Punaposket

 

Kyllä ne sieltä vielä punastuvat! Ihanaa, oikein odotan vesi kielellä.

 

 

 

Kurkutkin ovat alkaneet kukkia vihdoin viimein. Alkukesän viileys taisi tehdä tehtävänsä, meinasin jo että ensi kesänä ei kyllä edes yritetä. Taimet olivat niin pieniä ja rupuisia, etten uskonut niistä mitään tulevan. No, kukassahan nuo nyt ovat, joten perun puheeni.

 

 

Nyt vain sitten odotellaan satoa valmiiksi. :)



Kasvihuoneonnea

 

Käsienpesumestarilta tämä on jo aika paljon:

 

 

 

Kotipuutarhurin onni on tomaatinkukkien siitepölystä keltaiset sormenpäät. :)



Kukintaa



John Cabot, muistaakseni...



 Ai että tätä heinäkuutakin! Olin ihan varma, että ihanan kevätkukinnan jälkeen loppukesä menee jossain ihmeellisessä puutarhatylsyydessä. No eipä mene! Ruusut olin jo unohtanut, kunnes nämä kaunokaiset auttoivat aukaisemaan silmiä. Pitäisi kiitokseksi putsata ruusujen juurilta rikat mutta tämä maha ei ole samaa mieltä. Ensi keväänä ja kesänä sitten.



Vuosia sitten Lidlistä ostettu pensasruusu

 

 Kaikki on kasvanut jotenkin hujauksessa, kun muutama vuosi meni ilman minkäänlaista puutarhainnostusta. Muistan, kun kaikki kuvien taimet olivat pikkaraisia ja mietin mitä näistäkin tulee. No, tulipa isoja pensaita ja puskia, ihan ilman mun apuja. Näin se luonto hoitaa hommansa laiskottelevasta puutarhurista huolimatta. ;)



Pionien kukintaa saa vielä hetken odottaa


 

Pihaintoilua

 

Oi kesä ja kasvihuone!

 

Chilit puskevat hedelmää, samoin tomaatit. Paprikat kukkivat ja Lidlistä ostetussa on jo isohko hedelmä. Hihii! Olen niin innoissani, etten nahoissani meinaa pysyä.

 

Tässä vielä pienenä mut uusia kuvia en ole ehtinyt ottaa

Takapihakin näyttää nykyään ihan erilaiselta kuin ennen. Kuvaa ei mies edes omasta pihastaan tunnistanut, niin erilaiselta näytti. Tosin tuosta kulmasta harvemmin tulee katsottuakaan. Suunta parempaan siis, kun täällä aukeiden keskellä kuitenkin haluamme vähän suojaisaakin nurkkausta.

 

 

 

Omenapuut ovat kukkansa jo kukkineet mutta minkäs teet. Kyllä tuo kevään ja kesän vaihde taitaa olla se kaunein, vaikka paljon ihanaa on vielä edessä päin. Pioneissa on nuput ja ruusutkin aloittelevat kukintaansa. Äidiltä saatu juhannusruusu kukkii jo isona pensaana.

 

Nälkä se kasvaa syödessä näissä puutarhahommissa ja kovasti kihelmöisi hankkia vielä omppupuu ja kirsikkakin. Saas nyt nähdä... Lapsille olen omia puita aina ajatellut, joten eikös ne siinä sitten olisi?

 

Vaan nyt on mentävä ulos paisteeseen, kun eihän näin hienoa päivää voi ihan vain sisällä istuen viettää!



Eilisiä äitienpäiväpuuhia

 

 

Täällä nuhanenät touhuilevat keittiöpuutarhassa ja ottavat myös rennosti päiväunien aikaan. Lepoa kai tässä tarvitaan, kun mikälie nuhapöpö tarttui sopivasti viikonlopuksi lähes koko perheeseen. Silti ei ulkoa ihan kokonaan malta olla pois. Raitis ilma tekee kai hyvääkin... Tänään on onneksi ollut jo parempi päivä nenän kanssa, jospa pöpö ymmärtäisi jo väistyä.

 

Kuvassa siis keittiöpuutarha, joka laajeni kolmesta istutuslaatikosta kasvihuoneeseen ja useampaan laatikkoon. Kasvarin seinustalle löydettiin lidlistä kylmälavat, jotka kestävät sen minkä kestävät. Jossain vaiheessa kai pitää tehdä itse, kun eivät ihan mahdottoman tukevilta tuntuneet. Niiden edustalle nikkaroi mies eilen raamin raparperipuskille. Kiva, kun tuokin penkki on nyt siisti eikä kukaan vahingossakaan tallaille raparperien päälle, sitäkin kun siis ennen on tapahtunut...

 

Istutuslaatikoista osa odottaa vielä multaa. Yhteen sain ruoho- ja pillisipulit siirrettyä, samoin viime vuonna kylvämäni oreganon. Eiköhän tästä hyvä tule, kun vain saan apua multasäkkien ja -kasan kanssa. Kasa siis tuolla kasvarin takana. Kasvarin toiselle sivustalle tulee myös ainakin yksi laatikko, jos ei kahta.

 

Sähkökaapelikin tuonne vedetään, siksi pieni oja tuossa kuvan edustalla. Sähkötolppa laitetaan lyhennettynä versiona kasvihuoneen vierustalle ja rouva naamioi sen parhaansa mukaan kukkatolpaksi tai muuksi.

 

Kovin ollaan innoissaan tästä takapihan kasvojen kohotuksesta. Mieskin tänään mietti, kuinka erilaiselta koko alue jo näyttää. Taustan farmi ei harmita enää niin paljoa, kun katse ohjautuu ihastelemaan kasvaria. Metsäkärry toki vähän vielä taustalla pilkistelee mutta eiköhän sekin peity jossain vaiheessa elämää viiniköynnösseinämän taakse.

 

Ihanaa odotuksen aikaa tämä kevät, monessa mielessä. :)

Valmis!

Nyt ollaan jo voiton puolella. :)

 

 

Kasvihuone on valmis, mitä nyt toinen hylly ja kattoluukkujen automaattiavaajat puuttuvat. Nuo eivät silti käyttöä estä vaan hoituvat jossain vaiheessa. Kun nyt tulis vähän lämpimämpää, niin sais viedä taimitohelot ulos. Tokihan löytyy kaikenmoisia lämmittimiä ja myrskylyhdyistäkin on kuulemma apua mutta taidan vielä odotella.
 

Kasvari löydettiin edullisesti netin kautta ja on Sun Systa-merkkiä. Neliöitä on 8 ja vielä vaikuttaa sopivan kokoiselta meidän tarpeisiin. Heh, saapa nähdä kesän lopulla sitten... Runko on alumiinia ja tyytyväisiä ollaan. Mies olisi alunperin halunnut vihreän mutta asennusvaiheen kolinoiden myötä myönsi, että maali olisi voinut kyllä kärsiä. Turvalasit tuossa on ihan näiden mukeloiden takia, eikä hinta niiden myötä kohonnut liikoja.

Lattia on betonilaattaa,  joka ulottuu kasvarin ympäri vielä puolisen metriä. Koko lattiakehikko on vähän ylempänä maapintaa koska tarkoitus on kattaa koko hiekka-alue hakkeella. Sitä löytyy siis omasta takaa ja sitä on helppo lisäillä vuosien mittaan. Pientä kiveä olin myös harkinnut mutta muurahaisten pelossa siitä ajatuksesta luovuttiin. Tokihan se myös laski kustannuksia, kun eipä nuo kivisäkitkään ilmaisia ole.

Tyytyväisinä täällä ollaan ja emäntä suunnittelee jonkinmoisia kaffikutsujakin kasvarin myötä. Ihan omalle perheelle siis, ei sentään vieraita kutsuta. Lapset ovat auttaneet niin ahkerasti, että herkkupäivä keskellä viikkoa on ihan perusteltua. Eiköhän tuolla kaffi ja herkut maistu, jos sattuu aurinkoinen päivä. :)



Hiljalleen

 

Kyllä se valmistuu! Takapihan kasvihuone siis.

 

Sydämiä aviomiehelle, kun en lupaa kysynyt kuvan laittamiseen...

 

Mies on tehnyt suurimman osan hommista, vaikka auttelen kyllä sen minkä voin. Onneksi työt sujuvat mukavasti (kuten aina kun yhdessä tehdään), kun minä luen ohjeet ja mies käyttää rakennustietouttaan ja rauhallista maalaisjärkeä. Mun tempperamentilla muutamakin alumiinilista olisi saanut jo aikapäiviä sitten huutia...

 

Lapset ovat autelleet tosi ahkerasti pienimmäisen viihdyttämisessä ja sekös meitä aikuisia ilahduttaa. Tänään on luvassa kaupunkireissu, jolloin saavat itse ostella karkkia ym mukavaa. Pienimmälle taitaa äiti ostaa rusinapaketin. :)

 

Touhua siis riittää ja blogin päivittäminen on kovin ohuissa kantimissa. Kauhean kivaa silti, että välillä edes ehtii tännekin kuulumisia laittaa. Muiden blogeja ehdin silmäillä kyllä, vaikka harmittavan harvoin tulee kommentoitua. No, näin mennään tässä elämän vaiheessa.

 

Ihanaa viikonloppua!