Melkein valmista!

Tässähän voi melkein huokaista, tyttöjen huone on asuttavassa kunnossa! Ei valmis, mutta sen verran valmis että siellä jo nukutaan. Ne kuuluisat listat on laittamatta myös tässä huoneessa, samoin jotain mööpeliä pitää vielä hankkia. Ai niin, ja patteri pitää vielä laittaa paikoilleen. Näytän teille vähän tuokiokuvia viikonlopulta:

Tästä lähdettiin. Kauhea sotku, josta näkyy vain osa!

Mies repi tapetit, spaklasi seinät ja maalasi. Minä auttelin. Täytyy tunnustaa että valitsin sen värin sittenkin... Tuli aikamoisen vaaleanpunainen! Tarkoitus oli valita lähes valkoinen, jossa häivähdys vaaleanpunaista. Ei ihan mennyt nappiin, värejä on vaikea valita pienistä näytetikuista! Nojaa, roosa tuli ja tytöt tykkää.

Tuossa kuvassa näkynee tuo väri, ja vanha matto. Tilalle tuli sama laminaatti kuin vierashuoneessa. Tiedä häntä jos laminaatti kestää lasten leikit ja askartelut...

Vanhan lattiamaton alla oli jonkinmoinen levy, ja levyn alla ihmeellistä karvaa! Tuli ihan mieleen takavuosien sketsisarjan hahmo Herra 47! Muistaako kukaan muu kyseistä "herrasmiestä"? ;D
Yhdennäköisyys joiltakin osin on ihan selvä! Eikös vaan..? ;D

No, ettei täysin harhauduta pois rempasta, näytetään nyt vielä lopputuloskin.

Uusi kirjoituspöytä olis kiva, mutta niin kauan kun lapset liimailevat tarroja ja piirtelevät pöytälevyyn, saa vanha kelvata. Ehtiipä sitä hankkia uuden ja ehomman sitten kun tytöt ovat isompia.

Korilipaston tilalle tulee isompi lipasto, korihommeli siirtynee ikkunan alle. Tuolle seinustalle ajattelin maalata muutaman valkean kukkasen, tasapainottamaan kaikkea tätä vaaleanpunaista. Saas nähdä milloin ne tulee maalattua...

Tytöt olivat ikionnellisia, vaikkei kaikki ihan uutta olekaan. Silti muutos on suuri, tyttöjen huone kun on ollut surkeimmassa kunnossa koko talossa. Seuraavaksi kai laitetaan poikien kammari ja meidän makuuhuone, tosin se onkin jo isompi homma kun pitää yksi väliseinäkin siirtää.

Remppahommia!

Mies kyllästyi joutenoloon ja alkoi veljensä innoittamana (sielläkin rempataan) repiä tyttöjen huoneen tapetteja. Osa seinistä on nyt pohjamaalattu kerran, vaan muutama kerros maalia on kaiketi lisättävä. Alla on mikälie tumma levy, joka paistaa läpi aika herkästi. Huomenna miekkonen meinaapi maalata oikein urakalla, saa nähdä mikä tulee seinien väriksi.


Tyttöjen mielipiteet värien suhteen eriävät, joten isäpappa päättää lasten puolesta. Roosaan vivahtavaa kai... Tyttöjen sänky maalattiin vuosi sitten äklövaaleanpunaisella, kun tytöt niin halusivat. Vähän on vaikea nyt päättää mikä väri seiniin sitten passaisi. No, mikä tahansa vaihtoehto on kai nykyistä kirjavaa parempi ;D


Huoneen toisella seinustalla oli vanhat umpikomerot, jotka olivat ihan täynnä pelkkää romua. Mies repi komerot sileiksi, ja sen takia uusitaan nyt sitten lattiakin. Maton tilalle tulee kai tummahko laminaatti. Vanhojen komeroiden paikalle siirretään huoneen toiselta seinustalta vaatekaapit, jotta pimut saavat opetella vaatehuoltoa. ;)


Minä en ole oikein ehtinyt mukaan tähän projektiin, on liikaa töitä eikä pää vain pysy mukana värien valinnoissa tai muissa päätöksissä juuri nyt. Tehköön siis mies mieleisensä, kunhan ei tee niitä ainaisia boordiseiniä! Tyttöjen kasvaessa tulee taas varmaan remppa eteen, joten en jaksa oikein stressata tästä. Eiköhän siitä hyvä tule.

On tässä huoneessa muuten ollut kokolailla tapetteja. Mies on saanut aikansa kuluksi repiä. Yksi aika kiva malli löytyi ikkunan yläpuolelta. En ehkä ihan ruskeata laittaisi, mutta kukat on aika kauniit.


Sitten vielä remppaan täysin kuulumaton ilmoitusluontoinen asia: mies on laihtunut 5 kiloa. Tosta noin vaan. Kyllä se sipsejä ja karkkia on iltaisin mussuttanut, että en sit tiedä kuinka kauan tää mies-laihemmaksi-projekti oikeesti kestää :D En raaskinut sanoa että monesti se on vaan nestettä, joka lähtee ekaksi. Läski kun meinaa olla ikuista.

Juhlia kerrakseen

Tässä on nyt saatu viime aikoina juhlia kovasti. Synttäreitä on osunut tiuhaan tälle ja edelliselle kuulle. Lauantaina oltiin siskon synttäreillä, pyöreitä juhlimassa, ja tänään vietettiin täällä meillä nuorimmaisen juhlia. Kakusta voi varmaan arvata kumpaa sukupuolta födelsedagsbarnet on ;)



Siskon kakku ei jäänyt ollenkaan pahemmaksi, oli oikein maukasta. Ihana oli tavata rakkaita ihmisiä ja viettää aikaa vanhassa kotikaupungissa. Harmi vain että aina aika hurahtaa liian nopeaan. Ehkä kesällä sitten kerkeää käydä useammassakin kyläpaikassa. Onnittelut vielä siskolle, olet kaunis ja rohkea! :)



Mukavaa viikkoa kaikille! Jokainen päivä on lahja, joten iloitaan elämästä ja maistellaan vähän kakkua välillä! Vaikka arki onkin monesti kovin rukiista leipää, vaan aina väliin vähän kakkua mahtuu :)

Sotkua vaikka muille jakaa!

Voi ei. Meidän kodista vois tehdä elokuvan Mission Impossible, osa 4... Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu. :/

Rakas siskoni käväisi pääsiäisen aikaan meillä pikapikaa ja näyttelin tietysti mitä olen saanut tehtyä. Jaa-a, itselle jäi kyllä päällimäisenä mieleen se mitä EN ole saanut tehtyä. Blääh! Silmäni avautuivat mahdottomalle määrälle romua, selvälle sotkulle ja lialle, hiekkaiselle keittiön lattialle. Siis oikeasti, onko kellään muulla osaa Saharasta keittiössä?! Syy hiekkaisuuteen on tässä:


Koiramme majailee yön keittiössä, ja sen turkissa kulkeutuu uskomattomat määrät hiekkaa sisälle. Ei auta vaikka putsaan tassuja aina kun koira tulee sisälle.

Mitä tavarapaljouteen tulee, Saunalahden mainoksen tapaan voin kysyä että mistä tätä romua oikeen kertyy!?! En voi pahemmin päivittää tätä remppablogina, kun en saa mitään tehtyä. Rojua suorastaan lainehtii nurkissa. Voiko rojuttomaan arkeen koskaan päästä? Kai askeetikoillakin on romuja kaapissa..?

Olen kai jonkinasteinen outolintu, kun en osaa olla näyttämättä kotimme sotkuja. Laitan tähän todistusaineistoa työhuoneestani. Auts, totuus on kaunistelematon ja särkee silmiä. Tämän perusteella voisi jo kuvitella että olen puoliksi hamsteri.



Vaan olohuoneen puolelta kuuluu nyt sellainen mekastus että pitää lähteä ottamaan selvää mitä siellä oikein tapahtuu. Ehkäpä lapset rauhoittuvat pannukakun ääreen, onneksi se on jo valmiina.

Pääsiäinen

Oi huh, kovin nopsaa meni pääsiäinen!

Pitkäperjantai on perinteisesti kovin hiljainen päivä, ainakin meidän perheessä. Muistan kun lapsena sai tuskin pistää nokkaansa ulos, pajunkissoja sai hakea. Kovin tuli aina aika pitkäksi. No eipä siitä mitään traumoja ole jäänyt ;)

Itsekään en halua että lapset juoksevat pitkänäperjantaina pitkin kyliä, mutta kävimme silti koko perheellä pajunkissoja ja risuja keräämässä. Mies teki tytölle kunnon luudan, joka oli mukana seuraavan päivän virpomisreissulla. Kiva kun perjantaina saatiin nauttia auringostakin :)

Isot lapset kyyditettiin lankalauantaina sitten kylille, ja pikkuiset seurasivat minun kanssani fammoa ja sukulaisia tapaamaan. Harmiksemme sukulaiset eivät olleet kotona, mutta muutamalle tutulle päästiin sentään virpomaan. Pienet saivat "saaliiksi" muutaman lantin, jolla sitten saivat itse kaupasta ostaa hieman karkkia. Olihan eri hienoa päästä karkkiostoksille ja vielä maksaa itse!

Isojen lasten kännykästä taas loppui akku kesken virpomisreissun. Ei alkanut lapsista mitään kuulumaan useammankaan tunnin jälkeen, joten soitin heille vain huomatakseni että puhelimeen ei saada yhteyttä. Saihan siinä sitten mies kierrellä kylillä yli tunnin, ennen kuin kadonneet lampaat saatiin takaisin kotiin. Ehdittiin jo vähän huolestua... Lapset olivat lompsineet pitkin poikin kylänraittia, tytöllä pikkuveljen kumisaappaat jalassa. Silti oli suut hymyssä vaikka tytöllä jalat rakoilla. Voi kun itsekin omaisi moisen asenteen. :)



En harmikseni kaiken hässäkän keskellä muistanut otella kuvia meidän pikkutrulleista, mutta tässä kuva päivän pikaleivoksesta. Onneksi oli kääretorttupohja pakkasessa...muuten ei ois saatu suuta makeaksi. Käärispohjalle lemon curdia ja kermarahkaa. Nopeaa ja hyvää!

Vehnänjyvän laki

Luin tässä hiljattain Ulla-Christina Sjömanin kirjoituksen vehnänjyvän laista. Näin pääsiäisen aikaa se puhutteli erityisesti. Sjöman oli kylvänyt rairuohoa, ja muutama siemen oli tippunut purkin ulkopuolelle. Eiväthän ne sivuun pudonneet siitä mihinkään kasvaneet.

Samoin koen meidän laitamme olevan. Vehnänjyvän laki koskee meitä kaikkia. On kaiketi kyse siitä, mitä me voimme antaa itsestämme toisille. Monesti sitä miettii että mitä ihmettä minä tästä ja tuosta taas saan. Voisikos joskus ajatella toisin, mitä toiset tästä saavat? Voinko minä antaa toisille sitä, mitä he tarvitsevat?

Ei sen tarvitse olla aina jotain SUURTA ja elämää mullistavaa, vaan ihan arjen pieniä asioita. Monesti se kiteytyy lasten tullessa taas tuhannen kerran ulkoa sisälle pyytämään että laittaisin haalarin kuminauhan kengän alle, tai vetäisin housunlahkeen kumpparin päälle. Tai zorro-naamion värkkäämistä, vaikka zorro ei omasta mielestä kuulu pääsiäiseen... Tai iltasadun lukemiseen kun on itse rättiväsynyt ja haluaisi lapset sänkyyn vain mahdollisimman nopsaan, että saisi itse hieman hengähtää. (näin meillä...)

Äitini sanoi aikoinaan, ettei itsekäs elämä tuo onnea. Elämän jakaminen toisten kanssa ja toisten hyväksi tekee elämästä mielekkään. Ei helpon, mutta kaikessa kaaottisuudessaan elämisen arvoisen.

Siunattua pääsiäistä kaikille!

Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.

Johanneksen evankeliumi, 12:24-26

Kevät!

Johan tässä kevät kovasti yrittää ottaa niskalenkin talvesta. Näyttää jo aika hyvin onnistuvan. Mistäs tiedän? Tästä:



Vaikka mieheni on kovin lapsirakas, ei meillä sentään noin montaa paria kurahousuja kuivumassa roiku. Kuvan otin työpaikaltani. Lapset olivat totaalisen innoissaan vesilätäköiden ilmestymisestä. Moni jopa istui lätäkköön, mitä tädit tietenkin yrittivät estää. Aina siellä joku kuitenkin pyllötti... Onneksi on kurahousut! :)

Toivotaan että pääsiäisen aikaan saadaan nauttia auringon paisteesta, joka vähän kuivattaisi pihan vesipotteja.