Joulutähden uudet muodot

Johan tässä menee hermot sairastaessa. Onneksi on sentään tämä hienoinen jouluinnostus päällä. Harmittaa kyllä vietävästi että sairastuin juuri viikonlopuksi, eikä keittiön seinien maalaamisesta tullut mitään. No, jospa joku toinen kerta. Ennen joulua en kyllä uskalla edes toivoa keittiön ilmeen kohennusta, ainakaan maalaamalla. Onneksi sain tänään edes vähän askarella, vaikka muuhun ei voimia kyllä hirveästi vielä ole.


Valkoisesta joulutähdestä oli liimaukset antaneet periksi. Ei auttanut teippaus eikä liimaus, joten hetken mietittyä päädyin uuteen ratkaisuun. Ei tähteä roskiinkaan tehnyt mieli heittää, sen verran kaunis se oli.


Neljä tällaista tötteröä, toisella puolella rusetti ja toisella punainen kivi. Jokaiselle muksulle oma, keksitään nyt sitten vielä joku pedagoginen juttu siihen mukaan ettei karkkia ihan turhaan kerry tötteröihin. ;D


Sitten vielä yksi tällainen pienempi tötsä, mun mielestä se kaikista kaunein. Jotenkin nuo enkelikiiltokuvat ihastuttaa vuosi vuodelta enemmän. Lapsena ei niinkään, olivat jotenkin kaikki aina niin pullukoita ja saman näköisiä. :D Vaan näihin tötsiin olen kyllä tyytyväinen. Ei edes harmita että tähti meni rikki.

Se tehokkaampi Detox-kuuri

Eihän se sairastelu sitten ottanut loppuakseen. Lopulta olin minäkin sängyn pohjalla. Perjantaista asti olen horissut 38-39-asteen kuumeessa kurkku kipeänä. Vasta tänään jaksaa olla jalkeilla ja syödäkin vähän. Kurkku on ollut niin kipeänä ettei ruoka ole maistunut. Kaikki mieto keittoruokakin kirvelee silti vielä sen verran että annoskoot ovat puolittuneet. Ei ihme, että paino on mennyt alaspäin. Tehokkaampaa kuin Detox-kuurit! En tosin suosittele kenellekään, enterovirus ei ole kiva kaveri.

Hiukkasen kurjaa viikonloppua piristi kyllä tämä:


Mies oli ajatellut piristää väsynyttä vaimoa kukkasilla. Niin ihana kimppu että ihan itkuun pillahdin. Heh, minä en pahemmin vetistele mutta taisi olla viruksellakin osansa asiassa. Onneksi kimppu on vieläkin hyvän näköinen, piristää mieltä varmasti vielä muutaman päivän.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Pysykää terveinä!

Jouluinspis

Tänään se sitten iski. Jouluinspis! En tiedä mistä se yhtäkkiä tulla pöllähti. Kotimatkalla vain tuli sellainen olo että nyt olis paree alkaa suunnittelemaan vähän joulukoristeita. Tosin tää intoilu ei rajoitukaan pelkästään koristeisiin, vaan haluaisin myös maalata keittiön seinät. Harmaata olis tarkoitus harkita... Sitten olis kiva jokin arbetsbänk, siis lasku- ja työtilaa keittiöön. Mieskin on sitä mieltä, oltuaan pari päivää kotona sairastelijan kanssa ja laitettuaan kahtena päivänä peräkkäin ruokaa. Kuulemma teki tänään mieli ottaa lekalla alas yks seinä ja vetää toiselle seinälle koko seinän pituinen työtaso. Hehee, ehkä meillä sittenkin tapahtuu jotain tänä viikonloppuna! :D

Vaan tänään mä mietin verhoja ja haaveilen ihanasta uudistetusta keittiöstä! Siihen auttais jo se harmaa maali, ja muutama ihana koriste. Kuvat on lainattu Sundsin sivuilta, eikös ole ihania? Sieltä löytyy muitakin ihanuuksia, käy kurkkaamassa jos yhtään kiinnostaa. Arvatkaa missä meinaan poiketa kun huomenna töistä pääsen... ;)

Just kun pääsi kehumasta...

...että ollaan oltu koko syksy terveinä. No, täältä löytyis nyt mitä-lie-vesikauhua tai olisko vesirokkoa (en tiedä, jotain punaisia näppyjä jotka kuulemma kutisee), kuumetta ja vielä bonuksena oksennustautia. Kaikki tämä yhdessä yössä, ei olis eilen kannattanut kehuskella. Nyt on sitten kolmasosa tästä populaatiosta sairaana. Emäntäkin kärsii mistä lie ongelmasta kun dödö pettää kesken työpäivän eikä auta vaikka vaihtelee dödömerkkiä. Laitan hormonien piikkiin, eihän tällaista kauaa kestä, eihän? En tahdo olla haisuli!

Tänään onkin ollut monella meistä ihan vain pyjamapäivä. Vessat olen kyllä siivonnut siitä huolimatta. Pitäis tosin siivota koko talo, sen verran sotkuista ja pölyistä on. Pahinta on kyllä kaikenmoiset tavarakasat. Miten niistä oikein pääsee eroon?

Että tällainen rentouttava viikonloppun täällä! Katsotaan ollaanko paremmassa kunnossa ensi viikolla vai kiertääkö kaikki pöpöt koko sakin. Terveempää viikonloppua teille muille!

I love HK

Enkä siis tarkoita mitään sinistä lenkkiä! ;)


Olin eilen kertomassa seurakunnassa Hong Kongissa vietetystä ajasta. Vaikka siitä on jo neljä vuotta, halusivat kuunnella. Ihan mukava ilta oli, eikä kuulijoita haitannut vaikkeivät nähneet edes kuvia.

Ihme kyllä, ei tullut ikävä. Välillä tulee, niin että sydäntä riipii. Tällä kertaa ei. Ehkä sinne vielä pääsee takaisin. Jos ei pitemmäksi aikaa, niin voihan joskus käydä reissussa. Jos ei perhettä olisi, lähtisin. Ihan minä päivänä tahansa.

I <3 Hong Kong!

Koulutukseen uikkari päällä

Heippa taas!

Täällä on yks väsynyt emäntä. Tää pimeys vie kyllä mehuja vaikka töistä tullessa ottaiskin rauhallisesti ja yrittäis nukkua kunnon yöunia. Krooh!

Töissä on mennyt ihan mukavasti, mitä nyt palkkahommista on taas häikkää... Me lähdetään pomon kanssa koulutukseen, ja kuulemma saan koulutuspäiviltä (2 päivää) yhden palkallisen vapaapäivän. Yhden? Soitin liittoon ja neuvoivat keskustelemaan pomon kanssa koulutuspäivien jälkeen työehtosopimus kourassa. Eh... Mä en jotenkin oikein odota ensi viikkoa ja sen tunnelmaa työpaikalla.

Kivaa koulutuksessa on tää. Ja se, että tapaan yhtenä iltana vanhan rakkaan ystävän, jonka kanssa ei olla nähty maailman aikoihin. Onneksi on e-postit ja puhelimet, ettei ole yhdeydet aivan vuosien saatossa katkenneet.

Joten ei kai tässä auta itku markkinoilla, otan koulutuksesta irti minkä saan, ja käyn uimassa ja saunomassa oikein olan takaa. Arvatkaa muuten kuka vietti muutaman hikisen hetken cittarin ja prisman sovituskopissa eilen? Nyt on sit uusi uimapuku sen vanhan hapristuneen tilalla. Onneks sovitin sitä vanhaa toissailtana, olishan noloa jos se olis vasta kylpylään päästessä revennyt... Tuli mieleen tää seuraava video. Tuntuuko yhtään tutulta? ;D



Hyvät viikonloput jo tälleen vähän aikaisin, levätkää että jaksatte näitä pimeitä syysiltoja. :) Ja muistakaa, aina on hyvä syy ostaa vähän suklaata!

Voiko huivi olla liian iso?

Pakko kertoa, vaikka tunnen itseni ihan turhanmäkättäjäksi tän vuoksi...

Mulla oli tänään töissä hiukan vilu ja ajattelin kietoa mustan villahuivini kaulaani loppupäivän ajaksi. Huivi on suuri, mutta todella ohutta, niin ohutta että läpi näkyy, villaa. Kun olin kietomassa huivia kaulaani, pomo tokaisi näin: "Sulla on kyllä aina niin isoja huiveja, ihan kuin oisit lentoon lähdössä. En tykkää!"

Mitä tuohon voi sanoa?

Loppupäivän värjöttelin pienen Jackpotin huivin kera (joo, ihan kiva että sain sen pomolta, muttei se vedä vertoja mun rakkaalle ja LÄMPIMÄLLE villahuiville!) ja mietin mitä uskallan tästedes laittaa päälleni töihin.

Tekis vieläkin mieli päräyttää muutamat voimasanat. :/