D Onneksi sinne tuli toinenkin vanhempi myöhässä.

Täällä siis ollaan ja laiskotellaan päivät. No, pestään pyykkiä ja leivotaan, neulotaan talveksi tossuja ja katsotaan televisiosta typeryyksiä. Onneksi mies sentään käy lounasaikaan kotona, niin tulee näihin mun päiviin vähän rutiinia ja saan syödyksi.

Mitenkäs teillä muilla on syksy lähtenyt käyntiin?

Lenkillä

Kävin eilen lasten kanssa kaupungin pururadalla. Ajattelin että käydään nyt kävelyllä, jos vaikka innostuisin lenkkeilemään yksikseni jossain vaiheessa. Kolme kilometriä ei ole paljon, eikä siihen normaalisti paljoa aikaa tuhraannu. Vaan meilläpä meni tunti!

Puolustuksena sanottakoon, että kunto ei ole kovinkaan hyvä, ja pysähdyimme joka kymmenes metri poimimaan niin mustikoita kuin puolukoitakin. Nyt harmittaa etten ole metsään mennyt aiemmin, sinne jäi mustikat. Ehkä vielä ehtis, olivatpa nuo lenkkimustikat ainakin ihan syötäviä.

Mitä kunnon kohottamiseen tulee, aikamoinen homma on kai edessä. Ei tätä ruhoa ole saatu liikkeelle neljään vuoteen, joten kai se on tosiaan aika rapakunnossa. Täällä maalla ei innosta lähteä vetelemään pitkin tuota yhtä ja samaa tietä. Haluan lenkkeillä joko kaupungissa tai pururadalla. Jospa sitä saisi jonkinmoista rutiinia liikkumiseen edes pienillä kävelylenkeillä. Keväällä vois olla jo ehkä normaalimmassa kunnossa, hih! ;)

Kesän viimeisiä

Taitaa se niin olla, että kesän viimeisiä uintireissuja viedään. Eilen muksut ja koira kävivät kyllä läheisellä hiekkakuopalla, mutta ilma alkaa olla jo sen verran viileä, ettei enää montaa kertaa uimareissulle lähdetä. Kiva on ollut nähdä kuinka lapset ovat rohkaistuneet, nuorempi poikakin oppi uimaan tänä kesänä. Uskaltaa jopa hypätä laiturilta veteen, mistä on itse oikein ylpeä.

Perheen karvaisin kaveri on myös innokas uimari, kunhan veteen ensin heittää kepin tai muun kelluvan lelun. Turkki vain tuntuu kovin painavalta kun se on märkä, joten kunnon ravistelu tekee terää uinnin jälkeen. Kaikista mukavinta on, kun pääsee oikein lähelle emäntää, joka jostain syystä kiljahtelee kimeästi kun tämä poika ravistelee. :)

Hiljaa kuin hiiri

Täällä ei tapahdu oikein mitään. Siivonnut olen tuota ikisotkuista työhuonettani, ja nyt sinne mahtuu jopa kävelemään. Tosin osa romuista majailee nyt vierashuoneen puolella, joten ongelma ei oikeastaan ole ratkennut. Kuvaa en tällä kertaa laita, vaikka melkein kaikki hyllyt ovat järjestyksessä.

Ensi viikolla alkaa koulu, mistä olen salaa iloinen. Jospa saan vähän hengähdettyä, kun nämä lapsukaiset tuntuvat omistavan tosi paljon enemmän energiaa kuin minä... Onneksi ovat avuliaita, ja poimivat eilenkin marjoja jotta saadaan keittää mehua.

Tänään onkin mulla "työpäivä" kakkujen parissa. Lupasin tehdä kaksi prinsessakakkua (argh!) miehen työkaverin juhliin. Vähän huolettaa, kun se marsipaanin kaaviloiminen ei ole ihan aina helppoa. Sitäpaitsi valkoista, siis vitivalkoista, marsipaania ei meiltä löydy. Toivottavasti tilaajan naama ei venähdä, kun kakut ovatkin luonnonvalkoisia. Eniten kyllä huolettaa jos kakkujen pintaa ei saakaan pyöreäksi, vaan se jää lommoille. Jossain vaiheessa viikolla teki mieli jo perua koko juttu, mutta ei auta kuin alkaa hommiin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!