Kirjastoon taas matka vie

Tänään oli taas kirjastopäivä. Saa reissulle tosiaan muutaman tunnin varata kun pyörällä poljetaan. Samalla kertaa kun emäntä saa liikutettua ruhoansa pyöräretken verran, niin lapsukaiset saavat opetella hieman vastuunkantoa. ;)


Periaatteena on se, että niin monta kirjaa otetaan kuin itse jaksaa omassa repussa kuljettaa. Kirjoista täytyy myös oppia pitämään huolta eikä jättää niitä mihin sattuu. Lehtien kanssa taas on vähän niin ja näin, mieskulta kun tuppaa pihistämään pojan lainaamat akuankat itsellensä. Saa niitä sitten etsiä ympäri taloa kun ei tiedä mihin kukakin ne on laittanut. Opeta siinä nyt sitten lapsille että kirjaston kirjat ja lehdet laitetaan aina samaan paikkaan eikä jätetä esimerkiksi sängyn vierelle. Useampi lehdistä kun on löytynyt isin puolelta sänkyä...

Kirjastoreissuun kuuluu myös jätskin tai mehun osto. Tällä kertaa lapset olivat hoksanneet ottaa rahaa mukaan, ja saivat sen vuoksi ostaa itse jätskinsä. Vähän karkkiakin tarttui repun pohjalle, vaikkei karkkipäivä olekaan. Ihan mukavaa että oppivat vähän laskeskelemaan mitä mikäkin maksaa. Eli monta kärpästä yhdellä iskulla!


Tälläkin kertaa mies hoksasi meidät kaupungilta hakiessaan pieniä päiväkodista. Tulivat kaupan kautta läheiseen puistoon jätskille hekin. Tästähän tulee kohta ihan perinne meille! Kai sitä vois kerran viikossa edes istua puistossa jätskiä syöden.

Päivän hassutus oli kun pikkuisin nelivuotias kysyi piknik-pariskunnan nähdessään että mikä rotta noilla on mukana. En voinut pidätellä naurua, onneksi vanhin tiesi ettei kyse suinkaan ole rotasta, vaan pikkuisesta koirasta. Chihuahuat on suloisia, lapsi vaan ei ollut ikinä nähnyt moista. :D

Häähumua ja jenkkiautoja

Tänään koitti odotettu päivä: Victorian häät! Ihan naurattaa, kun en mä ole mitenkään innoissani seurannut kuninkaallisia, mutta näitä häitä olen odottanut. Jopa niin että mieskin tiesi asiasta. Lastenohjelmat saivat väistyä klo 16, kun linnottauduin nojatuoliin asianmukaisten eväiden kera. Hieman rasitti tuo meidän minitelkkari, josta ei edes ääntä voi säätää kovin isolle. No, näkee siitä silti vielä jotain!


Tein häiden kunniaksi kakkua, jota syötiin samalla kun katsottiin vihkiäisiä. Oikeasti tein kakkua itselleni, koskapa olen mielestäni Arkipäivän Prinsessa ja olen kakun arvoinen. Tätähän ei muu perhe ole ihan hoksannut, mutta viimeistään tänään sen tietävät. Prinsessat syövät kakkua kuninkaallisena hääpäivänä, totta kai! Niin myös minä! ;)

Vihkiäisten jälkeen palasin arkeen ja läksimme ihailemaan jenkkiautoja American Car-tapahtumaan. Tämä sukuhan on ihan hurahtanut amerikanrautoihin, jopa 78-vuotiaalla anopilla on Chevrolet, jonka hän osti vasta kaksi vuotta sitten! Ei anopilla enää kyllä ajokorttia ole, mutta pojat ja miniät kuskaavat, kuka milloinkin.


Burnausta odotti ainakin perheen miehenpuolet. Itse ihmettelen mutta en sano mitään... Kumia palaa ja muutamasta autosta myös vaihdelaatikot, mutta silti taivaalle päästellään kumiset savut. Tässä muutama näyte:




Meiltä ei tänä vuonna ollut mukana kuin mäkiauto, joka kyllä sai palkinnon. Lapset olivat tyytyväisiä, samoin isukki. Edes sade ei häivyttänyt hymyä naamalta. :D


Tämmöistä siis täällä. Vielä iltasella katson kyllä koosteen Victorian häistä. Oli se vaan niin kaunis taas!

Sadetta pidellään

Kylmän ja sateisen päivän vastapainoksi tein lounaalle pinaattipiirasta. Tuli siihen vähän muutakin, luumutomaattia ja cashewpähkinöitäkin. Saas nähdä mitä kaksi koululaista sanovat lounaasta...



Me ollaan täällä kotosalla vaan ja luetaan, ei sen kummempia ole saatu aikaiseksi. Kasvimaalla on hävityksen kauhistus rikkaruohojen muodossa, mieskin jo mietti tuleeko sieltä tällä menolla minkäänmoista satoa. No ainakin rikkaruohoja, jos ei muuta!

Pienet on päiväkodissa saamassa virikkeita ja luomassa suhteita muihin samanikäisiin, ja mies töissä. Koiralla on koko ajan leikkiinkutsut mielessä mutta emäntä ei oikein jaksa jauhaa karvakasan kanssa. Pitäis kai lähteä ulos vaikka ei houkuta sitten yhtään, kai se silti piristäis.

Ai niin, ystävät rakkaat, oli mukava nähdä teitä pitkästä aikaa! Kesämmällä uudestaan, eikös vaan? :)

Pihatöitä tarjolla

No voi huhhuh. Töitä riittäis. Hengästyttää vain nähdäkin moista työmäärää. ;)


Mansikkamaa on edelleen harventamatta. Samoin kasvimaa on villiintynyt. En edes tiedä mitkä noista ovat rikkaruohoja ja mitkä kylvämiäni. Argh. Mitäs jos jätän ne noin, kai ne isompana sitten huomaa mikä on mikin? Eh...


Perunamaa on laitettu, mies sai aikaiseksi. Muuten olis varmaan jäänyt sekin tekemättä. Ihmeellinen lorvausjakso mulla menossa.


Omppupuu on edelleen kauniisti kukassa, tosin onhan se jo varistanut osan kukistaan. Toisessa puussa on kakalta haiseva kärpäsloukku, ihan ekologinen. Toimii oikein hyvin, tosin ei kannata ripustaa sitä kovin lähelle grillauspaikkaa tai oleskelualuetta. Se tosiaan haisee muidenkin kuin kärpästen nenään! Emme siis ole kakanneet pussiin, vaan moisen voi ostaa rautakaupasta...

Tapettimallit, jee!

Nyt ne on käsissä! Tapettitalon tapettimallit! Ooh! Enkä mä sittenkään voinut olla paljastamatta miehelle suuria suunnitelmiani. Mies jopa tykkäsi että vaalea kirsikkatapetti sopisi keittiöön niin ettei tarttis edes miettiä. Minähän oon tällainen vatvoja, mietin ja mietin, ja mies olis siinä ajassa tehnyt kaiken valmiiksi. Kuvien taustalla nykyinen makkarin tapetti, en tykkää!


Olen nyt mallaillut palojen kanssa niin keittiössä kuin makkarissakin, ja harhauduin jopa vieraseteiseen... Siitä en tosin miehelle kertonut, hehee. Kyllä ne ovat nuo vaaleammat tapetit, jotka minua eniten miellyttävät. Tosin mietin josko vaalea kirsikkapuu on jopa liian pliisu? En tiedä... Jotenkin kaipaan ehkä vieläkin enemmän väriä. Tosin sinne vieraseteiseen ja keittiön ja olohuoneen yhdistävälle "käytävälle" se sopis oikein hyvin!


Keittiöön innostaisi kovasti vaalea kiurutapetti. Jos laittais sitä seinän yläosaan ja maalais alaosan vaalean harmaalla, tai miksi tuota orvokin väriä nyt kuvailisi. Tapetin ja maalin väliin ne kuuluisat valkeat listat, joita edelleenkään ei olla saatu seinille... Mutta ehkä seuraavan tapetin kanssa!


Vähän mietityttää josko keittiöstä tulee liian pimeä? Nykyinen tapetti on paljon vaaleampi. Tosin valkoiset hyllyt ja kaappi (sikäli kun saan sen valmiiksi) keventävät kai kokonaisuutta. Mutta silti...mistäs sen tietää tulisko hyvä?

Metsään mennään

Kun isommat lapset olivat koulunsa kevätjuhlassa, lähdimme pienten kanssa metsäretkelle. Retkeilyhän on aina ihan huippuhommaa meidän nappuloiden mielestä. Siihen ei tarvita muuta kuin nakkipaketti/keksejä ja niiden syöminen ulkona, vaikka omalla pihalla. Viime kesänä mies ajoi asuntoauton omalle tontille, pellon puolelle, ja leiriytyi lasten kanssa syömään nakkeja. Syönnin jälkeen lapset ei edes muistaneet missä he oikein ovat, luulivat olleensa pitemmälläkin matkalla. ;D Että se on pienestä kii, niinkuin Edelmann 90-luvulla lauleskeli. Muistaako kukaan enää?


Käytiin ihan vain lähimetsässä. Koira oli innoissaan nuuskimassa joka mättään takana. Hirven jäljet nähtiin, ja traktorin (traktorit ovat Erittäin Tärkeitä kapistuksia pienten mielestä!). Lapsista yksi retken kohokohdista oli nähdä kun Saku kakkasi, jopa kaksi kertaa! Oi ja voi sitä päivittelyn määrää.


Poika halusi poiketa polulta, ja löytyihän aika kivat maisemat. Tuli ihan pohjoisen maisemat mieleen. On täällä siinä mielessä kiva asua, että luonto on tosi lähellä. Kävelylenkillä näkee ja kokee monenmoista. Yhden viikon aikana keväällä näin hirven, valkohäntäpeuran, fasaanin ja jäniksen. Yhteisillä retkillä elukoihin törmää tosin harvemmin, johtuen lasten mökäämisestä.


Onneksi sähkölinja oli siinä silmänkantaman päässä niin ei päästy eksymäänkään. Aika vähällä saa jännitystä lasten elämään. :) Ja omaankin, pelotti vähän kun olen kuullut että on kova käärmevuosi menossa. Onneksi ei nähty yhtäkään!

Tapettimietteitä, taas...

Taas täällä mietitään tapetteja! Ihme homma, yleensä olen maalaamisen kannalla. Tapetit kun tuntuu vaikeilta ja lasten kanssa kuitenkin tuhriintuu...


Näin kaverini kotona mahtavan kiurutapetin, ja siitä innostuin tilaamaan mallipalat kotiinkin. Saas nähdä milloin ne ilmaantuu! *hieroo innoissaan käsiänsä yhteen* Hauska juttu muuten, että tämä kaverini sai inspiksen kiurutapettiin ja siihen sopivaan panelointiin meiltä! Ja sit minä saan inspiksen sieltä :D


No, tänään sain sitten soitettua Tapettitalolle ja kysyttyä malleista. Lupasivat lähettää hetimiten. Vau, hyvää palvelua! Ihan hurjimpia malleja en uskalla edes ajatella, mutta Kaipiaisen kiurutapetti ja Ritva Kronlundin kirsikkapuu ovat nyt tulossa. Ihanaa päästä vähän mallailemaan, vaikka tapetointi tapahtunee vasta ensi syksyllä, jos silloinkaan. Vaan hyvin suunniteltu on puoliks tehty, eikös vaan?


Malleista nuo vaaleammat ovat ehkä tällaiselle arkajalalle sopivimmat. Tosin on tuo sinipohjainen kirsikkapuukin upea! Makuuhuonetta ajattelin tapiseerata, ja toisaalta voishan keittiönkin tapetit vaihtaa.... Mies varmaan riemusta ratkeaa jos kuulee suunnitelmani! :D Siksipä hyshys, ei kerrota sille vielä... ;)