Kauan odotettu

Kauan odotettu pikkuisemme on vihdoin kotona. Synnytys meni hyvin ja niin vauva kuin äitikin voivat hyvin. Sen verran uutta ja ihmeellistä kaikki on, että blogini taitaa hiljetä entisestään.

Kukkalähetyksen väristä arvaatte varmaan kumpi tuli. ;)

Oikein hyvää kevättä kaikille, ja siunattua pääsiäisen aikaa.

Arjen pieniä ihanuuksia

Voi kuinka ilahduin, kun löysin kaupasta todella tuoreen ja terhakan basilikan! Toivon, että saan sen pysymään hengissä, juuret ainakin olivat aika hyvässä kunnossa joten ehkäpä se selviää.

Voiko olla parempaa aloitusta päivälle, kuin tomaatti-basilikaleipä? Siihen vielä päälle oma rauha, ei edes koira rapistele oven takana. Ah! Tällaisia aamujakin tarvitaan. Ei liian usein, jottei hyvään totu, mutta välillä. :)

Aikamoisen ihastuttava yrtti tämä basilika. Yksi lempiyrteistäni. Onneksi sitä saa kaupasta, kasvatusyritykset kun eivät aina ole menneet nappiin. Jospa tänä kesänä onnistaisi!

Puutarhakalenteri

Täällä unelmoidaan jo kesästä, kuten varmaan useassakin taloudessa.

Taas kurkin Kekkilän sivuille, kuva lainattu sieltä. Voi kun oliskin tuo vitriini käytössä! Sivuilta löytyi aika näppärä puutarhakalenteri, kun en minä ainakaan muista mitä tehdä minäkin kuukautena. Kannattaa kurkata. Eipäs olis mulla tullut mieleenkään, että esim tomaattien esikasvatus olisi syytä aloittaa jo nyt. Yleensäkin olen aina myöhässä, mitä tulee puutarhahommiin. Tänä vuonna haluaisin kyllä niitä tomaatteja, mieluusti kirsikka-sellaisia.

Kun ei tuonne puutarhaan vielä lumien ja masun takia pääse, niin voisihan tässä pitää vaikka blogisiivouksen. On tullut tätä tekstiä sen verran paljon, että vaikea täältä on itsekään mitään löytää. Tunnisteitakin jo vaikka ja kuinka... Katsotaas, milloin saan aikaiseksi.

Auringon kaipuu

Kyllä pitkän ja pimeän talven jälkeen kaipaa kovasti jo kevään valoa. Onneksi kevät on jo aika pitkällä ja aurinko näyttäytyy aika useinkin. Jos ei, niin pitää ottaa vähän tekoaurinkoa arkeensa. Eikös nää appelsiinit aja asian aika hyvin?

Kova olis matkakuume tällä lyylillä, mutta eipä tänä keväänä enää taideta minnekkään pitkille matkoille, ei kyllä lyhyemmillekään, lähteä. Hassua kun aina käy näin: kun olis mahdollisuus lähteä, ei ole rahaa/lippuja, ja kun olis liput, ei ole mahdollisuutta siltikään lähteä. No, ehkä vielä ehtii matkustelemaan tulevaisuudessa. Lontooseen olis kova hinku...

Omaa arkea piristämään ostin meille uudet kahvikupit. Tai mukithan nuo on, mutta passaa maitokaffia (tai kahvimaitoa, hih) juovalle oikein mainiosti. En ole ikinä oikein osannut käyttää sinistä väriä, mutta mikä lie kääntänyt pään. Turkoosit lasinalusetkin piti hankkia, olivat niin pirteän näköiset. Aika vähällä sitä saa itseään ilahdutettua.

Kaunista pyhäpäivää kaikille!

Hyvää naistenpäivää!

Oikein ihanaa naistenpäivää kaikille naisihmisille!

Minä nautiskelen vielä tänäänkin (kuva on eiliseltä) palan puolukkapiirasta kaffen kanssa, ja luen lehteä ruokapöydän ääressä. Pitää vain lähettää muksut hiihtoladulle keksien kera (ruokapöydän ääressä kun ei meillä lehtiä yleensä lueta, kröhöm), niin saa ihan rauhassa nautiskella. ;)

Ovelaa, vai mitä?

Pienestä kiinni

Taas eilen saatiin muistutus elämän hauraudesta, siitä kuinka pienestä kaikki voikin olla kiinni.

Miehen työtehtäviin kuuluu huolehtia erään koulun lämmityssysteemistä. Lämmitys hoidetaan hakkeella, ja hakesäiliö on aika suuri kuten kuvasta näkyy. Näin talvella hake saattaa jäätyä pinnalta jättäen jälkeensä kuoren, jolloin näyttää siltä kuin säiliö olisi vielä aika täynnä. Tämän takia pitää aina välillä tarkistaa miten asian laita todellisuudessa on.

Tästäkin kuvasta näkyy, miten hakkeessa on onkalo, eli haketta on palanut. Alin hakekerros siis liikkuu eräänlaista linjaa pitkin kohti suurta polttimoa, mutta aika kavala on tää säiliö, kun tässäkään ei kuva kerro hakkeen todellisesta määrästä yhtään mitään.

Mies oli eilen YKSIN mennyt kopistelemaan hakekasaa lapiolla ja menettänyt tasapainonsa niin, että humpsahti pää edellä säiliöön. Onneksi oli lapio kädessä jottei hautautunut alas ropisevan hakkeen alle, vaan jäi "pinnalle". Iski siinä hötäkässä jalkansa kipeästi, mutta se nyt on pientä siihen verrattuna mitä olisi voinut tapahtua.

Huhhuh.

Olen onnellinen, että mulla on mun mies ja se on edelleen hengissä. Pienestä se voi olla kiinni. Onneksi miehen pomo päätti eilisen tapauksen jälkeen ettei hakesäiliötä huolleta enää yksin, vaan aina on oltava työkaveri mukana. Päätös helpottaa vähän kotijoukkojenkin huolta.

Kiitollisina mentiin eilen nukkumaan, en halua edes ajatella miten asiat voisivat olla. Olen onnellinen ja kiitän Luojaani, että meillä on toisemme. Ja juuri tämä elämä, monista vastoinkäymisistä ja huolista huolimatta arvokas ja ainutlaatuinen. Kiitos! <3

Miehen mopo

Voi onnea, kun mies sai ostaa äidiltänsä isänsä vanhan mopedin. Kaunotarta on säilötty tallin uumenissa vaikka kuinka kauan, eikä ajokilometrejä ole kertynyt kuin reippaasti alle 3000. Arvaatteko mitä mies puuhaa tämän illan?

Rätti käteen ja puunaamaan!

Kieltämättä aika välkyn näköinen kaveri.

Hyvässä kunnossa, bensaletku kuulemma pitää uusia. Ehkä rouva pääsee päryyttämään pitkin pihamaata ensi kesänä, jos mies vain raaskii mua mopon päälle päästää.

Vanhassa vara parempi, vai mitä sanotte? Kyllä tää aika monet nykyajan mopot peittoaa. Jos ei tehoissa, niin kauneudessa kyllä.