Jo perinteeksi muodostunut kesäreissu entiseen kotikaupunkiini alkoi sateisissa merkeissä. Ukkonenkin jyrähteli.
Onneksi seuraavana päivänä paistoi jo aurinko. Bussi parkattiin rannalle ja kävellen lähdettiin kohti kaupunkia. Pyörät jäivät epähuomiossa kotiin, mutta Sakun ollessa mukana olisi silti jouduttu kävelemään.
Vanhempieni pihalla ihasteltiin äidin kasvattamia ruusuja. Miten voikaan kukkia näin kovasti? Isillä on kyllä tekemistä näiden kukkapuskien kanssa kun ei äiti enää ole auttamassa.
Tivoliinkin ehdittiin. Jopa minä jouduin muksujen mukaan kauheaan kieputtavaan härveliin! Onneksi ei oltu syöty lounasta ennen tivolissa käyntiä...
Pojille leikattiin pihalla kesätukka.
Uimassa käytiin, tosin yksi kävi jopa vaatteet päällä...hupsista vaan kuinka on kivet liukkaita jalan alla! No, seuraavana päivänä tapaus jo nauratti, vaikkei poika mereen molskahtaessaan ollut kovinkaan iloinen.
Pojat pilkkivät, tosin isoin taisi olla eniten innoissaan. ;)
Ehdittiin myös evankeliumijuhlille, ja lapset jaksoivat ilmapallojen kera istua paikallaan ainakin puoli tuntia! Kesän ennätys...
Ihanaa oli olla taas lomalla, vaikka useinhan se lasten loma tarkoittaa vanhempien työleiriä. Tällä kertaa kuitenkin oli kiva päästä pois arjesta, eikä ruuan laitto tms yhdessä tehden tuntunut ollenkaan kurjalta. Ystäviäkin ehdin jopa näkemään, kiva oli jutustella pitkästä aikaa. Täältä periferiasta kun ei kovin usein pääse vanhoille kotikonnuille kavereita tapaamaan.
Ehkäpä kesän aikana ehdin vielä toisenkin kerran, ainakin yritän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti