Hohhoijaa

Ei voi muuta kuin huokaista. Töissä ensin äkistä pomon kanssa ja ottaa siitä aiheetta kaikki syy omaan niskaan, ja sit kotona kuunnella lasten kinastelua milloin mistäkin. Ei oikein paista päivä tähän risukasaan. Plääh, sanon minä.


Onneksi viikonloppu meni oikein kivasti. Käytiin koko perheellä hiihtämässä, ihan miehen ehdotuksesta. Kaikki menikin tosi hyvin, jopa nelivuotias jaksoi monen kilometrin lenkin vaikka sauvatkin oli eriparia. Se ei kuulemma haitannut, koska pappallakin oli eriparisauvat. Kukaan ei illalla edes itkenyt että jalkoja pakottaa, joten taidetaan mennä uudestaankin. :)


Isoimmat ensiks, pienimmät perässä ja sitten vielä peränpitäjä. Taidettiin muistuttaa sorsapesuetta, niin tiiviisti pysyi nelikko isän kannoilla. Vaan mikäs oli hiihdellessä, kun ei ollut edes kauhean kylmä. Kaiken huipuksi oli pienet eväät mukana, joten jaksettiin reippaasti kotiin asti. Hiihtoreissua muistellessa hälvenee kurjankin työpäivän harmistukset ja lasten turhanaikainen kinastelu.