Pienestä kiinni

Taas eilen saatiin muistutus elämän hauraudesta, siitä kuinka pienestä kaikki voikin olla kiinni.

Miehen työtehtäviin kuuluu huolehtia erään koulun lämmityssysteemistä. Lämmitys hoidetaan hakkeella, ja hakesäiliö on aika suuri kuten kuvasta näkyy. Näin talvella hake saattaa jäätyä pinnalta jättäen jälkeensä kuoren, jolloin näyttää siltä kuin säiliö olisi vielä aika täynnä. Tämän takia pitää aina välillä tarkistaa miten asian laita todellisuudessa on.

Tästäkin kuvasta näkyy, miten hakkeessa on onkalo, eli haketta on palanut. Alin hakekerros siis liikkuu eräänlaista linjaa pitkin kohti suurta polttimoa, mutta aika kavala on tää säiliö, kun tässäkään ei kuva kerro hakkeen todellisesta määrästä yhtään mitään.

Mies oli eilen YKSIN mennyt kopistelemaan hakekasaa lapiolla ja menettänyt tasapainonsa niin, että humpsahti pää edellä säiliöön. Onneksi oli lapio kädessä jottei hautautunut alas ropisevan hakkeen alle, vaan jäi "pinnalle". Iski siinä hötäkässä jalkansa kipeästi, mutta se nyt on pientä siihen verrattuna mitä olisi voinut tapahtua.

Huhhuh.

Olen onnellinen, että mulla on mun mies ja se on edelleen hengissä. Pienestä se voi olla kiinni. Onneksi miehen pomo päätti eilisen tapauksen jälkeen ettei hakesäiliötä huolleta enää yksin, vaan aina on oltava työkaveri mukana. Päätös helpottaa vähän kotijoukkojenkin huolta.

Kiitollisina mentiin eilen nukkumaan, en halua edes ajatella miten asiat voisivat olla. Olen onnellinen ja kiitän Luojaani, että meillä on toisemme. Ja juuri tämä elämä, monista vastoinkäymisistä ja huolista huolimatta arvokas ja ainutlaatuinen. Kiitos! <3