Kevään odotusta

Täällä ei tapahdu oikein mitään. Töitä ja tavallista arkea, mistä saa tietysti olla kiitollinen. Onhan tässä vuosien varrella venettä keikutettu sen verran kovaa että kaikki suvantopaikat tuntuu ihmeen ihanilta.

Kevättä odottelen, onneksi aurinko on näyttäytynyt jo muutamana päivänä eikä töistä lähtiessä ole edes pimeää. Pomokin on ollut aika inhimillinen, tosin tässä yhtenä päivänä äkisi mutta minä napautin takaisin mäkätysäänellä ja sen jälkeen on ollut ihan rauhallista puolin ja toisin. Heh, taidamme olla molemman aika äkäpusseja kun niikseen tulee :D

Väsymystä on ollut ilmassa, iltapäivät menee haukotellessa. Kotiinlähdön aikaan tekee sit kyllä mieli vetää ripaskaa pitkin pihamaata. Vielä en oo kehdannut, jos vaikka pomo sattuu katsomaan ikkunasta. Tosin työpaikan parkkipaikkakin on sen verran vielä jäässä että taittaisin varmaan niskani jos laittaisin tanssiksi.

Tapettiasia ei ole edennyt, koska sisustusliikkeen mallikirja ei ole tullut takaisin asiakkaalta. Siispä odotellaan... No, ei mulla rehellisesti sanoen ole kiire repiä kahta tapettikerrosta makkarin seinistä. Katsotaan nyt miten tipujen kanssa lopulta käy.


Ja karppaus... Eh. Leipää tekee mieli, ja tummaa suklaata syön päivittäin. Vieläkin ihmettelen miten ihmeessä ihminen voi pärjätä ilman leipää. Mä en pärjää, ja syön välillä ruispaloja ja joskus kamalaa lchf-leipää. Sen kohdalla kyllä mietin josko meitä kuluttajia pissitään silmään syöttämällä meille kuminmuruja leipänä. Aika kamalaa, mut paahdettuna just ja just syötävää.

Tsemppiä loppuviikkoon itse kullekin!