Alkaa mennä hermot

Ei tätä dieettiä ihminen voi kestää! Liekö syynä pomon töissä tarjoama pulla, mut mun sokerihimo on ylimmillään. Jopa niin kovasti että hiippailin karkkikätkölle ja otin sieltä muutaman... Tarkalleen sanoen 7 kappaletta, joissa paketin mukaan sokeria noin 14 grammaa. Aika hyvin Malacolta, siis kun ovat noin laskeskelleet, vaan onpas paljon sokeria! No enää ei auta itkeä, enkä kyllä itkiskään. Oli ihastuttavan hyvää! :D

Ilta meinas mennä piloille kun väsäsin muka pikkuleipiä voista, pähkinävoista ja suklaasta. Ne piti paistaa, ja paiston jälkeen viipaloida. Kertokaa mulle miten muka pelkkää rasvaa sisältävän "taikinan" voi paistaa?! Musta tuntuu että mua on pissitty silmille tän reseptin kanssa. Eka pelti mustui reunoilta, mutta ei toinenkaan ollut mikään illan kohokohta. Ja jottei tässä liian vähällä pääsis, tyttö toi jonkinmoisen muovailuvahan paistettavaksi. Oli taiteillut ötököitä. Nyt meidän keittiössä siis haisee niin palanut peanutbutter kuin muovikin. Ihanaa...

Pakko vielä laittaa kuva yhden illan "herkusta". Hmmm, mun mielestä nuo näyttää enemmän pannulle lätkäistyiltä aivoilta kuin lätyiltä. Tuli kyl ikävä äitiä, ja sen lättyjen pitsireunaa. Ja sokeria päällä...mhhmmm!


Saas nähdä kuinka kauan mä tätä rääkkäystä jaksan. Vastahan mä viikonloppuna alotin. ;D

Sokerihiiri

Näin heti alkuun iso huokaus: *huoks!*. Elämäni ei ole enää makeaa. Voi tätä kurjuutta!

Töissä kuulee joka päivä LCHF-ruokavaliosta tai GI-dieetistä, ja muutaman kuukauden ylistystä kuunneltuani päätin minäkin kokeilla. Eli tästä on kyse, peruna, leipä, valkeat jauhot ja sokeri on jätettävä pois. Tai jos ottaa kevyemmin, olis rajoitettava nopeita hiilihydraatteja. *huokaus*


Olen kuullut karppaamisesta sen verran paljon hyvää, että tahdon minäkin tosiaan ainakin kokeilla. Painon en toivo putoavan, eihän mua muuten löydä lyhtypylvään takaa, mutta pirteämpi olo olis kiva. Monet sairaudetkin on kuulemma laitettu aisoihin vähähiilihydraattisella dieetillä. Saas nyt siis nähdä mikä terveyden perikuva musta oikein kuoriutuu kun nassutan pekonia ja laitan kaakaoon kermaa oikein olan takaa.


Vaan arvatkaa kuka haluaisi kakkua, suklaata (ei mitään 85% kitkerää vaan sokerista tummaa) ja leipää... Ihan kamalaa. Lättyjä saa tehdä, ei tosin vehnään vaan juustoon tai FiberHuskiin, mutta ei ne ilman sokeria maistu! Eilen tein muutaman plätyn, mutta oli ihan pakko sipaista pikkuisen hunajaa päälle. Tänään olin vielä enemmän rikollisilla poluilla kun pomo tarjos runebergin tortun, enkä voinut vastustaa. Ah!


Nojaa, aion nyt jatkaa toistaiseksi jos ei ongelmia ilmene. Onneksi ruispalat on aika vähähiilarisia, joten ihan pilalla ei ole viikonlopun aamiaiset. Tein kyllä yks päivä yhdenlaista hiilaritonta leipää, mut jopa mies (joka siis yleensä kehuu kaikki kokkaukset) sanoi että se maistui siltä kuin sekaan olis sotkettu kynänterottimen sisältö. :D


Että tällaista ihmisrääkkäystä täällä. Onko joku teistä kokeillut karppaamista?

Talven unikeot

Kekoja on vaikka ja minkälaisia, mutta täältä meiltä löytyy sellaisia jotka nukkuu lähes puoleen päivään ja antaa lapsien leikkiä useamman tunnin ilman aamupalaa...hups! Tän siitä saa kun ensin pitää torstaina tuijottaa komisario Beckiä, ja perjantaina Samuel L. Jacksonia. Ei voi mitään, mutta puoleenyöhön kukkuminen verottaa niin, että lauantai- ja sunnuntaiaamut venyy pitkiksi. Onneksi lapset ei sentään ole valittaneet nälkäänsä, vaan ovat olleet tyytyväisiä vähän tukevampaan aamupalaan. :D


Mutta kylläs on ollut ihana nukkua, ja kuin tukki! Ei tätä pitkää talvea ilman pitkiä unia taitais jaksaa. Luntakin on tullut kuin viimeistä päivää. Meillä tuli viikolla yhtenä yönä 30 cm lunta, minä juutuin lumihankeen autollani, mies juuttui kaksi kertaa traktorilla. Mut tällä kertaa ei tullut ikävä kaupunkiin, ihme kyllä. Mieluummin lunta kuin rapakelejä, ehtii niitä sitten keväämmällä.

Suloista lepopäivää kaikille!

Laiskuuden huippu

Johan on ollut haipakkaa, niin tää aika hurahtaa nopsaan ettei ehdi edes bloggaamaan! No, tällä vauhdilla kohta on kevät, joten en valita! :)


Kotona sain vihdoin siivottua makuuhuoneen ja vaihdettua sänkyyn uudet lakanat. Ovat mielestäni ihanat, keväiset. Mieskin tykkäs, huomasi vihdoin että seinät näyttävät yhtäkkiä kovin värittömiltä. (JEE! Ehkä jo pian...)

Makkarin komeron siivosin kans. Tai oikeastaan komeron kaks ylintä hyllyä jäi taas sortteeraamatta. En tiedä miten siinä aina käy niin. Mut nyt on ainakin vaatehyllyt ja lattia siivottu. Mahtavaa! Ei ainakaan löytynyt kuolleita elukoita kaikkien pussukoiden alta niinkuin yks kevät... Eh, en tajua miks mulla on aina pakonomainen tarve nolata itseni, mut oikeasti olen yhtenä keväänä löytänyt komerosta kuolleen hiiren. Yäk! Se oli yhden muovipussin alla, mut ei se haissut eikä ollut mätä, joten kai se oli jotenkin muumioitunut....muumiohiiri! Ihan kamalaa, koska senkään jälkeen en kyllä saanut pidettyä komeroa siistinä, mut nyt on kyllä jo vähän yritystä. Lattialla pääsee nääs ihan kävelemään ilman että tarvii väistellä kaikenmaailman pusseja ja nyssyköitä, saati muumiohiiriä.

Mutta tuosta laiskuudesta. Kaikkea sitä väsynyt mieli keksiikin. Viikonlopun hurjasta siivousinnosta väsähtäneenä en enää sunnuntai-iltana jaksanut pestä villasukkiani käsipyykissä. Arvatkaa mitä keksin! Sukat jalkaan ja suihkuun, nestemäistä saippuaa sukan pohjiin ja eikun suihkuttelemaan normaalisti. :D Ei, en ole tullut hulluksi, tämä tapa vaan kuuluu samaan kategoriaan ORV:n kanssa. Optimaalinen Reitin Valinta, eli siitä mennään missä aita on matalin. Ja puhdistui ne sukatkin lopulta. :)

Saippuakauppias

Kaikkea sitä tuleekin tehtyä. Innostuin saippuasta ja halusin kokeilla miten sitä vois tehdä itse. Lipeää, oliiviöljyä ja vettä. Hmm, ei kuulosta vaikealta.

Pelkään aina kaikenmoisia varoituksia purkkien kyljissä, varsinkin lääkepurkkien sisältä löytyvät laput mahdollisista sivuvaikutuksista saa mut voimaan pahoin. Lipeätonkan kyljestä luin että lipeä on oikeinkin syövyttävää, joten hanskat käteen ja suojalasit päähän. Kiristin lasit niin että niistä jäi pitkäksi aikaa jälki poskipäihin, ja varoin visusti läikyttämättä lipeäseosta minnekkään muualle kuin muottina toimineeseen maitopurkkiin. Silti näin sieluni silmin otsikon seuraavan päivän iltasanomissa "-Hän halusi vain tehdä saippuaa, naapurit surevat".

No ei tästä sen kummempaa draamaa saa, kuin että harmistuksekseni litku ei paksuuntunut mutta sai silti ripulikakan värin. Oon nyt muutaman päivän odotellut josko seos saisi kiinteämmän muodon, ja totta tosiaan tänään lykästi. Puolet seoksesta on jähmettynyt! Katsotaan nyt josko siitä saippuaa saa, muuten pitänee riskeerata puoli valtakuntaa ja tehdä uusi satsi. Kyllä on tiukassa jännityksen paikat tässä talossa, kun saippuakin saa emännän lähes suunniltaan. :D

Unikeko

Taitaa tää talvi vaatia vihdoin veronsa. Tuppaa väsyttämään. Jopa niin kovasti, että viime yönnä nukuin reippaat 12 tuntia. Mitä lie väsymyshiukkasia ilmassa, uuden vuoden iltanakin nukuin jo puoli kymmeneltä. Raketit jäi näkemättä, mutta sainpahan levättyä. Tarpeeseen tuli sekin lepo.

HM:n katalogista bongasin ihanat lakanat kevääksi. En ole kauhean innostunut ajattelemaan että kodin tekstiilitkin menevät muodin mukaan (vaikka jouluksi ja kesäksi meilläkin on eri tekstiilit), mutta nyt piti kyllä tehdä tilaus. Jotenkin niin keväiset, noissa tulee varmaan hyvin uni!

Keväiset kuvat pisti vauhtia myös makkarin remppaan, ainakin ajatuksen tasolla. Ei olla sen suhteen päästy vuosien aikana puusta pitkälle, mutta jos tänä keväänä alottais tapettien repimisen. Kauhea savotta edessä, mutta kai siitä nyt kesään mennessä luulis selviytyvän? Nuo lakanat saikin mut miettimään uutta tapettia, eikös tää seuraava ole ihan samasta maailmasta jotenkin? Kuva on lainattu Sandbergin sivuilta, ja tapetti on nimeltään Waldemar. Päätyseinälle kai tuo päätyis, muut seinät vois olla aika luonnovaaleat. Saas nyt nähdä, johan tässä on mieli ehtinyt muuttua vaikka kuinka monesti, mutta jospa se makkari joskus valmistuis. :D

Kesällä kerran

Ajatukset kaukana kesässä, eikä edes viime vuoden. Miten tulikin kesäinen päivä näin selkeästi mieleen keskellä kylmintä talvea? No, muistot lämmittävät vaikka pakkasta olis kuinka! :)

Meillä oli pienet häät. Lähes kaikki tehtiin itse, tosin häämekkoni teetin kun meni hermot kaavojen kanssa. Onneksi sain myös koristelu- ja ruoanlaittoapua sukulaisilta ja ystäviltä. Ei kai päivästä muuten oltais ihan stressittä ja kömmellyksittä selvitty, joten suurkiitos vielä kerran apuna olleille!

Ihana päivä, vaikkei aurinko pahemmin paistanut. Tosin eipä tullut sadekaan, vähän taisi jossain vaiheessa ripotella. Kesän kuumuuden keskellä se ei kyllä haitannut ollenkaan. Oi kun mulle tuli nyt oikein ikävä tuohon päivään ja noihin hetkiin! Sormuksestani löytyy seuraava jae kaiverrettuna:

Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä

"rakkaus peittää syntien paljouden".

1 Piet 4:8

Siihen luottaen on meidän perheen hyvä aloittaa jokainen päivä.