Meidän turvamme

Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: "Palatkaa tomuun, Aadamin lapset." Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki. Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.

Psalmi 90:1-6

Kaiken tämän luopumisen keskellä lapset haluavat aamupalaa, laulavat autossa Lady Gagaa, viettävät ystävän synttäreitä. Koira tahtoo työpäivää ennen ulos leikkimään, töistä tullessa sama juttu. Päivällä työpaikan vakimummot hakevat troppia vaivoihinsa ja jaarittelevat turhia pakkasista. Ihan kuin tämä talvi loppuisi nopeammin jos siitä joka päivä valittaa.

Ja minä mietin miten olisi pitänyt elää, olenko tarpeeksi rakastanut, miksi piti silloinkin sillä tavalla toimia? Miksen ollut enemmän läsnä, miksi juoksin niin paljon omia asioitani? Osasinko rakastaa, osaanko sitä vieläkään? Osasinko näyttää ja osoittaa että kyllä minä rakastin, ja vieläkin rakastan?

Onneksi on vielä aikaa, aikaa puhua ja osoittaa rakkautta. Näin haluan uskoa ja toivon kaikesta sydämestäni että se on totta.

"Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä." Saarnaaja 12:1