Tarpomista

On tässä eestaasreissaamisen aikana ehditty välillä muutakin kuin istua autossa tai sairaalassa. On esimerkiksi

-oltu hiitokilpailuissa jossa kaikki saivat mitalin
-käyty jäällä kiihdytysajoja ihmettelemässä
-tavattu ystävä kovan tuulen aikana ja oltu onnellisia toppatakeistamme
-hiihdetty umpihangessa miehen kanssa niin että varpaisiin sattui
-tehty laskiaispullia mantelimassalla ja hillollakin
-puhuttu pitkiä puheluita ja huomattu ettei lasku olekaan luvatun kaltainen
-hankittu etukortti ruokakauppaan
-tehty kaikkea tavallista ruuanlaitosta vessanpesuun ja lapasten etsimiseen

Silti olo on välillä kuin umpihangessa tarpoisi. Mieli repii kahtaalle. Pitäisi olla kotikaupungissa, toisten tukena, ottamassa vahtivuoroja sairaalassa. Töitä ei jaksaisi, ei myöskään kiljuvia kakaroita, tappeluita ja kinastelua istumajärjestyksestä.

Aina ei saa valita. Ehkäpä sitä kaikesta oppii, pinna venyy kiristymisen sijaan, omat toiveet ja haaveet pienenevät realistisiin mittoihin. Tapetit ja maalisävyt vaihtuvat toiveeseen nähdä vielä kerran, kuulla yhä heikko vastaus puhelimen kautta toivotettuun hyvään yöhön. Mitä silloin on väliä millaiset seinät kodissa on, kunhan eivät päälle kaadu.

Onni ei olekaan riippuvainen terveydestä, itsemääräämisoikeudesta, jalkojen kantavuudesta. Ei huimaamattomuudesta, ei pahoinvoimattomuudesta, ei tukan päässä pysymisestä, ei ruuan syömisestä eikä varsinkaan siitä, missä muodossa ravintomme saamme. Ei myöskään siitä saako yönsä viettää kotona vai sairaalassa, yksin vai tuntemattoman ihmisen kanssa. Mikään ei ole kuin ennen, eikä sitä entistä osaa enää kaivatakaan. On vain onnellinen siitä mitä on. Juuri nyt. Huomisesta kun ei koskaan tiedä.

Onni on pieninä palasina sairaalan hajussa, hihkeässä poskessa ja kädessä. Onni on uupuneen saadessa nukkua vaikka koko päivän, mutta myös siinä että sittenkin herää kun häntä puhutellaan. Että sittenkin aukaisi silmät ja tunnisti. Että minä sain nähdä, pitää vielä kerran kädestä. Ehkä ensi viikolla uudestaan.

"Vielä mä toivon vaikkei täällä
Toivoa olis ollenkaan
Tarraudun käteen vapahtajan
Käy Herra meitä siunaamaan"